Blankettilaki

Blankettilaki (engl. blanket law, ranskan sanasta blanc ’valkoinen’) on laki, jossa ei ole varsinaisia oikeussäännöksiä, vaan ainoastaan valtion hallintoelimille annettu valtuutus oikeussäännösten antamiseen säädetyssä järjestyksessä.

Suomessa blankettilakeja käytetään usein valtiosopimusten lainsäädäntöä vaativien määräysten voimaansaattamiseen. Valtiosopimuksen sisältäessä voimassa olevien lakien kanssa ristiriidassa olevia kohtia on joko muutettava lainsäädäntöä tai säädettävä blankettilaki, jolla sopimuksen säännökset säädetään Suomessa voimassa oleviksi. Blankettilaki sisältää yleensä vain kaksi pykälää. Ensimmäisessä pykälässä lukee esimerkiksi "...sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut". Toisessa pykälässä lukee vaikkapa "Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella."

Ehdotus blankettilaiksi annetaan eduskunnalle hallituksen esityksessä. Samassa esityksessä eduskuntaa pyydetään hyväksymään myös neuvoteltu valtiosopimus. Tällaista lakiehdotusta ei voida jättää lepäämään, mutta muuten se käsitellään kuten muutkin lakiehdotukset. Perustuslakia koskeva blankettilaki on hyväksyttävä kahden kolmasosan enemmistöllä, muissa riittää yksinkertainen enemmistö.

Blankettiasetus

Jos valtiosopimuksen voimaansaattaminen ei edellytä lain säätämistä, voidaan asiasta antaa asetus. Tällöin annetaan yleensä blankettiasetus. Sellainen annetaan usein myös lainsäädäntöä edellyttäneen valtiosopimuksen voimaansaattamisesta. Blankettiasetus saattaa sisältää myös esimerkiksi Suomen tekemiä varaumia sopimukseen.

Blankettilait ja blankettiasetukset ovat blankettisäädöksiä.

Lähteet

• Uusi tietosanakirja. Tietosanakirja oy, 1960.
• Spectrum, s.v. ”valtiosopimus”. WSOY, 1981.