Bayangin taistelu (joskus myös Bayan taistelu) oli Yhdysvaltojen ja moro-kapinallisten välillä käyty yhteenotto Mindanaon saarella 2.3. toukokuuta 1902. Amerikkalaiset kukistivat taistelussa Bayangin sulttaanin joukot.

Bayangin taistelu
Osa Moro-kapinaa (Filippiinien ja Yhdysvaltain sota)
Päivämäärä:

2.3. toukokuuta 1902

Paikka:

Lanaojärven ympäristö, Mindanao, Filippiinit

Casus belli:

Morojen kapinointi Yhdysvaltain miehitystä vastaan

Lopputulos:

Yhdysvaltain voitto

Osapuolet

 Yhdysvallat

Moro-kapinalliset

Komentajat

Frank Dwight Baldwin

Bayangin sulttaani

Tappiot

10 kaatunutta
40 haavoittunutta

300–400 kaatunutta

Tausta muokkaa

 
Lanaojärven ympäristö kartassa vuodelta 1900.

Yhdysvallat oli vallannut Filippiinit Espanjan vastaisessa sodassa ja soti sen jälkeen filippiiniläisiä kapinallisia vastaan. Sota Filippiineillä jakautui useiden eri ryhmien kapinointiin. Yksi tällaisista ryhmistä olivat islaminuskoiset morot, joita asui etenkin Mindanaon saarella. Alue oli espanjalaiskaudellakin ollut keskusvallan alainen lähinnä muodollisesti. Saaren morot kieltäytyivät nyt hyväksymästä myöskään amerikkalaisia hallitsijoinaan.[1]

Amerikkalaiset pyrkivät aluksi hallitsemaan tilannetta diplomatian keinoin. Morojen sulttaaneille ja pienemmille heimopäälliköille (datu) myönnettiin rahallista avustusta. Morot tekivät kuitenkin ryöstöretkiä muille saarille ja ne kiihtyivät kun huomattiin, että amerikkalaiset yrittivät vastata niihin vain diplomaattisin protestein. Huomattava osa ryöstöretkistä tehtiin Mindanon Lanaojärven seudulta. Maaliskuussa 1902 joukko moroja väijytti joukon amerikkalaisia sotilaita, jotka olivat rakentamassa tietä Iliganin rannikkokaupungista kohti järveä. Kaksi amerikkalaista kuoli ja Filippiinien amerikkalainen sotilaskuvernööri kenraaliluutnantti Adna R. Chaffee päätti rankaisuretkikunnan toteuttamisesta järven alueelle.[1]

Taistelu muokkaa

 
Bindayanin ja Pandapatanin linnoitukset.

Chaffee kokosi 1 200 miestä ja kaksi vuoritykkiä käsittäneen sotilasosaston, jonka johtoon asetettiin Frank Dwight Baldwin. Joukko lähti etenemään kohti Lanaojärveä, jossa hallitsevalta Bayangin sulttaanilta vaadittiin hyökkäyksestä vastuussa olevien morojen luovuttamista amerikkalaisille. Sulttaanin kieltäydyttyä amerikkalaiset hyökkäsivät 2. toukokuuta Bindayanissa Bayangin kylän länsipuolella sijainnutta morojen linnoitusta (cotta) vastaan. Tykkitulen tukemat amerikkalaiset valtasivat linnoitteet kahden tunnin taistelujen jälkeen.[1]

Bindayanin eteläpuolella Pandapatanissa sijaitsi toinen morojen linnoitus, jota vastaan amerikkalaiset hyökkäsivät seuraten samaa taktiikkaa. Linnoituksia tulitettiin tykeillä yön laskeutumiseen saakka. Aamulla 3. toukokuuta puolustajat nostivat esiin valkoisen lipun. Amerikkalaiset tulkitsivat lipun olevan merkki antautumisesta ja he etenivät joukkoineen linnoituksille. Paikan päällä heidän kimppuunsa kävi joukko bolo- ja kris-veitsillä varustautuneita moroja. Heidän johdossaan oli Bayangin sulttaani ja hänen veljensä. Seurasi verinen yhteenotto ja käsikähmä, jonka amerikkalaiset lopulta voittivat.[1]

Seuraukset muokkaa

Amerikkalaisten tappiot olivat 10 kaatunutta ja 40 haavoittunutta. Moroja oli kaatunut arviolta 300–400 ja muita oli haavoittunut. Kaatuneiden joukossa oli myös Bayangin sulttaani ja hänen veljensä. Bauangin lähelle perustettiin taistelun jälkeen Camp Vicarsin sotilasleiri, josta amerikkalaiset toteuttivat muita operaatioitaan alueella.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Spencer C. Tucker: The encyclopedia of the Spanish-American and Philippine-American wars : a political, social, and military history, s. 49-50. ABC-CLIO, 2009. ISBN 978-1-85109-952-8. (englanniksi)