Ben Charles Harper[1] (s. 28. lokakuuta 1969 Pomona, Kalifornia) on yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä, muusikko ja multi-instrumentalisti, joka on palkittu kolmesti Grammy-palkinnolla.[1] Harperin musiikkia luonnehditaan omintakeiseksi yhdistelmäksi populaarimusiikin ja juurimusiikin eri tyylejä kuten rockia, bluesia, folkia, soulia, R&B:ta ja reggaeta.[2] Harper tunnetaan erityisesti taiturimaisesta slide-kitaransoitosta ja energisistä live-esiintymisistä, sekä yhteiskunnallisesta kantaaottavuudestaan ja aktivismistaan.[3][4]

Ben Harper
Ben Harper vuonna 2008.
Ben Harper vuonna 2008.
Henkilötiedot
Syntynyt28. lokakuuta 1969 (ikä 54)
Pomona, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti Laulaja-lauluntekijä
Muut tiedot
Aktiivisena 1994–
Aiheesta muualla
Kotisivu

Ura muokkaa

Harper oppi omatoimisesti soittamaan kitaraa ja esiintyi ensimmäisen kerran 12-vuotiaana.[2] Alkuaikoina hänen soittamiseen teki suurimman vaikutuksen Blind Willie Johnsonin albumien kuunteleminen. Myöhemmin Harper alkoi saamaan kitaransoiton opetusta bluesmuusikko Taj Mahalilta, joka oli hänen isänsä tuttava.[5] Esiinnyttyään säännöllisesti Los Angelesin alueella, Harper sai vuonna 1992 levytyssopimuksen Virgin Recordsin kanssa. Kaksi vuotta myöhemmin hän julkaisi esikoisalbuminsa Welcome to the Cruel World, joka sai positiivisen vastaanoton. Albumi on ajan saatossa myynyt kultaa Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa, sekä platinaa Ranskassa.[6][7][8][9][10]

Vuonna 1995 julkaistua toista studioalbumiaan Fight for Your Mind seuranneella kiertueella Harper kasasi ympärilleen yhtyeen, josta muodostui Harperin pitkäaikainen taustayhtye ja joka myöhemmin sai nimen The Innocent Criminals.[6] Fight for Your Mind sisältää esikoisalbumia vahvemmin kantaaottavia sanoituksia, jotka kuvaavat mm. Harperin kasvuympäristössään kohtaamia rodullisia ennakkoluuloja. Albumista Harper sai ensimmäisen kultalevynsä.[2]

Vuoden 1997 The Will to Live on ensimmäinen albumijulkaisu jolla The Innocent Criminals soitti. Harperin musiikki alkoi saada yhä enemmän soittoaikaa radioasemilla.[2][6] Seuraava albumi, vuoden 1999 Burn to Shine oli Harperin lopullinen läpimurto. Albumi oli 22 viikon ajan Yhdysvaltain myydyimpien albumien Billboard 200 -listalla, ja julkaisun jälkeen Harper teki kaksi ensimmäistä maailmankiertuettaan.[11][6]

Harperin ura jatkui menestyksekkäästi seuraavilla soolona,The Innocent Criminalsin tai muodostamansa Relentless7 -yhtyeen kanssa julkaistuilla albumeilla Diamonds on the Inside (2003), Both Sides of the Gun (2006), Lifeline (2007), What Lies for Dark Times (2009), Give Till It's Gone (2011) sekä Call It What It Is (2016), jotka kaikki nousivat Billboard 200 -listan kahdenkymmenen eniten myyneen albumin joukkoon.[11] Paras sijoitus oli Both Sides of the Gun -albumilla, joka nousi ilmestymisviikollaan listan sijalle 7.[12]

Vuonna 2020 Harper julkaisi pelkkiä instrumentaaleja sisältävän albumin Winter is For Lovers, jonka kappaleet ovat nimetty kaupunkien ja paikkojen mukaan.[13] Vuoden 2022 heinäkuussa ilmestyi Harperin yhteisjulkaisut mukaanluettuna seitsemästoista studioalbumi Bloodline Maintenance, jolla Harper soitti itse valtaosan soittimista.[14]

Yhteisjulkaisuina Harperilta on ilmestynyt albumeja The Blind Boys of Alabaman, Charlie Musselwhiten sekä Ellen Harperin kanssa.[15]

Tunnustukset muokkaa

Harper on saanut Grammy-palkinnon kolmesti: vuonna 2005 parhaasta pop-instrumentaaliesityksestä kappaleella ”11th Commandment” ja parhaasta soul gospel -albumista The Blind Boys of Alabaman kanssa julkaistulla albumilla There Will be a Light, sekä vuonna 2014 parhaasta blues-albumista Charlie Musselwhiten kanssa julkaistulla albumilla Get Up!. Grammy-ehdokkuuksia Harperilla on kaikkiaan seitsemän.[12]

Yksityiselämä muokkaa

Harper oli vuosina 2005–2013 naimisissa näyttelijä Laura Dernin kanssa, ja heillä on kaksi yhteistä lasta.[16]

Diskografia muokkaa

Studioalbumit muokkaa

Live-albumit muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b ANTI-: Ben Harper Anti Records. Viitattu 26.8.2022. (englanniksi)
  2. a b c d Ben Harper: The Musician Who Fused Blues, Folk, Soul And Reggae The Odyssey Online. 6.8.2018. Viitattu 26.8.2022. (englanniksi)
  3. Ben Harper and Peking Duk to perform at Electric Avenue Music Festival Stuff. 11.9.2019. Viitattu 26.8.2022. (englanniksi)
  4. Scott Timberg: "You can’t be racist and be a Christian! You all have gotta choose": Ben Harper opens up about activism, racism and how police brutality "threatens democracy in a very specific way" Salon. 7.4.2016. Viitattu 26.8.2022. (englanniksi)
  5. ANTI-: Ben Harper Bio (2020) | Press Anti Records. Viitattu 26.8.2022. (englanniksi)
  6. a b c d Ben Harper Biography, Songs, & Albums AllMusic. Viitattu 26.8.2022. (englanniksi)
  7. Gold & Platinum RIAA. Viitattu 26.8.2022. (englanniksi)
  8. Gold/Platinum Music Canada. Viitattu 26.8.2022. (englanniksi)
  9. 1999 Accreds.pdf Dropbox. Viitattu 26.8.2022. (englanniksi)
  10. Les certifications SNEP. Viitattu 26.8.2022. (ranskaksi)
  11. a b Ben Harper Billboard. Viitattu 26.8.2022. (englanniksi)
  12. a b Ben Harper GRAMMY.com. Viitattu 26.8.2022. (englanniksi)
  13. Ben Harper - Winter Is For Lovers Ben Harper. 29.8.2020. Viitattu 26.8.2022. (englanniksi)
  14. Darryl Sterdan: Albums Of The Week: Ben Harper | Bloodline Maintenance Tinnitist. 22.7.2022. Viitattu 26.8.2022. (englanniksi)
  15. Ben Harper Discogs. Viitattu 26.8.2022. (englanniksi)
  16. Laura Dern, Ben Harper finalize their long-running divorce latimes.com. 11.9.2013. Viitattu 26.8.2022. (englanniksi)