Bosnian serbiarmeija

Serbitasavallan armeija eli Bosnian serbiarmeija (BSA) (serb. Војска Републике Српске (ВРС), serbokroaatiksi Vojska Republike Srpske (VRS)) oli vuosina 1992–2006 toiminut Bosnian serbitasavallan armeija. Vuonna 2003 armeijan integrointi Bosnia ja Hertsegovinan (BiH) armeijaan aloitettiin. Vuonna 2005 BiH osallistui Yhdysvaltain johtamaan Irak-liittoumaan kroaattien, bosniakkien ja serbien täysin yhteisellä sotilasosastolla. Serbiarmeija yhdistettiin kokonaan Bosnia-Hertsegovinan liittotasavallan puolustusministeriön alaiseen Bosnian-Hertsegovinan armeijaan 6. kesäkuuta 2006.

Bosnian serbiarmeija tunnetaan osallistumisestaan Bosnian sotaan vuosina 1992–1995, jolloin se taisteli Bosnian kroaattiarmeijaa (HVO) ja bosniakkien Bosnia-Hertsegovinan armeijaa (Armija BiH) vastaan. Jugoslavia-tuomioistuin (ICTY) on katsonut armeijan ja sen upseeriston osallistuneen sotarikoksiin ja kansanmurhan toteuttamiseen sodan aikana. Armeijan komentajana toimi kenraalieversti Ratko Mladić, joka oli pitkään ICTY:n etsintäkuuluttama ennen kuin hänet pidätettiin toukokuussa 2011.

Historia muokkaa

Vuosina 1991–1992 Jugoslavian kansanarmeija (JNA) oli taistellut sloveeneja ja kroaatteja vastaan palauttaakseen itsenäistyneet osavaltiot, Slovenian ja Kroatian, takaisin Jugoslavian sosialistisen liittovaltion yhteyteen. Syyskuussa 1991 Makedonia irtautui rauhanomaisesti kansanäänestyksen myötä Jugoslaviasta. Vuoden 1991 lopulla jäsenmaita olivat enää Serbia, Montenegro ja Bosnia-Hertsegovina liittovaltiota johtaessa serbi Slobodan Milošević. Bosniakit ja kroaatit eivät halunneet jäädä serbijohtoisen liittovaltion yhteyteen osavaltion ajautuessa muutenkin yhä selvemmin kohti sisällissotaa. Bosnian serbit julistivat alueensa itsenäiseksi Bosnia-Hertsegovinan serbitasavallaksi 9. tammikuuta 1992. Myöhemmin saman vuoden elokuussa nimi vaihtui lyhyesti Serbitasavallaksi (Republika Srpska).

Helmi-maaliskuussa 1992 Bosniassa järjestettiin serbien boikotoima kansanäänestys itsenäisyydestä. Äänestysprosentti oli 63,4 ja äänestäneisä 99,7 prosenttia antoi tukensa itsenäisyydelle. Bosniakkien johdolla Bosnia-Hertsegovina julistautui itsenäiseksi 1. maaliskuuta 1992. Tilanteen eskaloituessa entisestään yhä tihenevien väkivaltaisuuksien myötä avoin sota puhkesi 6. huhtikuuta 1992 Sarajevossa. Jugoslavian kansanarmeija valtasi nopeasti noin kuukauden aikana 70 prosenttia Bosnia-Hertsegovinan maa-alueesta.

Kansainvälinen yhteisö tunnusti Bosnia-Hertsegovinan itsenäisyyden kuukauden kuluttua itsenäisyysjulistuksesta, mikä johti kansainväliseen painostukseen JNA:n vetäytymiseksi Bosniasta. Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta lakkautti itsensä 27. huhtikuuta 1992 ja seuraavana päivänä Serbia ja Montenegro muodostivat Jugoslavian liittotasavallan (ns. Tynkä-Jugoslavia).

Serbiarmeijan perustaminen muokkaa

Huhtikuussa Jugoslavian armeija oli ryhmittynyt Sarajevon ympärille ja Bosnia-Hertsegovinan hallitus vaati joukkoja vetäytymään, jolloin Milošević suostui kotiuttamaan Bosnian ei-kansalaiset, joita oli vain hyvin vähän. Lopulta Bosniassa olevat Jugoslavian kansanarmeijan joukot ilmoittivat virallisesti vetäytyvänsä maasta ja perustivat Bosnian serbiarmeijan 6. toukokuuta 1992. Joukot ja kalusto olivat samat kuin JNA:n, jonka asevarastot ja tukikohdat tulivat Bosnian serbiarmeijan käyttöön. Näin onnistuttiin muodollisesti toteuttamaan vaatimus serbijoukkojen vetäytymisestä Bosniasta. Bosnian serbiarmeijan yhteyteen liittyi myös useita esimerkiksi venäläisiä vapaaehtoisjoukkoja ja eri puolisotilaallisia ryhmiä, kuten julmuudestaan kuuluisat Skorpionit. Vahvuus oli noin 80 000 miestä.

Bosnian serbiarmeija sulki Sarajevon saarron 56 kilometrin rintaman laajuudelta 2. toukokuuta 1992. Koska puolustajilla oli ylivoima, serbiarmeija turvautui näännytystaktiikkaan. Vapunpäivästä alkaen serbiarmeija suuntasi kaupunkiin jatkuvan tykistötulen. Tarkka-ampujien, it-aseiden, sinkojen, konekiväärien ja muiden aseiden tulitus oli myös jatkuvaa.

Tammikuussa 1994 Nato pakotti serbiarmeijan löysäämään Sarajevon piiritystä. Samoin Nato pysäytti serbiarmeijan hyökkäyksen Goradzeen. Serbiarmeija ajautui ongelmiin loppukesästä 1994 alkaen, kun Serbia lopetti Serbitasavallan tukemisen ja sulki lopulta maiden välisen rajankin. Samaan aikaan vihollisen asemia heikentääkseen serbiarmeija kiristi Sarajevon saartoa nälänhädän partalle. Marraskuusta 1994 alkaen kroaatit etenivät ja valtasivat serbeiltä osia Bosnian Etelä-Krajinasta eli Cazin Krajinasta (Cazinska Krajina). Toukokuussa 1995 Naton ilmaiskut serbiarmeijaa vastaan kiihtyivät, kunnes ne taukosivat serbien otettua yli 200 YK-sotilasta ihmiskilviksi asemiinsa.

Heinäkuun 1995 lopulla Kroatian armeija käynnisti Operaatio Kesä-95:n ja Bosnian serbiarmeijan joukot kukistettiin Etelä-Krajinassa. Lopulta elokuun alussa käynnistyi kroaattien ja bosniakkien suuri yhteisoperaatio Operaatio Myrsky, joka kukisti lopullisesti Krajinan serbitasavallan. Noin parisataatuhatta serbiä pakeni yli rajan Bosnian serbitasavaltaan, mutta pian kroaatit ja bosniakit etenivät Bosniassa kohti serbien hermokeskusta Banja Lukaa.

Srebrenica muokkaa

Bosnian serbiarmeija aloitti hyökkäyksen YK:n suojeluksessa olevaan Srebrenican bosniakkienklaaviin 6. syyskuuta 1995 vallaten sen aamupäivällä 11. syyskuuta vedoten siihen, että alue ei ollut aidosti demilitarisoitu, vaan sieltä toteutettiin iskuja serbejä vastaan. Itse Ratko Mladić johti enklaavin haltuunottoa ja valtauksen toteuttivat Drinan armeijakunnan johtajat kenraali Živanović ja kenraalimajuri Radislav Krstić. Seuraavien päivien aikana Bosnian serbiarmeija toteutti Potočarissa verilöylyn teloittamalla yli 12-vuotiaat miespuoliset henkilöt. Uhreja syntyi lopulta yli 8000.

Koostumus muokkaa

Erikoisyksiköt muokkaa

- Специјална Јединица "МАНДО" - Erikoisyksikkö "Mando"
- Гарда Пантери - Kaarti "Panteri"
- Бели Вукови - Valkosudet
- Специјална Јединица "ПEШA" - Erikoisyksikkö "Pesa"