Bataanin kuolemanmarssi
Bataanin kuolemanmarssi oli toisen maailmansodan aikana keisarillisen Japanin armeijan tekemä sotarikos, jonka kohteina oli filippiiniläisiä ja yhdysvaltalaisia sotavankeja. Kuolemanmarssi alkoi 10. huhtikuuta 1942.
Kenraalimajuri Edward P. King johti 75 000 miehen vahvuista filippiiniläis-yhdysvaltalaista armeijaa, joka puolusti Bataanin niemimaalla Manilanlahtea hyökkäävää japanilaisarmeijaa vastaan. Filippiinien sotaretki oli kestänyt kolme kuukautta. Filippiiniläis-yhdysvaltalainen armeija oli nälkiintynyt, huonosti huollettu ja se kärsi trooppisista sairauksista. Armeija antautui 9. huhtikuuta 1942 ja seuraavana päivänä alkoi vankien kuolemanmarssi. Antautumisen vastaanottanut eversti Motoo Nakayama lupasi vangeille inhimillisen kohtelun.[1]
Marssi muokkaa
Marssi alkoi Bataanin niemimaan eteläkärjestä Marivelesista ja sen päätepisteenä oli Camp O’Donnell, vankileiriksi muutettu entinen yhdysvaltalaisjoukkojen sotilastukikohta, joka sijaitsi San Fernandon lähellä. Matkan pituus oli 96 kilometriä.[2] Valmiiksi heikkokuntoinen vankiosasto, joka käsitti 67 000 filippiiniläistä, 11 796 yhdysvaltalaista ja 1 000 kiinalais-filippiiniläistä, joutui lukemattomien raakuuksien kohteeksi marssin aikana. Japanilaiset vangitsijat pahoinpitelivät, kiduttivat ja surmasivat vankejaan pienimmistäkin rikkeistä ja hankaluuksista, sekä usein myös mielivaltaisesti ilman näennäistä syytä. Vartijat pakottivat upseerit istumaan aurinkoon ilman suojaa tai vettä. Kaatuneen toverin auttaminen, muista jälkeen jääminen tai veden pyytäminen merkitsivät usein kuolemaa. Vajaan viikon kestäneen marssin aikana kuoli eri arvioiden mukaan 6 000–18 000 vankia. Leirillä kuoli vielä tuhansia lisää.[3]
Japanilaisia avustivat värvätyt korealaissotilaat, joita japanilaiset eivät pitäneet taistelukuntoisina ja antoivat heille vain rintamantakaisia tehtäviä. Korealaiset kokivat tämän häpeällisenä ja purkivat turhautumisensa sotavankeihin.[4]
Vastuussa ollut japanilaiskenraali Masaharu Honma joutui sotarikosoikeuteen sodan jälkeen. Hänet teloitettiin ampumalla 3. huhtikuuta 1946.[5] Kenraali Honman ei tiedetä kuitenkaan antaneen käskyä tai muuten tietoisesti edistäneen vankien kaltoinkohtelua, mistä syystä tuomiota on pidetty esimerkkinä voittajan oikeudesta. Sotarikosoikeudenkäynnin järjestänyt amerikkalaiskenraali Douglas MacArthur oli katkera Honmalle sitä, että tämä oli voittanut hänet muutamissa taisteluissa.[6]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Robert Greenberger: The Bataan Death March: World War II Prisoners in the Pacific. Compass Point Books, 2009. ISBN 075654095X.
Viitteet muokkaa
- ↑ Greenberger s.28-29
- ↑ Greenberger s. 32
- ↑ Greenberger s. 34
- ↑ Greenberger s. 36
- ↑ Greenberger s. 88
- ↑ The Trial Of General Homma. "As the Supreme Allied Commander of the Pacific Theater, Douglas MacArthur was responsible for selecting the venue, the defense, the prosecution, the jury, and the rules of evidence in the trial of a man who had beaten him on the battlefield." Www.americanheritage.com. Viitattu 4.1.2020.
Aiheesta muualla muokkaa
- Bataan Project: Bataan Death March (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)