Bilibino

kaupunki Venäjällä

Bilibino (ven. Били́бино) on kaupunki Tšukotkan autonomisessa piirikunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Kolyman vesistöön kuuluvien Karalvejem ja Bolšoi Kepervejem -jokien yhtymäkohdassa 653 kilometriä Anadyristä luoteeseen. Kaupunki on Bilibinon piirin keskus.[3]

Bilibino
Билибино
Ilmakuva kaupungista
Ilmakuva kaupungista
vaakuna
vaakuna
Tšukotkan sijainti Venäjän itäosissa, alla kaupungin sijainti alueella
Tšukotkan sijainti Venäjän itäosissa, alla kaupungin sijainti alueella

Bilibino

Koordinaatit: 68.0567°N, 166.4527°E

Valtio Venäjä
Autonominen piirikunta Tšukotka
Piiri Bilibino
Perustettu 1955
Kaupungiksi 1993
Väkiluku (2010) 5 300
Aikavyöhyke UTC+12 (MSK+9)
Postinumero 689450[1]
Suuntanumero(t) +7 42738[2]









Paikkakunta on saanut alkunsa Karalvejemin kultakaivoksen yhteyteen vuonna 1955 perustetusta asutuksesta. Se on nimetty Tšukotkan kultaesiintymät löytäneen geologi Juri Bilibinin mukaan.[3] Vuonna 1958 Bilibino sai kaupunkimaisen taajaman statuksen, vuonna 1961 siitä tuli Bilibinon piirin hallinnollinen keskus ja vuonna 1993 kaupunki.[4] Vuonna 1989 kaupungin väkiluku oli jo lähes 15 600.[5] Väkiluku kuitenkin putosi liki kaksi kolmasosaa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisenä vuosikymmenenä.[6] Vuonna 2010 Bilibinossa asui yhä 5 503 henkeä.[7]

Bilibinosta on talvitie Kolymajoelle Zeljonyi Mysiin sekä Itä-Siperian meren rannalla sijaitsevaan Pevekin satamaan. Lentokenttä sijaitsee Kepervejemin kylässä, jonne johtaa 36 km pituinen ympärivuotinen maantie.[8] Talous perustuu kultaa tuottavaan kaivosteollisuuteen. Lähistöllä on Bilibinon ydinvoimala, joka tuottaa lämpöä kaupungille ja noin 75 % alueen sähköstä.[4]

Kaupungissa toimii kaksi lastentarhaa ja kaksi keskikoulua, lasten luomistyön keskus ja ammattikoulu.[4] Kulttuurilaitoksia ovat lasten taidekoulu, vapaa-ajan ja kansantaiteen keskus, kirjastolaitos sekä kotiseutumuseo.[9] Paikallislehtenä ilmestyy Zolotaja Tšukotka (”Kultainen Tšukotka”).[10]

Asukasluvun kehitys muokkaa

Oheinen taulukko kuvaa Bilibinon väkiluvun kehitystä vuosina 1959–2010 suoritettujen väestönlaskentojen mukaan.

Vuosi Bilibinon asukasluku Taajaman asema
1959 [11] 635 kaupunkityyppinen taajama
1970 [12] 10 693 kaupunkityyppinen taajama
1979 [13] 12 711 kaupunkityyppinen taajama
1989 [5] 15 558 kaupunkityyppinen taajama
2002 [6] 6 181 kaupunki
2010 [7] 5 506 kaupunki

Lähteet muokkaa

  1. Tšukotski avtonomnyi okrug: Potštovnyje indeksy ruspostindex.ru. Viitattu 9.3.2013. (venäjäksi)
  2. Tšukotski avtonomnyi okrug: Telefonnyje kody ruspostindex.ru. Viitattu 9.3.2013. (venäjäksi)
  3. a b Severnaja entsiklopedija, s. 96. Moskva: Jevropeiskije izdanija, 2004. ISBN 5-98797-001-6.
  4. a b c Bilibinski munitsipalnyi raion: Istorija Bilibinskogo raiona bilchao.ru. Viitattu 8.10.2010. (venäjäksi)
  5. a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 9.3.2013. (venäjäksi)
  6. a b demoscope.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Gorodskoi. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 9.3.2013. (venäjäksi)
  7. a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 9.3.2013. (venäjäksi)
  8. Gorod Bilibino bilibino.com. Arkistoitu 5.2.2011. Viitattu 8.10.2010. (venäjäksi)
  9. Bilibinski munitsipalnyi raion: Kultura i iskusstvo bilchao.ru. Viitattu 8.10.2010. (venäjäksi)
  10. Segodnja v svet vyšel 5000-nyi nomer Bilibinskoi raionnoi gazety ”Zolotaja Tšukotka” chukotken.ru. Viitattu 8.10.2010. (venäjäksi)
  11. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 9.3.2013. (venäjäksi)
  12. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 9.3.2013. (venäjäksi)
  13. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 9.3.2013. (venäjäksi)

Aiheesta muualla muokkaa