Wikipedia

Brian Connolly

Brian Francis Connolly (5. lokakuuta 1945 Hamilton, Skotlanti, Britannia – 9. helmikuuta 1997 Slough, Englanti, Britannia[2]) oli skotlantilaissyntyinen laulaja, joka tunnetaan parhaiten Sweet-yhtyeen kuuluisimpana solistina. Connolly erosi Sweetistä vuonna 1979, minkä jälkeen hän julkaisi 1980-luvun alussa muutaman soolosinglen. Lisäksi hän johti myöhemmin omaa Brian Connolly’s Sweet -yhtyettään.

Brian Connolly
Henkilötiedot
Syntynyt5. lokakuuta 1945
Hamilton, Skotlanti
Kuollut9. helmikuuta 1997 (51 vuotta)
Slough, Englanti
Ammatti muusikko
Muusikko
Tyylilajit glam rock, hard rock, purukumipop, poprock
Soittimet laulu, kosketinsoittimet, syntetisaattori, kitara, lyömäsoittimet
Yhtyeet Wainwright’s Gentlemen, Sweet, Vel Verity[1]
Levy-yhtiöt Polydor Records ja RCAView and modify data on Wikidata
Aiheesta muualla
thesweet.com/nc.htm

Lapsuus ja nuoruus muokkaa

Brian Connolly syntyi Hamiltonin kaupungissa Skotlannissa 5. lokakuuta 1945 (joissakin tiedoissa esitetään virheellisesti vuosi 1949). Hän sai alkunsa 15-vuotiaan äidin ja tämän poikaystävän vahinkona. Isä poistui heidän elämästään jo ennen lapsen syntymää, ja kun Brian 2-vuotiaana sairastui aivokalvontulehdukseen, hylkäsi äiti hänet sairaalaan ja katosi. McManus-niminen hoitaja kuitenkin adoptoi pojan ja kasvatti hänet. Brian käytti McManus-sukunimeä noin 18-vuotiaaksi asti, jolloin hän sai tietää olevansa adoptoitu ja vaihtoi sukunimensä Connollyksi. Brian Connollyn velipuoli oli näyttelijä Mark McManus.[3]

Connollylla oli lapsuudessaan ja nuoruudessaan useita ammatillisia haaveita. Hän kiinnostui musiikista jo varhain ja unelmoi oopperalaulajan urasta. Hän harrasti myös näyttelemistä ja haaveili merimiehen ammatista, mutta häntä ei kelpuutettu alalle värisokeuden vuoksi.[4]

Connolly palasi musiikin pariin ja oli mukana useissa kokoonpanoissa. Lopulta hän liittyi Wainwright’s Gentlemen -nimiseen yhtyeeseen ja korvasi siitä lähteneen laulaja Ian Gillanin, joka myöhemmin nousi kuuluisuuteen Deep Purplen solistina. Rumpalina yhtyeessä toimi toinen tulevaisuuden Sweet-jäsen, Mick Tucker. Wainwright’s Gentlemen ei kuitenkaan onnistunut saamaan levytyssopimusta. Lopulta Tucker erotettiin yhtyeestä, koska hän ei managerin mielestä sopinut sen vanhakantaiseen tyyliin. Ilmaistakseen tukensa ystävälleen myös Connolly lähti yhtyeestä.[4]

Sweet muokkaa

Vuonna 1968 Connolly perusti yhdessä rumpali Tuckerin, basisti Steve Priestin ja kitaristi Frank Torpeyn kanssa purukumipoppia esittäneen Sweetshop-yhtyeen. Pian nimi muutettiin The Sweetiksi ja kitaristiksi tuli ensin Mick Stevart ja myöhemmin Andy Scott. Sweet nousi suureen menestykseen 1970-luvun alkupuoliskolla Nicky Chinnin ja Mike Chapmanin kirjoittamien hittien ansiosta. Vuoden 1973 lopulla suosion ollessa suurimmillaan Connolly joutui katutappeluun, jossa hän sai pahoja vaurioita erityisesti kurkkuunsa, minkä seurauksena hän menetti äänensä useaksi kuukaudeksi. Mick Tuckerin mukaan Connollyn ääni ei enää koskaan palautunut täysin ennalleen.[5]

Connolly kärsi lavakammosta, ujoudesta ja huonosta itsetunnosta, minkä vuoksi hän rohkaisi itseään ennen konsertteja alkoholilla.[6] Aikaa myöten Connollylle kehittyi alkoholiongelma, joka heikensi hänen lauluääntään.[7] Vuoden 1978 Yhdysvaltain-kiertueella yhtyeellä oli tärkeä konsertti Alabaman Birminghamissa, jossa yleisössä oli Sweetin uuden levy-yhtiön Polydorin johtohenkilöitä. Yhtyeen esiintyminen kuitenkin keskeytyi Connollyn voimakkaan humalatilan vuoksi. Andy Scott halusi erottaa Connollyn Sweetistä välittömästi, mutta lopulta yhtye ymmärsi, ettei uutta laulajaa ollut aikaa vaihtaa. Kun samantyyppinen välikohtaus tapahtui muutamaa keikkaa myöhemmin Atlantassa, yhtye järjesti hätäkokouksen. Siinä Connolly lupasi parantaa tapansa, ja loppukiertue sujui ongelmitta. Connollyn ja Scottin keskinäiset välit pysyivät kuitenkin kireinä.[8]

Vuoden 1979 alussa, kesken Cut Above the Rest -albumin äänitysten, Connolly joutui eroamaan yhtyeestä, kun kappaleiden transponointikaan ei auttanut Connollya yltämään riittävän korkeisiin nuotteihin.[9] Steve Priestin mukaan Connollyn äänen heikkenemisen taustalla oli runsas tupakointi.[10] Sweetin silloinen manageri David Walker on väittänyt, että yhtyeen muut jäsenet halusivat Connollysta niin kovasti eroon että levyttivät koko albumin tarkoituksella sellaiseen sävellajiin, ettei Connolly pystyisi laulamaan sitä.[8] Connolly oli lisäksi jo pidempään ollut kiinnostunut soolourasta erityisesti country-musiikin tulkitsijana. Manageri David Walker ilmoitti 23. helmikuuta lehdistötiedotteessaan Brian Connollyn siirtymisestä soolouralle ”lähinnä musiikillisten erimielisyyksien johdosta”.[9]

Sweetin jälkeen muokkaa

 
Brian Connollyn muistolaatta Ruislipissä Middlesexissä.

1980-luvulla Connolly julkaisi muutaman soolosinglen, jotka saavuttivat pientä menestystä Länsi-Saksassa. Hänen terveytensä oli kuitenkin heikko yhä pahenevan alkoholismin seurauksena ja hän sai 1980-luvun alkupuoliskolla lukuisia sydänkohtauksia. Connollyn tyttären mukaan kohtauksia oli vuonna 1981 kolmen viikon sisällä yhteensä kaksitoista. Hänelle kehittyi myös maksakirroosi, ja eräässä vaiheessa 1980-luvun alussa hänelle luvattiin enää muutama kuukausi elinaikaa. Lopulta häneltä kiellettiin alkoholi kokonaan, mutta Connolly jatkoi työntekoa lääkäreiden vastuksesta huolimatta. Samoihin aikoihin hän perusti lyhytaikaisen Vel Verity -nimisen yhtyeen.[1] Connolly keikkaili elämänsä loppuun asti nimillä New Sweet sekä Brian Connolly's Sweet.

Brian Connolly kuoli 9. helmikuuta 1997 sydänkohtauksen jälkeisiin komplikaatioihin. Hänet haudattiin 17. helmikuuta Denhamissa, Bucksissa. Hautajaisissa olivat mukana muun muassa entiset yhtyekaverit Sweetistä, Steve Priest ja Andy Scott – Mick Tucker ei päässyt paikalle, koska oli hoidettavana leukemiansa vuoksi. 8. marraskuuta 1998 järjestettiin muistokonsertti Lontoon Golden Palacessa. Tapahtumassa Andy Scott ja Steve Priest esiintyivät yhdessä ensimmäisen kerran sitten 1980-luvun alun.[11]

Connollyn kuoleman kolmevuotispäivänä, 9. helmikuuta 2000, julkistettiin hänen kunniakseen pystytetty muistolaatta Breakspear Creamtoriumissa, Ruislipissä, Middlesexissä.[12]

Diskografia muokkaa

Soolosinglet muokkaa

  • ”Don’t You Know a Lady” / ”Alabama Man” (1980)
  • ”Take Away the Music” / ”Phone You” (1980)
  • ”Hypnotized” ” / ”Fade Away” (1982)

[13]

Kokoelma-albumit muokkaa

  • 68 Was 68  (2001)
  • Take Away the Music  (2002)

[14]

Lähteet muokkaa

  • Väistö, Keijo & Perttunen, Jukka: The Sweet – Purkkaa, jytää, glamouria ja hysteriaa. Tampere: Tehokopiointi, 2003. ISBN 952-99007-1-6.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b Väistö, Perttunen 2003, s.82.
  2. ↑ Brian Connolly Discography at Discogs discogs.com. Viitattu 6.6.2010. (englanniksi)
  3. ↑ Väistö & Perttunen 2003, s. 5–6.
  4. ↑ a b Väistö & Perttunen 2003, s. 6.
  5. ↑ Väistö & Perttunen 2003, s. 37.
  6. ↑ Väistö & Perttunen 2003, s. 30.
  7. ↑ Väistö & Perttunen 2003, s. 68.
  8. ↑ a b Why Did Brian Leave Sweet Thesweetweb.com. Arkistoitu 12.3.2018. Viitattu 18.2.2018.
  9. ↑ a b Väistö & Perttunen 2003, s. 67–68.
  10. ↑ Swanson, Dave: Sweet Singer Brian Connolly's Smoking Led To His Departure From The Band Ultimateclassicrock.com. Viitattu 18.2.2018.
  11. ↑ Väistö, Perttunen 2003, s. 115-116.
  12. ↑ Väistö, Perttunen 2003, s. 115.
  13. ↑ Väistö & Perttunen 2003, s. 141.
  14. ↑ Väistö & Perttunen 2003, s. 148.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Brian_Connolly&oldid=20897257”