Karkeakarvainen bosnianajokoira
Karkeakarvainen bosnianajokoira (bosn. bosanski oštrodlaki gonič), joka tunnetaan myös nimellä barak, on Bosniassa metsästyskoirista jalostettu koirarotu. Tätä rotua on alun perin käytetty jäljestämiseen.
| Karkeakarvainen bosnianajokoira | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Bosnia ja Hertsegovina |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 19[1] |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | jäniksen, ketun ja villisian metsästys |
| Nykyinen käyttö | metsästyskoira, vahtikoira |
| Muita nimityksiä | bosanski oštrodlaki gonič, Bosnian Rough-Coated Hound, Bosnian Broken-haired Hound, chien courant de Bosnie a poil raide, Stichelhaariger Bosnischer Laufhund, sabueso bosnio de pelo cerdoso, bosnia karmikarvaline hagijas, keltski goniči, illyrianajokoira |
| FCI-luokitus |
ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat #155 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 16–24 kg |
| Säkäkorkeus | uros 46–56 cm |
| Väritys |
tricolor tai kaksivärinen; pohjavärinä vehnä, punainen, harmaa tai musta |
Ulkonäkö muokkaa
Vankka rakenne. Pää pitkä ja kohtuullisen leveä, otsa hieman kupera. Kohtuullinen ja loiva otsapenger. Silmät ovat soikeat ja suuret ja niiden väri on kastanjanruskea. Korvat ovat keskipitkät, riippuvat ja kärjestä pyöristyneet. Suorakaiteen muotoinen, pitkä ja syvä kuono. Kirsu on väriltään joko musta tai tummanruskea. Purenta on aina leikkaava. Häntä kaartuu sapelimaisesti hieman ylöspäin. Karva on kovaa, pitkähköä ja harottavaa. Kuonossa karva muodostaa selvästi erottuvat viikset ja parran. Pohjaväri vaihtelee vehnästä ja punaisesta harmaaseen ja mustaan. Musta tai harmaa satula päävärin lisäksi on hyvin yleinen, mutta koira voi olla myös kolmivärinen (tricolor).[2] Kaikkein yleisin väritys on vehnä harmaalla satulalla.[3] Uros on 46–56 cm korkea ja narttu jonkin verran pienempi. Ihannepaino on 20 kg, mutta vaihtelu 16–24 kg välillä sallitaan.[2]
Luonne ja käyttäytyminen muokkaa
Bosnianajokoiraa kuvaillaan sinnikkääksi, eloisaksi ja rohkeaksi. Työskennellessään sillä on sointuva haukku,[2] minkä vuoksi se soveltuu hyvin myös vahtikoiraksi. Se tulee hyvin toimeen lasten ja muiden koirien kanssa.[3]
Alkuperä muokkaa
Bosnialaiset metsästäjät jalostivat rodun 1800-luvulla paikallisiin olosuhteisiin ja ennen kaikkea vuoristossa työskentelemään soveltuvaksi. Jalostuksessa tiedetään käytetyn ainakin griffonia, mikä lisäksi jotkin teoriat uskovat mukana olevan myös molossikoiran perimää. Nimityksen barak uskotaan tulleen turkin kielestä, missä se merkitsee karkeakarvaista koiraa. Bosniassa ajon aikana haukkuvaa koiraa kutsutaan nimellä brakirci, joka vastaa saksan ja hollannin kielen termiä bracke.[3] Bosnianajokoira pääsi FCI-rekisteriin vuonna 1965, alun perin nimellä illyrianajokoira.[2]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Karkeakarvainen bosnianajokoira/barak. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä. Haettu 27.1.2019.
- ↑ a b c d Karkeakarvainen bosnianajokoira/ Barak. Suomen Kennelliitto. Haettu 27.1.2019.
- ↑ a b c Bosanskibarak.info. Tornjak. Haettu 28.1.2019.