Berengaria Navarralainen
Berengaria Navarralainen (noin 1163 – noin 1230) oli espanjalainen prinsessa, josta tuli Rikhard I:n puolisona Englannin kuningatar, vaikka hän ei koskaan edes käynyt Englannissa.[1]
| Berengaria Navarralainen | |
|---|---|
 | |
| Englannin kuningatarpuoliso | |
| Valtakausi | 1191 – 1199 |
| Syntynyt | noin 1163 |
| Kuollut | noin 1230 |
| Puoliso | Rikhard I |
| Isä | Sancho VI (Navarra) |
Berengarian kotimaassa Navarrassa, Pyreneiden vuorilla Ranskan ja Espanjan rajalla kulttuurissa on monia ranskalaisvaikutteita, ja hän oppi eteläranskalaista murretta jo lapsena. Tuohon aikaan useimmat kuninkaalliset kihlattiin jo nuorina, ja kihlaus oli poliittinen sopimus. Jostain syystä Berengaria kihlattiin vasta lähes 30-vuotiaana. Sulhasen, tulevan Rikhard Leijonamielen, molemmat vanhemmat olivat ranskalaissyntyisiä, ja Rikhard oli kasvanut lähinnä äitinsä Eleonoora Akvitanialaisen hoivassa. Hän oli ollut kihloissa ranskalaisen prinsessa Adèlen, Filip II:n sisaren kanssa, mutta tultuaan kuninkaaksi Rikhard totesi, että voi kosia ketä haluaa, ja lähetti äitinsä Eleanorin Navarraan neuvottelemaan avioliitosta samalla, kun itse lähti Filipin kanssa ristiretkelle. Sopimus syntyi, ja Berengaria matkusti Eleanorin kanssa Napoliin.[1]
Rikhard onnistui purkamaan kihlauksensa Adelen kanssa. Hän jatkoi ristiretkeään, ja myös Berengaria lähti kohti pyhää maata Rikhardin sisaren Joannan seurassa. Myrsky ajoi naiset Kyprokselle, ja Rikhard ja Berengaria päättivät mennä siellä vihille.[1]
Rikhard jatkoi ristiretkeään, ja pariskunta vieraantui toisistaan vähitellen. Berengaria palasi Italiaan ja sieltä Akvitaniaan. Hän vietti suuren osan loppuelämästään Le Mansissa tiluksilla, jotka oli saanut isältään myötäjäisikseen. Anoppi Eleonoora Akvitanialainen toimi edelleen Rikhardin sijaishallitsijana tämän ollessa ristiretkellä. Vuonna 1195 Rikhard sairastui vakavasti ja asettui aloilleen muutamaksi vuodeksi Berengarian kanssa Poitiersiin. Pari vuotta myöhemmin hän palasi sotaretkilleen ja sai surmansa vuonna 1199.[1]
Berengaria oli nyt 36-vuotias leski, joka palasi Le Mansiin. Hän teki paljon hyväntekeväisyystyötä. Hän rakennutti sinne kirkon ja nunnaluostarin, jonne asettui asumaan, vaikka ei tehnyt nunnalupausta. Berengaria kuoli luostarissaan ja tuli haudatuksi rakennuttamaansa kirkkoon.[1]