Black Brant
Black Brant on yksi käytetyimmistä luotainrakettityypeistä. Kanadalais-suunnitteista rakettia valmistaa Bristol Aerospace Winnipegissä Manitobassa. Ensimmäiset raketit laukaistiin 1961 ja sittemmin sen eri versioita on laukaistu kaikkiaan yli 800 kertaa (2008). Black Branttia on käyttänyt erityisesti Kanadan avaruusjärjestö ja NASA.
Historia muokkaa
Black Brant on kanadalaisen sotilaallisen tutkimuskeskus CARDEn työn tulos. 1950-luvulla keskus tutki ABM-ohjuksia ja hyvin pitkän kantaman tietoliikennettä osana ylemmän ilmakehän olemusta.
1957 CARDE urakoitti Bristolin valmistamaan yksinkertaisen rakettirungon, jota kutsuttiin Propulsion Test Vehicleksi, kiinteän ajoaineen rakettien tutkimiseksi. Albert Fian tekemä konstruktio oli varsin raskas, sillä se oli suunniteltu sopimaan useille eri ajoajoille, ajoaineen latausvaiheille ja laukaisukulmille, joita tarvittiin ABM-kehityksessä. Ensimmäinen koelento laukaistiin syyskuussa 1959 Fort Churchill-rakettikeskuksesta,[1] mistä erilaisia raketteja laukaistiin aina keskuksen sulkemiseen vuonna 1984 saakka.
CARDE keskittyi sittemmin pitkän matkan kommunikaatioon. He havaitsivat että Propulsion Test Vehicle oli käypä luontainraketiksi. Bristol muokkasi raketin konstruktiota kevyemmäksi ja sopivammaksi luotainraketiksi. Tämän tuloksena syntyi Black Brant. CARDE laukaisi seuraavina vuosina lukuisia Black Brant -raketteja; alkuperäisiä Black Brant I:ä, suurempaa Black Brant II:a (ensilento lokakuussa 1960) ja pienempää mutta korkeammalle lentävää Black Brant III:a.
Heinäkuussa 1963 laukaistiin ensimmäisen kerran huomattavasti suurempi Black Brant V. Black Brant IV, joka oli Black Brant III Black Brant V-boosterilla, laukaistiin ensimmäisen kerran 1964, mutta sen kaksi ensimmäistä lentoa epäonnistui. Näitä kahta lukuun ottamatta Black Brantin laukaisu ei ole epäonnistunut. (2008)
Kehityksen tuloksena Black Brantin uusimmat versiot XI ja XII ovat yltäneet jopa 1500 km:n korkeuteen ionosfääriin, paljon korkeammalla kuin esimerkiksi ISS. Ne muodostuvat Black Brant V:stä ylävaiheena ja RIM-8 Talos- tai RIM-2 Terrier -boosteri alavaiheena.
CARDEn Black Brant -kehitystyössä kehittämä ajoaine oli aikansa tehokkainta kiinteää ajoainetta ja Bristol käytti sitä 70 mm CRV7-raketissa, joka pystyi ensimmäisenä läpäisemään Varsovan liiton standardin lentokonehangaarin. CRV7:sta tuli sittemmin useiden länsivaltojen de-facto standardi raketti.
Versiot muokkaa
Black Brant I muokkaa
- Hyötykuorma: 68 kg / 150 km
- Maksimi lentokorkeus: 225 km
- Launch thrust: 111 kN
- Laukaisumassa: 730 kg
- Halkaisija: 0.26 m
- Pituus: 7.41 m
Black Brant II muokkaa
- Hyötykuorma: 68 kg
- Maksimi lentokorkeus: 274 km
- Työntövoima: 89 kN
- Laukaisumassa: 800 kg
- Halkaisija: 0.44 m
- Pituus: 8.45 m
Black Brant III muokkaa
- Hyötykuorma: 18 kg
- Maksimi lentokorkeus: 177 km
- Työntövoima: 49 kN
- Laukaisumassa: 286 kg
- Halkaisija: 0.26 m
- Pituus: 5.50 m.
Black Brant IV muokkaa
- Kaksivaiheinen: Black Brant VA + Black Brant IIIA tai IIIB
- Hyötykuorma: 100 kg
- Maksimi lentokorkeus: 1,000 km
- Työntövoima: 111 kN
- Laukaisumassa: 1,356 kg
- Halkaisija: 0.44 m
- Pituus: 11.06 m
Black Brant V muokkaa
- Kolme varianttia: Black Brant VA, VB, ja VC
- Hyötykuorma: 68 kg
- Maksimi lentokorkeus: 387 km
- Työntövoima: 111 kN
- Laukaisumassa: 1197 kg
- Halkaisija: 0.44 m
- Pituus: 8.15 m.
Black Brant VI muokkaa
- Maksimi lentokorkeus: 72 km
- Työntövoima: 7 kN
- Laukaisumassa: 100 kg
- Halkaisija: 0.12 m
- Pituus: 2.80 m.
Black Brant VIII muokkaa
- Maksimi lentokorkeus: 340 km
- Työntövoima: 196 kN
- Laukaisumassa: 2,000 kg
- Halkaisija: 0.44 m
- Pituus: 11.90 m
Black Brant X muokkaa
- Hyötykuorma: 90 kg
- Maksimi lentokorkeus: 900 km
- Työntövoima: 257 kN
- Laukaisumassa: 2600 kg
- Halkaisija: 0.44 m
- Pituus: 14.50 m
Black Brant XI muokkaa
- Kolme vaihetta:[2]
- 1. Talos
- 2. Taurus
- 3. Black Brant V
Black Brant XII muokkaa
- Neljä vaihetta: [3]
- 1. Talos
- 2. Taurus
- Black Brant
- Nihka
- Hyötykuorma: 110 - 410 kg