Benedictus Nursialainen
Pyhä Benedictus (Benediktus) Nursialainen (480–543 jaa.)[1] oli läntisen kristillisen luostarilaitoksen isä, Montecassinon apotti ja tradition mukaan pyhän Scholastican kaksoisveli. Benedictus Nursialaista kunnioitetaan katolisessa kirkossa, vanhakatolisessa kirkossa, ortodoksisessa kirkossa, orientaaliortodoksisissa kirkoissa ja anglikaanisessa kirkossa ja hänen muistopäiväänsä vietetään 21. maaliskuuta tai 11. heinäkuuta. Pyhä Benedictus on Nursian, Kristus Kuninkaan instituutin, Euroopan, munkkien, sääntökuntalaisten, mestariensa omaisuutta rikkoneiden palvelijoiden, maanviljelijöiden, maataloudellisten työntekijöiden, luolatutkijoiden, italialaisten arkkitehtien, koululasten ja opiskelijoiden, rakennusinsinöörien, kupariseppien, heraldiikan, kiusausten, ruususairauden, nokkosihottuman, kuumeen, munuaissairauden, sappikivien, tulehdussairauksien ja kuolevien ihmisten suojeluspyhimys, sekä suojeluspyhimys myrkkyä ja noituutta vastaan. Suomessa muistopäivä näkyy kalenterissa sen verran, että päivä on Benedictus-nimen suomalaisen muodon Pentin nimipäivä. Hänen tunnuksiaan ovat kello, rikkoutunut kuppi ja käärme symboloimassa myrkkyä, rikkoutunut tarvekalu, rikkoutunut tarjotin, sauva ja korppi.
| Benedictus Nursialainen | |
|---|---|
 Pyhä Benedictus |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 480 Nursia, Italia |
| Kuollut | 21. maaliskuuta 543 Montecassino, Italia |
| Kansalaisuus | italialainen |
| Ammatti | apotti |
| Vanhemmat | Anicius Eupropius ja Claudia Abondantia Reguardati |
Pyhällä Benedictuksella on yleisessä roomalaiskatolisessa kalenterissa muistopäivä ja vuoden 1960 roomalaiskatolisessa kalenterissa 3. luokan juhla. Häntä kunnioitetaan roomalaiskatolisessa messussa seuraavalla latinankielisellä kollehtarukouksella:[2]
"Orémus. Intercessio nos, quaesumus Domine, beati Benedicti Abbatis commendet: ut quod nostris meritis non valemus, eius patrocinio assequamur."
Pyhä Gregorius Suuri kuvasi pyhän Benedictuksen elämää neliosaisen, italialaisten pyhimysten elämää ja ihmetekoja käsittelevän kirjasarjansa Dialogi toisessa osassa. Pyhä Benedictus syntyi vuonna 480 roomalaisen yläluokan perheeseen. Arviolta hieman alle kaksikymmentävuotiaana hän alkoi tuntea tuttaviensa pahan elämän merkityksen ja ehti rakastua naiseen, mutta vetäytyi kaupunki- ja aateliselämästä ja alkoi elää askeettisesti kallioluolassa, jonne hänelle tuotiin ruokaa. Kolmen vuoden kuluttua hän asettui muiden varhaisten munkkien kanssa lähelle Subiacoa, jossa hän pian saavutti kuuluisuutta pyhyydellään. Benedictus perusti sittemmin useita luostareita, joista kuuluisin on vuonna 529 Rooman ja Napolin välille perustettu Montecassinon luostari. Pyhän Benedictuksen opetuslapsi Constantinus jatkoi Montecassinon luostarin apottina. Montecassinon luostarista tulikin länsimaisen luostarilaitoksen esikuva. Benedictuksen laatima luostarisääntö on pohja läntiselle luostarilaitokselle. Se kirjoitettiin järjestämään munkkien elämää yhteisönä. Säännön perusperiaatteita ovat rukoilu ja työn tekeminen (lat. Ora et Labora), kuuliaisuus sekä ”paikallaan pysyminen” (lat. stabilitas), mikä tarkoittaa, että munkki elää elämänsä pääsääntöisesti siinä luostarissa, mihin asettuu.[1] Sääntökuntaa kutsutaan hänen mukaansa benediktiineiksi.
Galleria muokkaa
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b St. Benedict of Nursia newadvent.org.
- ↑ Sancta Missa divinumofficium.com.
Kirjallisuutta muokkaa
- Benedictus Nursialainen: Pyhän Benedictuksen luostarisääntö. (Regula Benedicti.) Suom. Maiju Gardner-Lehmijoki ym. Ikuiset klassikot. Helsinki: Basam Books, 2010. ISBN 978-952-5734-90-4.
Aiheesta muualla muokkaa
- St. Benedict of Nursia. Catholic Encyclopedia. (englanniksi)
- Elämäkerta CCEL.org-sivustolla. (englanniksi)