Boykininspanieli
Boykininspanieli on keskikokoinen amerikkalainen koirarotu. Se on spanieli joka jalostettiin villikalkkunoiden metsästykseen Etelä-Carolinan Wateree-jokirämeellä. Se on ollut Etelä-Carolinan osavaltiokoira vuodesta 1985 lähtien.[1]
| Boykininspanieli | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
Etelä-Carolina,  Yhdysvallat |
| Määrä | Suomessa ei yhtään, Amerikassa suosittu |
| Rodun syntyaika | 1900-luvun alku |
| Alkuperäinen käyttö | kalkkunan, fasaanin ja kyyhkyn metsästys |
| Nykyinen käyttö | metsästys-, jäljestys- ja seurakoira |
| Muita nimityksiä | Boykin Spaniel, Boykin, Swamp Poodle, Little Brown Dog (LBD) |
| FCI-luokitus | ei, mutta Amerikan kennelklubin Sporting Group |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uros 13,6–18,2 kg, narttu 11,4–15,9 kg |
| Säkäkorkeus | uros 39,4–45,7 cm, narttu 35,6–40,6 cm |
| Väritys | maksan- tai suklaanruskea |
Ulkonäkö muokkaa
Boykininspanieli on hieman cockerspanielia kookkaampi ja huomattavasti painavampi rungon leveytensä vuoksi. Säkäkorkeus on uroksilla 39,4–45,7 cm ja paino 13,6–18,2 kg. Nartut ovat pienempiä: 35,6–40,6 cm ja 11,4–15,9 kg. Vastoin rodun todellista käyttötarkoitusta ja tyyppiä jotkut kenttäkoekoirien kasvattajat suurentavat linjansa kokoa voidakseen kilpailla tehokkaammin muita noutavia rotuja vastaan. Ostajien tulee olla tietoinen pennun oikeasta koosta ja painosta sukutaulussa ennen kasvattajan valintaa, mikäli ostajille on väliä koiran koolla.
Perinteisesti häntä typistetään kolmen päivän iässä ja siitä jätetään jäljelle 1/3 alkuperäispituudesta. Silmät ovat lumoavat ja kirkkaat. Niiden väri vaihtelee kirkkaan kullasta tummaan meripihkaan. Pennuilla on maitomaiset sinertävän kultaiset tai meripihkan väriset silmät viidenteen ikäkuukauteen asti.
Karvapeitteen väri on joko maksa tai suklaa (ruskean sävyissä). Tämä eteläinen vesispanieli on jalostettu sopeutumaan ainoastaan kaakkois-USA:n keskimääräiseen ilmastoon. Karvan pituus ja paksuus vaihtelee laajasti koska rodun jalostuksessa on käytetty useita eri rotuja. Kaikki karvatyypit sallitaan, jotkut ovat lähes kiharoita amerikanvesispanielin tapaan ja jotkut erittäin suorakarvaisia kuten fieldspanielilla. Karvan pituus on yleensä 1–2 tuumaa kaikkialla rungossa. Muutamalla sukulinjalla on lyhyempi, suora karvapeite joka muistuttaa suuresti labradorinnoutajaa. Korvien, rintakehän ja raajojen karvoitus voi vaihdella paksuudessa ja pituudessa hyvin vähäisestä keskimääräiseen. Erityisesti korvien karvoitus saattaa vaihdella auringonkultaisesta kellanruskeaan eikä se ole virhe.
Näyttelykoiran trimmaus ja karvojen leikkely pitäisi jättää minimiin, muotoillen vain hieman pään ja ylälinjan karvoja. Joillain yksilöillä on samanlainen nuttura kuin llewllininsetterillä. Kenttätyypin koirat ajellaan usein lyhytkarvaisiksi eikä sitä tule pitää hylkäävänä virheenä niin kauan kuin karvapeite on tarpeeksi pitkää suojatakseen ihoa. Väärin tehty karvojen ajelu voi johtaa karvojen takaisin kasvamiseen äärimmäisen vääränsävyisenä, haalistuneena tai harmahtavana.
Rintakehässä saa olla valkoinen merkki, mutta jos se on yli 60 % rinnan leveydestä tai jos merkki on muualla kuin rintakehän alueella, pentua ei voida ottaa Boykin Spaniel Society:n rekisteriin[2] vaikka Amerikan Kennelklubi ja United Kennel Club eivät hyväksy rekisteröimisen kieltämistä muodollisista syistä.[3] Valkoinen varpaissa tai rintakehässä on puhtaasti kosmeettinen ominaisuus eikä se vaikuta koiran työkykyyn tai terveyteen.
Luonne ja käyttäytyminen muokkaa
Boykininspanieli on ystävällinen, sosiaalinen koira joka sopii parhaiten perheympäristöön jossa liikutaan paljon ulkona. Se on helppo kouluttaa ja halukas työskentelemään. Se on äärimmäisen vakaa lasten ja muiden koirien suhteen. Sitä voidaan toisinaan kuvailla energiseksi koiraksi, jolla on suuri sietokyky joka kestää koko päivän. Se sopeutuu äärimmäisen hyvin erilaisiin ympäristöihin niin kauan kuin sille annetaan mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen ja paljon aikaa polttaa äärimmäistä energiaa. Tämä koira on erityisen hyvä lasten ja muiden koirien kanssa. Se ei suutu helposti ja sillä on taipumus miellyttämisenhaluun ja ystävällisyyteen. Boykin rakastaa omistajaansa, mutta myös huomiota. Sillä on suuri energiantarve ja se jaksaa varmasti loppuun minkä tahansa sille annetun aktiviteetin.
Boykininspanieli on monipuolinen metsästyskoira, joka työskentelee sekä noutajana että ylängön metsästäjänä ajaen linnut lentoon. Saaliin osoittaminen ei kuulu rodun metsästystyyliin.[4] Sen kestävyys kuumassa säässä ja into tekevät siitä hyvän kyyhkyn, fasaanin ja muun ylängön riistan metsästäjän. Sitä voidaan käyttää hirven ajoon tai haavoittuneen riistan jäljittämiseen. Sen pieni koko tekee sen kuljettamisen kanootissa ja muissa pienissä veneissä helpoksi ja sitä kuvaillaan "koiraksi joka ei keinuta venettä."[5]
Alkuperä muokkaa
Boykininspanieli jalostettiin metsästyskoirista 1900-luvun alkupuolella lintukoiraksi Etelä-Carolinassa. Koirien täytyi olla tarpeeksi pieniä matkatakseen metsästäjien rämeillä käyttämissä pienissä veneissä. L. Whitaker Boykin (1861–1932) kokeili risteyttää eri rotuja, minkä vuoksi kokeiluista syntynyt rotu on nimetty hänen mukaansa.[5] Legendan mukaan Boykin aloitti jalostusohjelmansa ruskealla spanielityyppisellä Dumpy-uroksella, jolla oli tuntematon tausta ja jonka hänen ystävänsä Alexander White oli löytänyt Spartanburgissa sijaitsevan kirkon edustalta. Sen lisäksi myös chesapeakelahdennoutajaa, englanninspringerspanielia, cockerspanielia ja amerikanvesispanielia käyttiin jalostuksessa.[6] Camdenin alue jolla rotu kehittyi oli lomakohde ja vierailijat huomasivat rodun, minkä myötä se levisi muuallekin Yhdysvaltoihin.[7] Lähellä Camdenia sijaitsee pieni paikka nimeltä Boykin, ja jotkut arvelevat rodun saaneen nimensä ennemmin sen kuin Whitaker Boykinin mukaan.[6]
Boykin Spaniel Society (BSS) perustettiin vuonna 1977 ja se aloitti roturekisterin pitämisen vuonna 1979. BSS:n rekisteri suljettiin vuonna 1982, mikä tarkoittaa että vain koirat joiden vanhemmat ovat BSS:n rekisteröimiä voivat päästä rekisteriin.
United Kennel Club tunnusti boykininspanielin roduksi vuonna 1985.[8] UKC ei sulje rekisteriään, joten BSS:n tai Amerikan Kennelklubin rekisteröimät koirat voivat päästä UKC:n rekisteriin milloin tahansa.
1990-luvulla joukko harrastajia perusti järjestön nimeltä Amerikan Boykininspanieli-Klubi ja Kasvattajien Yhdistys (BSCBAA) saadakseen Amerikan Kennelklubin hyväksymään rodun ja saadakseen rodulle osallistumisoikeuden Amerikan Kennelklubin spanieleiden metsästyskokeisiin ja Amerikan Kennelklubin spanieleiden maanlaajuisiin kenttäkokeisiin.[9] BSCBAA oli ensimmäinen boykininspanieli-järjestö joka perusti ja noudatti 'etiikkaohjeita'. Vuonna 2007 Amerikan Kennelklubi tunnusti BSCBAA:n rodun viralliseksi rotujärjestöksi.[10]
Vuonna 1997 rotu pääsi Amerikan Kennelklubin jalostusrekisteröinti-ohjelmaan. Vuonna 2006 rotu sai oikeudet kilpailla Amerikan Kennelklubin spanieleiden metsästyskokeissa saadakseen Amerikan Kennelklubin viralliset tittelit. Heinäkuussa 2006 boykininspanieli oikeutettiin Amerikan Kennelklubin titteleihin agilityssä, jäljestyksessä ja tottelevaisuuskoulutuksessa. 1. tammikuuta 2008 boykininspanieli pääsi Amerikan Kennelklubin roturyhmään Miscellaneous (sekalainen). Huhtikuussa 2009 kennelklubi päätti siirtää sen ryhmään Sporting jonne muutkin metsästyskoirat kuuluivat.[11] Joulukuussa 2009 boykininspanielista tuli virallisesti Amerikan Kennelklubin rekisteröimä rotu.
Amerikan Kennelklubin jalostuskirja boykininspanielille on nykyisin avoin. Sen on tarkoitus pysyä avoimena tammikuuhun 2015 asti.[12] Tänä aikana kaikki UKC:n ja BSS:n rekisteröimät koirat voivat olla tupla- tai tripla-rekisteröityjä päästäkseen Amerikan Kennelklubin rekisteriin. Senkin jälkeen kun jalostuskirja suljetaan, virallinen rotujärjestö voi pyytää sen uudelleen avaamista jotta useampi koira pääsisi rekisteriin geenipoolin laajentamiseksi.
Samanaikaisesti Boykin Spaniel Society jatkoi rodusta muodostamansa käsityksen tavoittelemista. Järjestö väittää että jos sen jäsenet käyttävät myös muita rekistereitä saattavat BSS:n päämäärien vastaiset jalostustaktiikat muuttua parempaan suuntaan, mutta ongelma on siinä että jäsenet eivät voi rekisteröidä koiriaan kahteen tai kolmeen eri paikkaan.[13] Boykin Spaniel Society:llä on etiikkaohjeet kasvattajille ja se sponsoroi kenttäkoetapahtumia ja rodun pelastustoimintaa.
BSS:n, UKC:n ja AKC:n lisäksi viehättävä ja hyväluonteinen boykininspanieli on myös tunnustettu lukuisissa pienemmissä kennelklubeissa ja muissa klubeissa ja koirarekistereissä ja sitä on mainostettu harvinaisena lemmikkinä. Moni hyvin tunnettu kasvattaja on alkanut tuottaa suuria määriä pentueita vuosittain. Vuosikymmenten ajan tämä on johtanut rodun nopeasti kasvavaan suosioon. Rekisteröityjen pentujen määrä BSS:ssä ja UKC:ssä osoittaa että boykininspanielista on pian tulossa yksi Amerikan yleisimmistä spanieleista.
Terveys muokkaa
Boykininspanielilla on monta samaa terveysongelmaa kuin muilla spanieleilla ja noutajilla.
Vuoden 2006 tilastojen mukaan boykininspanielilla on 37% todennäköisyys syntyä lonkkavikaisena.[14] Paikallinen eläinlääkäri voi tutkia pennut tältä varalta 2 vuoden iässä röntgenkuvauksella tai jopa 4 kuukauden iässä PennHIP-kokeella. Kaikkien jalostuskoirien tulee joko läpäistä PennHIP tai saada riittävän hyvä röntgenkuvaustulos jotta niitä voidaan käyttää jalostukseen.
Rodulla on myös suuri taipumus silmäongelmiin ja patellaluksaatioon. Iho- ja karvaongelmia on myös ja ne saattavat olla yhteydessä kilpirauhasen tai endokriinisiin häiriöihin. On myös diagnosoitu tapauksia joilla on esiintynyt sydän- ja kyynärongelmia.
BSS ja BSCBAA etiikkaohjeet määräävät että jalostukseen käytettävien koirien pitää olla testattu lonkkien, perinnöllisen silmäsairauden ja sydämen osalta, kuten myös muiden sairauksien jotka saattavat periytyä geneettisesti kuten allergiat, kyynärdysplasia ja patellaluksaatio.[15] Orthopedic Foundation for Animals arvioi 157 rotua tammikuun 1974 ja joulukuun 2009 välisenä aikana. Boykininspanieli sijoittui pahimmiten lonkkaviasta kärsivien rotujen listalla 13:nneksi, sillä peräti 34.8% koirista oli sairastunut siihen.[16]
Hoito muokkaa
Kuten kaikki koirat, boykininspanieli tarvitsee päivittäistä ulkoilua ja säännöllistä harjausta. Karvapeitteen säännöllistä leikkausta suositellaan, erityisesti jos koira työskentelee kentällä koska pehmeä karvapeite kerää heinää ja orjantappuroita. Koiran suihkuttaminen keittiösuihkuttimella on myös suositeltavaa koska se auttaa ehkäisemään takkujen muodostumista pitkään karvaan.[17]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Boykin Spaniel, South Carolina State Dog. State Symbols USA. Haettu 28.1.2019.
- ↑ Ohjeet pentueen rekisteröimiseen, Boykin Spaniel Society
- ↑ BSCBAA/AKC rotumääritelmä (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Metsästystyyli, BSCBAA (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Historia, Boykin Spaniel Society
- ↑ a b Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 152-153. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ Boykininspanielin historia
- ↑ United Kennel Club: Boykininspanieli (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ BSCBAA (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ BSCBAA:n tunnustaminen AKC:ssä[vanhentunut linkki]
- ↑ AKC Board Meeting 13-14. huhtikuuta
- ↑ Helmikuu 2009 AKC Board Minutes (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Position Statement
- ↑ Health Education (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ CHIC, Boykininspanieli
- ↑ Lonkkavikatilastot: Lonkkavika roduittain (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Boykininspanielin harjaus, Boykin Spaniel Society
