Baltasar Saldoni
Baltasar Simón Tito Saldoni Remendo (1807 Barcelona – 1889) oli espanjalainen säveltäjä, laulaja, lauluprofessori, akateemikko ja musiikkikirjailija sekä -historioitsija.[1]
.jpg)
Saldoni aloitti musiikkiopinnot 7-vuotiaana maestro de capilla Francisco Andreví y Castellarin johdolla paikallisessa Santa María del Mar -kirkossa. Hän pääsi vuonna 1818 jatkamaan opiskelua Colegio de Montserratiin. Samoihin aikoihin hän alkoi säveltää sonaatteja uruille ja muita pienimuotoisia teoksia. Saldoni opiskeli vuodesta 1822 Barcelonassa Francisco Queraltin johdolla sävellystä ja Mateo Ferrerin johdolla urkujensoittoa. Vaikka Saldoni loi ensin uraa hengellisen musiikin säveltäjänä ja urkurina, hän siirtyi vuonna 1824 kirkkomusiikista enemmän näyttämömusiikin pariin. Vuonna 1826 kantaesitettiin hänen ensimmäinen oopperansa, El triunfo del amor, jonka libretistinä toimi José Alegret. Näihin aikoihin Saldoni laati myös orkesterisäestykselliset hengellisen musiikin teokset Misa de Gloria ja Rosario.[1]
Saldoni muutti pian Madridiin ja vakiinnutti asemansa kaupungin musiikkielämässä Ramón Carnicerin tuella. Hän pääsi vuonna 1830 solmisaation ja laulun professoriksi Conservatorio de Música de María Cristinaan. Hän julkaisi noin vuonna 1840 oppikirjan Método de Solfeo y Canto. Vuonna 1838 Teatro de la Cruzissa kantaesitettiin menestyksellä Saldonin vuonna 1831 säveltämä italiankielinen ooppera Saladino e Clotilde. Teosta esitettiin myös Cádizissa, Sevillassa, Zaragozassa ja muissa kaupungeissa. Saldonin oopperat Ipermestra (1837) ja Cleonice, Regina di Siria (1840) jäivät vähäisemmälle suosiolle. Vuodelta 1842 on Saldonin säveltämä versio Stabat Mater -runosta ja vuodelta 1843 Miserere neljälle äänelle ja soittimille.[1]
36-vuotiaana Saldoni meni naimisiin 20-vuotiaan opiskelijansa kanssa. Vaimo kuoli synnytyksessä vain kymmenen kuukautta kestäneen avioliiton jälkeen eikä lapsi elänyt edes 3-vuotiaaksi. Saldoni kuitenkin jatkoi työtään opettamisen ja hengellisen musiikin säveltämisen parissa. Vuonna 1844 hän aloitti kunnianhimioisen työn kolminäytöksisen espanjankielisen oopperan Boabdil Último Rey Moro de Granada parissa. Libreton siihen laati Miguel González Aurioles. Teoksesta esitettiin oopperatalon sisäisten kiistojen johdosta kuitenkin vain pieni osa, sekin pianon ja jousikvartetin säestyksellä Liceo de Madridissa. 1850-luvulla Saldoni aloitti neliosaisen musiikkitietosanakirjan työstämisen. Työn tuloksena syntyneen Diccionario Biográfico-Bibliográfico de Efemérides de Músicos Españoles -sarjan osat julkaistiin vuosina 1868–1881. Jälkikäteen tietosanakirjasarja on osoittautunut arvokkaaksi tietolähteeksi Espanjan musiikin historiasta.[1]
Saldonin jälkimaine on perustunut ennen kaikkea hänen ansioihinsa kirjoittajana ja opettajana. Hänen opiskelijoidensa joukossa olivat muiden muassa Paulina Cabrero y Martínez ja Lázaro Núñez-Robres. Joitain Saldonin teoksia on Katalonian kansalliskirjastossa. Hänen tietosanakirjasarjansa osia on myös otettu kirjastoihin eri puolilla maailmaa.[1]