Boris III
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Boris III, Bulgarian tsaari, (30. tammikuuta 1894 – 28. elokuuta 1943) nousi valtaistuimelle isänsä Ferdinand I:n eron jälkeen 1918[1] Bulgarian hävittyä ensimmäissä maailmansodassa.
| Boris III | |
|---|---|
 | |
 Bulgarian tsaari | |
| Valtakausi | 3. lokakuuta 1918 – 28. elokuuta 1943 |
| Edeltäjä | Ferdinand I |
| Seuraaja | Simeon II |
| Syntynyt |
30. tammikuuta 1894 Sofia, Bulgarian ruhtinaskunta |
| Kuollut |
28. elokuuta 1943 Sofia, Bulgarian kuningaskunta |
| Puoliso | Giovanna |
| Lapset |
Marie Louise Simeon II |
| Koko nimi | Boris Klemens Robert Maria Pius Ludwig Stanislaus Xaver |
| Suku | Saksi-Coburg-Gotha |
| Isä | Ferdinand I |
| Äiti | Marie Louise |
| Uskonto | ortodoksi |
| Nimikirjoitus |
 |
Alkuvaikeuksia muokkaa
Bulgarian tappio ensimmäisessä maailmansodassa oli jo toinen viiden vuoden sisään, sillä myös toinen Balkanin sota päättyi Bulgarian häviöön. Maa joutui luovuttamaan alueita naapureilleen ja maksamaan sotakorvaukset, jotka uhkasivat taloutta ja poliittista vakautta. Syntyi kaksi liikettä, agraariliitto ja kommunistipuolue, jotka vaativat monarkian lopettamista.
Maan pääministeriksi nousi Boriksen kruunausvuonna agraariliiton Aleksandăr Stambolijski. Huolimatta maan maatalousvaltaisuudesta hän sai vastaansa keskiluokan ja armeijan vihan. Armeija teki vallankaappauksen 1923. Kreikka julisti Bulgarialle sodan 1925. Vaikka Kansainliitto välitti maiden välille rauhan, jatkui sekasorto vuoteen 1934 asti, jolloin Boris auttoi armeijaa perustamaan diktatuurin. Seuraavan vuonna hän otti itse vallan, ja hallitsi itsevaltiaana monarkkina.
Boris nai Savoijin Giovannan, Italian Viktor Emanuel III:n tyttären lokakuussa 1930 Assisissa ja ortodoksisessa seremoniassa Sofiassa. Liitosta syntyi tytär Marie-Louise tammikuussa 1933 ja kruununperillinen, poika Simeon 1937.
Saksalaismielisyys murenee muokkaa
Toisen maailmansodan alussa mielipide oli saksalaismyönteinen, koska Saksa pakotti Romanian luovuttamaan Dobrudzhan maakunnan eteläosan takaisin Bulgarialle. Vuonna 1941 Boris liittoutui akselivaltojen kanssa ja liittyi sotaan Kreikkaa ja Jugoslaviaa vastaan saadakseen takaisin niille menetetyt alueet. Boris kieltäytyi kuitenkin yhteistyöstä kahdessa asiassa: alkuvuodesta 1943 saksalaiset pyysivät Bulgarian 50 000 juutalaisen lähettämistä Puolaan. Bulgaria ei myöskään suostunut julistamaan sotaa Neuvostoliitolle,[1] etenkin kun sota oli kääntymässä Saksaa vastaan.
Elokuussa 1943 Adolf Hitler kutsui Borisin tapaamiseen Berliiniin. Hän suostui symboliseen sodanjulistukseen Yhdistyneelle kuningaskunnalle ja Yhdysvalloille. Tämä kuitenkin kostautui, kun Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat ja Yhdysvaltain ilmavoimat pommittivat Sofiaa raskaasti 1943–1944.
Kuolema muokkaa
Boris kuoli pian palattuaan Berliinistä sydänkohtaukseen[1] retkeillessään Rilavuorella. Kuninkaaksi nousi kuusivuotias Simeon II.[2]
Boris haudattiin Rilan luostariin. Kun kommunistit nousivat valtaan 1944 ruumis kaivettiin haudasta ja haudattiin salaa Vranan palatsin pihamaalle. Kommunistivallan päättymisen jälkeisissä etsinnöissä löydettiin sydän, joka palautettiin Rilan luostariin.
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Boris III Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Ferdinand I |
Bulgarian tsaari 1918–1943 |
Seuraaja: Simeon II |