Belgian hallituskriisi 2010–2011
Belgian hallituskriisi 2010–2011 oli poliittinen kriisi, joka syntyi Belgian kesäkuun 2010 parlamenttivaalien jälkeen. Edustajainhuoneen poliittisesta kentästä tuli vaaleissa sirpaleinen: edustajia saivat yksitoista puoluetta eikä mikään puolueista saanut yli 20 prosenttia äänistä. Hallitusneuvottelut kestivät yli puolitoista vuotta, ja ne loppuivat vasta joulukuussa 2011, kun kuningas Albert II nimitti Elio Di Rupon pääministeriksi. Belgia oli ennätyksellisen kauan ilman hallitusta.
Tausta muokkaa
Belgiassa jouduttiin ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin, kun Yves Letermen hallitus kaatui kiistaan Brysseliä ympäröivien hollanninkielisten alueiden ranskankielisten äänestysoikeuksista. Leterme oli luovuttantu eronpyyntönsä kuningas Albert II:lle Open VLD -puolueen jätettyä hallituksen kiistan takia. Kuningas hyväksyi eron huhtikuussa 2010.[1]
Vaalien voittajaksi nousi Bart De Weverin johtama Uusflaamilainen allianssi, joka ajaa rikkaan Flanderin ja köyhemmän Vallonian eriyttämistä ja jopa Flanderin eroa Belgiasta. Toiseksi suurimmaksi puolueeksi tuli Elio Di Rupon johtama Sosialistinen puolue Valloniasta. Belgiassa hallitusneuvottelut pitkittyvät usein kielikysymyksen takia, ja vaalien jälkeen uusia neuvotteluita ennustettiin vaikeiksi.[2]
Neuvottelut muokkaa
Hallitusneuvotteluiden aikana Leterme johti toimitusministeristöä.[3] Kuningas nimitti vaalien jälkeen De Weverin hallitustunnustelijaksi. De Wever ei itse kuitenkaan ollut halukas pääministeriksi, joten hänen oletettiin antavan hallituksenmuodostajan tehtävän Di Rupolle.[4]
Suorat hallitusneuvottelut katkesivat kuitenkin lokakuussa 2010, jolloin kuningas asetti sosialistisen puolueen Johan Vande Lanotten tunnustelemaan uusien hallitusneuvotteluiden mahdollisuudesta. Hän erosi tehtävästään tammikuussa 2011, kun kaksi flaamipuoluetta oli hylännyt ehdotuksen uusien hallitusneuvotteluiden pohjasta.[5] Helmikuussa kuningas nimitti toimitusministeristön valtiovarainministeri Didier Reynders uudeksi sovittelijaksi.[6] Häntä seurasi kristillisdemokraattisen puolueen puheenjohtaja Wouter Beke, joka luopui tehtävästä toukokuussa. Di Rupo otti tämän jälkeen uudelleen hallituksen muodostajan vastuun.[7][8]
Hallitusneuvottelut liikahtivat lopulta eteenpäin syyskuun puolivälissä, kun neuvottelijat ilmoittivat päässeen sopuun vaalipiireistä, jotka aiheuttivat edellisen hallituksen kaatumisen. Aiemmin syyskuussa kriisi oli syventynyt, kun toimitusministeristön pääministeri Leterme oli ilmoittanut jättävänsä paikkansa ja hakevansa OECD:n varajohtajaksi.[9] Vielä saman kuun aikana puolueet pääsivät sopuun rahoitusvallan jakamisesta.[10] Lokakuussa puolueet tekivät päätöksen vallan siirtämisestä keskushallinnolta alueille. Uudistus on erityisesti flaameille mieleen, sillä se lisää alueiden autonomiaa, ja sitä kuvattiin heti Belgian merkittävimmäksi uudistukseksi vuosikymmeniin.[11]
Monista edistysaskeleista huolimatta hallitusneuvottelut venyivät edelleen, ja ne jumiutuivat uudelleen marraskuun lopulla, kun budjetista ei päästy yhteisymmärrykseen.[12] Neuvottelut saivat uutta vauhtia, kun Standard & Poor's laski pian tämän jälkeen Belgian luottoluokitusta AA+:sta AA:ksi, mihin vaikutti sekä Belgian poliittinen umpikuja että euroalueen velkakriisi. Lopulta puolueet sopivat vuoden 2012 budjetista 26. marraskuuta.[13]
Joulukuun alussa ilmoitettiin, että hallituspohjasta on päästy jo sopuun.[14] Lopulta, 540 päivää kestäneiden neuvotteluiden jälkeen Albert II nimitti 5. joulukuuta Elio Di Rupon johtaman enemmistöhallituksen, jossa on edustajia kuudesta puolueesta. Hallituksessa on 13 ministeriä, ja siinä on edustajia kolmesta aatesuunnasta (sosialistisista, kristillisdemokraattisista ja liberalisteista) sekä hollannin- että ranskankielisistä puolueista. Hallituksen valtiovarainministeriksi valittiin Steven Vanacker ja ulkoministeriksi Didier Reynders.[15][16]
Lähteet muokkaa
- ↑ Belgium's king accepts Yves Leterme's resignation BBC News. 26.4.2010. BBC. Viitattu 6.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Sipilä, Annamari: Belgian jakoa ajavat voittivat maan ennenaikaiset vaalit HS.fi. 13.6.2010. Helsinki: Sanoma company. Arkistoitu 18.7.2010. Viitattu 6.12.2011.
- ↑ Belgium reaches one year without a full government BBC News. 26.4.2011. BBC. Viitattu 6.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Mr De Wever is 'informateur' flandersnews.be. 17.6.2010. Viitattu 6.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Belgian hallitustunnustelija luovuttaa YLE Uutiset. 6.1.2011. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 6.12.2011.
- ↑ New royal mediator picked for deadlocked Belgium BBC News. 2.2.2011. BBC. Viitattu 6.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Belgian mediator fails to produce new government in seventh attempt M&C. 12.5.2011. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 6.12.2011. (englanniksi)
- ↑ König beauftragt Sozialisten mit Regierungsbildung derStandard.at. 16.5.2011. Viitattu 6.12.2011. (saksaksi)
- ↑ Belgian hallitusneuvottelijat pääsivät umpikujasta YLE Uutiset. 15.9.2011. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 6.12.2011.
- ↑ Belgian hallitusneuvotteluissa valoa YLE Uutiset. 24.9.2011. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 6.12.2011. [vanhentunut linkki]
- ↑ Belgian hallituskriisissä otettiin pieni edistysaskel HS.fi. 8.10.2011. Helsinki: Sanoma company. Arkistoitu 10.11.2011. Viitattu 6.12.2011.
- ↑ Belgia ilman hallitusta jo yli 500 päivää HS.fi. 21.11.2011. Helsinki: Sanoma company. Arkistoitu 22.11.2011. Viitattu 6.12.2011.
- ↑ Belgian puolueet sopivat budjetista HS.fi. 26.11.2011. Helsinki: Sanoma company. Arkistoitu 29.11.2011. Viitattu 6.12.2011.
- ↑ Belgiaan ehkä hallitus ensi viikolla 19 kuukauden jälkeen TS.fi. 1.12.2011. Turku: Turun Sanomat. Viitattu 6.12.2011. [vanhentunut linkki]
- ↑ Belgia sai uuden hallituksen 540 päivän väännön jälkeen YLE Uutiset. 5.12.2011. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 6.12.2011.
- ↑ Belgium's government sworn in news.com.au. 7.12.2011. News Limited. Arkistoitu 7.12.2011. Viitattu 7.12.2011.