Bradfordin katsomopalo
Bradfordin jalkapallostadionin katsomo syttyi tuleen kesken ottelun Bradfordissa Englannissa 11. toukokuuta 1985. Tupakasta syttynyt palo tuhosi puurakenteisen katsomon ja vaati kaikkiaan 56 kuolonuhria.
Bradford City AFC muokkaa
Pohjoisenglantilainen Bradford Cityn jalkapalloklubi tuli Englannin liigaan vuonna 1903 ja oli vuodet 1908–1922 ensimmäisessä divisioonassa. Vuodesta 1937 joukkue oli ollut kolmannessa tai neljännessä divisioonassa. Entinen Leedsin huippupelaaja Terry Yorath sai kuitenkin ohjattua joukkueen nousuun. Toukokuussa 1985 nousu kakkosdivisioonaan oli jo varmistunut ja juhlien piti alkaa viimeisen ottelun jälkeen.
Alusta lähtien joukkue oli pelannut Valley Parade -kentällä, jonka puinen pääkatsomo oli rakennettu vuonna 1909. Katsojia kentällä oli ollut enimmillään 39 146 vuonna 1911, jolloin Bradford voitti Englannin Cupin. Onnettomuuden aikoihin kentälle mahtui enimmillään 18 000 katsojaa.
Katsomo muokkaa
Pääkatsomo oli rakennettu rinteeseen, joten siinä ei ollut urheilukatsomoissa yleisiä katsomon alapuolisia kulkuteitä. Rinteen ja katsomon välissä oli kuitenkin avoin tila, jonne lattialautojen väleistä oli vuosien varrella päässyt paljon roskia.
Paloviranomaiset olivat vuonna 1981 kehottaneet jalkapalloseuraa parantamaan katsomon paloturvallisuutta. Palon jälkeen löytyi jäänteitä sanomalehdestä, joka oli vuodelta 1968. Katsomossa oli betoniperustus, ylhäällä takaosassa puupenkit ja muualla metallirunkoiset muovi-istuimet. Puisten kattorakenteiden päällä oli kattohuopa.
Viranomaisohjeiden mukaan ihmisten olisi pitänyt pystyä poistumaan katsomosta 2,5 minuutissa.[1] Uloskäytävät olivat katsomon yläosassa ja näiden hämärien käytävien leveys oli noin 2,5 metriä. Toinen poistumismahdollisuus oli kiivetä kentän ja katsomon välisen seinämän yli. Katsomoa ei ollut jaettu osiin aitauksilla, joita usein käytetään estämään huligaanien liikkumista.
Palo muokkaa
Ottelu Bradford City – Lincoln City oli loppuunmyyty. Se oli toiseen divisioonaan nousseen kotijoukkueen kauden viimeinen ottelu, joka päättyisi juhlintaan. Katsojia oli kaksinkertaisesti normaaliotteluun verrattuna. Heitä oli 11 076, joista pääkatsomossa tai sen lähellä oli noin 4 000.
Palon syttymissyystä ei ole täyttä varmuutta, mutta oletettavasti katsomon yläosassa kolmannella penkkirivillä lähellä päätyä istuneelta jalkapallofanilta putosi palava tupakka tai tulitikku. Pahaksi onneksi se putosi penkin alla olleeseen polystyreenikuppiin. Savu havaittiin pian ja tulta yritettiin sammuttaa polkemalla, mutta tuli levisi puisten lattiaritilöiden alla oleviin roskiin ja sytytti puiset istuimet.
Palo syttyi kello 15.40. Järjestystä valvoneet poliisit havaitsivat savun ja alkoivat tyynesti ohjailla ihmisiä loitommaksi. Koska lattiaritilöitä ei saatu nostettua ylös, etsittiin jauhesammuttimia. Sammuttimet oli kuitenkin viety piiloon etteivät huligaanit voisi tyhjentää niitä toisten katsojien päälle ja käyttää tyhjää sammutinta ohjaamattomana lentävänä esineenä.
Savua tuli aluksi vähän eikä poliiseilla ollut kovaäänisiä ohjeiden antamiseen. Monet katsojat eivät siksi ymmärtäneet lähteä heti pois paikalta. Kun hämminki katsomossa lisääntyi, lopetettiin pelaaminen kolme minuuttia ennen ensimmäisen puoliajan loppua tasatilanteessa 0–0.
Koska palo alkoi katsomon yläriveiltä, tulella oli lyhyt matka nousta puupylväitä pitkin puisiin kattorakenteisiin. Puurakenne säilyttää lujuutensa palossa pitkään, joten sortumisvaaraa ei ollut. Ongelma oli siinä, että tuli alkoi levitä nopeammin kuin ihminen juoksee. Koska ottelu televisioitiin, oli jälkeenpäin helppo todeta, että koko katsomo oli liekkimerenä neljässä minuutissa. Ihmisrynnäkössä moni tallautui jalkoihin ja monet saivat pahoja palovammoja liekkimuurista. Monet kuolivat tai loukkaantuivat, koska eivät olleet heti lähteneet pois katsomosta.
Takaosassa olleet katsojat yrittivät päästä pois takakautta, mutta siellä oli monta porttia lukossa, jotta pääsyliputtomat eivät pääsisi katsomoon. Käytäntö oli yleinen koko saarivaltakunnassa.
Palossa kuoli 52 katsojaa, 211 kuljetettiin sairaalaan, heistä 78 oli pahoin loukkaantuneita. Viikon kuluttua menehtyi sairaalassa pahoin palanut mies, joka oli 53:s kuolonuhri. Palon kuolonuhrien lukumäärä oli lopulta 56 ihmistä.
Myöhemmin ottelun lopputulokseksi vahvistettiin pelin keskeytyshetken 0–0-tasatilanne.
Lähteet muokkaa
- Guardian 13.5.1985 s. 1, 2, 17, 24 ja 28; 14.5.1985 s. 1 ja 2; 15.5.1985 s. 1 ja 2; 17.5.1985 s. 2; 20.5.1985 s. 1; 6.6.1985 s. 4
- Helsingin Sanomat 13.5.1985 s. 3 ja 25; 14.5.1985 s. 3 ja 21; 17.5.1985 s.38
- Uusi Suomi 13.5.1985 s. 1 ja 12; 14.5.1985 s. 11; 17.5.1985 s. 36
Viitteet muokkaa
- ↑ Home Office's 1976 Guide to Safety at Sports Grounds
Aiheesta muualla muokkaa