Big Bill Broonzy

yhdysvaltalainen muusikko

William Lee Conley Broonzy eli Big Bill Broonzy (26. kesäkuuta 189314. elokuuta 1958) oli yhdysvaltalainen tuottelias bluesmuusikko, lauluntekijä ja kitaristi. Hänen aloitti uransa 1920-luvulla soittamalla country bluesia enimmäkseen mustalle yleisölle.

William Lee Conley Broonzy
Henkilötiedot
Syntynyt26. kesäkuuta 1893
Kuollut14. elokuuta 1958 (65 vuotta)
Ammatti laulaja
Muusikko
Taiteilijanimi Big Bill Broonzy
Big Bill Broomsley
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1927–1958
Tyylilajit blues
Soittimet laulu, kitara, viulu
Levy-yhtiöt Paramount
A.R.C.
Bluebird
Vocalion
Folkways Records

Big Bill Broonzy loi elämänsä aikana yli 300 kappaleen verran folkmusiikkia ja bluesia. Bluesmusiikin tekijänä hän on sanoittanut kappaleita sekä maaseudun että kaupunkien näkökulmasta.

Nuoruus

muokkaa

William Lee Conley Broonzy oli yksi Frank Broonzyn ja Mittie Belcherin 17 lapsesta. Hän aloitti musiikin tekemisen jo nuorena. Kymmenvuotiaana hän teki tupakkalaatikosta itselleen viulun ja oppi setänsä johdolla soittamaan negrospirituaaleja ja folkmusiikkia. Broonzy ja hänen kotitekoista kitaraa soittava ystävänsä Louis Carter esiintyivät kaikenlaisissa tapahtumissa [1].

Vuonna 1915 17-vuotias Broonzy avioitui ja alkoi viljellä omaa maataan.

1920-luku

muokkaa

Chicagoon saapumisen jälkeen Broonzy alkoi soittaa kitaraa. Kitaransoittoa hän oppi Papa Charlie Jacksonilta. 1920-luvulla Broonzy työskenteli muun muassa kokkina, lasinpuhaltajana ja vartijana, mutta muusikonura oli edelleen hänen tavoitteensa.

Jacksonin kanssa tehdyn yhteistyön ansiosta Broonzy sai mahdollisuuden tavata Paramount-levy-yhtiön tuottajan Jay Mayo "Ink" Williamsin. Broonzyn ja hänen ystävänsä John Thomasin tekemä koeäänitys hylättiin, mutta hänen toinen yrityksensä pari kuukautta myöhemmin onnistui. Broonzyn tekemiä levytyksiä ei kuitenkaan otettu hyvin vastaan, ja levymyynti takkusi.

1930-luku

muokkaa

1930-luvulla Paramount käytti ensimmäistä kertaa Broonzyn koko nimeä levytyksessä. Levymyynti jatkoi edelleen vaisuna ja Broonzy työskenteli ruokakaupassa. Tuottaja Lester Melrose otti hänet suojatikseen.

Maaliskuussa 1932 Broonzy matkusti New Yorkiin levyttämään American Record Corporationin suojattina. Palattuaan takaisin Chicagoon hän työskenteli South Siden klubeissa ja oli kiertueella bluesmuusikko Memphis Minnien kanssa[2].

Vuonna 1934 Broonzyn uusi levy-yhtiö oli Bluebird Records ja hän alkoi esiintyä pianisti Bob "Black Bob" Callin kanssa. Heidän musiikkinsa alkoi vaikuttaa yhä enemmän R&B:ltä. Maaliskuussa 1938 levy-yhtiö vaihtui Vocalion Recordsiin.

1940-luku

muokkaa

1940-luvulla Broonzyn esittämien musiikkityylien kirjo kasvoi. Vuonna 1948 Broonzy vaihtoi levy-yhtiökseen Mercuryn.

Tyyli ja vaikutus

muokkaa

Broonzyn musiikissa näkyy vaikutteita mm. kansanmusiikista, spirituaaleista ja työmusiikista. Hän otti vaikutteita aikansa tähditä, kuten Jimmie Rodgersilta, Blind Blakelta, Son Houselta ja Blind Lemon Jeffersonilsta.

Vuonna 1980 Broonzy pääsi Blues Hall of Famen ensimmäiseen luokkaan 20 muun bluesin legendan kanssa. 2007 hän pääsi Gannet Records Walk of Fameen. Broonzyn kerrotaan vaikuttaneen kitaransoittajana mm. Muddy Watersiin, Memphis Slimiin, Ray Daviesiin, John Renbourniin, Rory Gallagheriin, Ben Tayloriin ja Eric Claptoniin.

Diskografia

muokkaa
  • Big Bill's Blues (1927)
  • Down in the Basement Blues (1928)
  • Station Blues (1930)
  • Big Bill Blues (1931)
  • Take Your Hands Off Her (1935)
  • Big Bill Broonzy and Roosevelt Sykes DVD (1956)
  • His Story (1957)
  • Blues with Big Bill Broonzy, Sonny Terry and Brownie McGhee (1959)
  • Big Bill Broonzy Sings Folk Songs (1989)
  • The 1955 London Sessions (1990)
  • Best of the Blues Tradition (1991)
  • Do That Rag Guitar (1928-1935) (1991)
  • Trouble In Mind (2000)
  • Broonzy Volume 2: 1945–1949: The Post War Years (2000)
  • Big Bill Broonzy In Concert (2002)
  • Big Bill Broonzy On Tour In Britain: Live In England & Scotland (2002)
  • Big Bill Blues: His 23 Greatest Songs 1927–42 (2004)
  • Big Bill Amsterdam Live Concerts 1953 (2006)
  • Keys to the Blues (2009)

Lähteet

muokkaa