Consolidated B-24 Liberator
Consolidated B-24 Liberator oli raskas nelimoottorinen yhdysvaltalainen pommikone, jota käytettiin toisessa maailmansodassa.[2] Vuonna 1941 palveluskäyttöön otettu Liberator suunniteltiin syrjäyttämään vanhempi, mutta ei kuitenkaan vanhentunut B-17 Flying Fortress, johon verrattuna Liberatorin toimintasäde oli pidempi ja pommikuorma suurempi.[3] Vastaavasti Liberator oli haastavampi kone lentää johtuen siiven profiilista. Kone vaati jatkuvaa ohjaamista ja tehon säätöä, mikä vaikeutti tiiviissä muodostelmassa lentämistä.[4]
| Consolidated B-24 Liberator | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | raskas pommikone, kuljetuskone, tiedustelu, sukellusvenetorjunta (ASV) |
| Alkuperämaa |
 Yhdysvallat |
| Valmistaja | Consolidated Aircraft |
| Ensilento | 29. joulukuuta 1939[1] |
| Esitelty | 1941 |
| Valmistusmäärä | 18 188 |
| Valmistusvuodet | 1940–1945 |
Liberatoria käytettiin pommikoneroolin lisäksi pitkän toimintasäteen takia myös monissa muissa tehtävissä kuten kuljetuskoneena ja erityisesti meripartiokoneena Tyynellämerellä. Konetyypillä oli useita eri valmistajia Yhdysvalloissa, tuolle ajalle varsin tyypillisesti.[5] [6] Kyseisen konetyypin yksilöitä on museoitu.[7]
Kehitys muokkaa
Vuonna 1938 United States Army Air Corps (USAAC) oli antanut Type Specification C-212 vaatimukset uudelle pommikoneelle:[1]
- 300 mph (483 km/h) nopeus
- 3 000 mailin (4 828 km) toimintasäde
- 35 000 jalan (10 668 m) kattokorkeus
B-17 -koneen valmistamisen sijaan Consolidatedin Reuben Fleet ehdotti uuden koneen valmistamista, johon valittiin Consolidated Model 31 -lentokoneen peräsinratkaisu ja Davis Wing -siipimalli.[1]
Davis Wing oli ilmailuinsinööri David R. Davisin suunnittelema "korkean aspektin" siipi, jossa jänne (engl. chord) oli lyhyt, siipi oli pitkä ja riittävän paksu moottoreiden asentamiseen.[8]
Merkittävimmät mallit muokkaa
B-24A/Liberator I muokkaa
Suurin osa ensimmäisistä koneista toimitettiin Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimille.[9] Nämä koneet modifioitiin sukellusveneidentorjuntaan sopiviksi, niihin mm. asennettiin ASV Mk.II -tutka, jolla voitiin havaita pinnalla akkujaan lataavia sukellusveneitä, sekä 4 suoraan eteenpäin ampuvaa 20 millimetrin tykkiä.
Puolustusaseistuksena olivat brittien asentamat kuusi kevyttä konekivääriä: kaksi nokassa, kaksi pyrstössä ja yksi molemmissa kyljissä.
Liberator II muokkaa
Seuraavassa mallissa koneen puolustusaseistusta lisättiin selvästi; pyrstön kaksi konekivääriä vaihdettiin neljä konekivääriä sisältäneeseen konekivääritorniin, ja koneen yläpuolelle lisättiin neljä konekivääriä sisältänyt torni. Myös pohjaan lisättiin konekivääri, ja toinen nokkakonekivääreistä poistettiin. Konetta myös pidennettiin hiukan ja potkurit vaihdettiin uudempiin.[10]
B-24D muokkaa
B-24D oli ensimmäinen suurissa määrissä valmistettu versio, ja se otettiin käyttöön alkuvuodesta 1943. Aseistuksena oli kymmenen raskasta konekivääriä: kaksi perätornissa, kaksi yläpuolisessa tornissa, yhdet molemmilla puolilla sivuikkunoissa, kolme nokassa sekä yksi pohjassa. Joissain myöhemmissä tuotantosarjoissa pohjassa ollut konekivääri vaihdettiin kaksi konekivääriä sisältäneeseen konekivääritorniin.
E-malli oli miltei identtinen D-mallin kanssa.
B-24G/H/J muokkaa
Aseistusta parannettiin vaihtamalla nokassa olleet kolme erillistä konekivääriä kaksi konekivääriä sisältävään kääntyvään konekivääritorniin. Malli tuli käyttöön loppuvuodesta 1943. Eri tehtailla rakennetut koneet merkittiin eri kirjaimella.
Myöhemmissä tuotantosarjoissa otettiin käyttöön tehokkaampi moottori sekä parempi pommitähtäin.
B-24L muokkaa
L-mallissa oli keskitytty suorituskyvyn parantamiseen keventämällä konetta. Perän ja nokan konekivääritornit vaihdettiin kevyempiin malleihin, ja pohjan konekivääritorni korvattiin kahdella konekiväärillä. Malli oli yli 400 kiloa edeltävää versiota kevyempi, ja se otettiin käyttöön heinäkuussa 1944.
C-87 Liberator Express muokkaa
D-malliin pohjautuva kuljetuskoneversio. Aseistus oli poistettu, ja pommikuilun tilalle oli sijoitettu matkustamo, jossa oli 25 istuinta.
C-109 muokkaa
Nimitys polttoaineen kuljettamiseen muunnetuille erikoismalleille. Nämä koneet olivat muunnettuja J- ja L-version koneita, joista puolustusaseistus oli poistettu ja pommikuilut tilalle asennettu iso polttoainesäiliö.
PB4Y-1 muokkaa
Laivastolle valmistettiin meripartiotoimintaa varten omia versioita, joita kaikkia kutsuttiin nimellä PB4Y-1 Privateer. Ensimmäiset koneet pohjautuivat D-versioon, myöhemmät myöhempiin versioihin. Moniin koneisiin asennettiin tutka pinnalla akkujaan lataavien sukellusveneiden havaitsemiseksi.[11]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Consolidated B-24 Liberator Aviation History Online Museum. Viitattu 22.7.2018.
- ↑ https://www.collingsfoundation.org/aircrafts/consolidated-b-24-liberator/ Viitattu 8.1.2024.
- ↑ https://www.lockheedmartin.com/en-us/news/features/history/b-24.html Viitattu 8.1.2024.
- ↑ http://www.aviation-history.com/consolidated/b24.html Viitattu 8.1.2014.
- ↑ https://www.americanairmuseum.com/stories/b-24-liberator-symbol-us-industrial-might Viitattu 8.1.2024.
- ↑ https://www.nationalww2museum.org/visit/museum-campus/us-freedom-pavilion/warbirds/consolidated-b-24-liberator Viitattu 8.1.2024.
- ↑ https://www.nationalmuseum.af.mil/Visit/Museum-Exhibits/Fact-Sheets/Display/Article/196286/consolidated-b-24d-liberator/ Viitattu 8.1.2024.
- ↑ Consolidated B-24 Liberator Militaryfactory. Viitattu 23.7.2018.
- ↑ https://www.rafmuseum.org.uk/research/collections/consolidated-b24l-20-fo-liberator/ Viitattu 8.1.2024.
- ↑ https://www.britannica.com/technology/B-24 Viitattu 8.1.2024.
- ↑ https://www.history.navy.mil/content/history/museums/nmusn/explore/photography/aircraft-us/aircraft-usn-p/pb4y-1.html Viitattu 8.1.2024.
Aiheesta muualla muokkaa
- Consolidated B-24A Liberator/LB-30B
- Dorr, Robert E. & Lake, Jon: Warplane Classic: Consolidated B-24 Liberator Part 1. International Air Power Review, Spring 2002, nro 4, s. 126-163. Wallingford, Oxfordshire: AIRtime Publishing. ISBN 1-880588-38-2. (englanniksi)
- Lake, Jon: Air Combat: RAF Liberators at War Part 1: UK operations. International Air Power Review, 2005, nro 15, s. 158-173. Wallingford, Oxfordshire: AIRtime Publishing. ISBN 1-880588-87-0. (englanniksi)
