Axel Laurell

Axel Laurell (22. toukokuuta 1715 Koski Hl. – 22. lokakuuta 1790 Asikkala) oli Asikkalan seurakunnan kappalainen vuosina 1744–1790 ja yksi Suomen merkittävimmistä perunanviljelyksen edelläkävijöistä.

Laurellin vanhemmista tiedetään, että he olivat Käihälän kylän Laurilan rusthollari Koskella Hl, veronkantokirjuri Henrik Samuelsson ja Elsa Jöransdotter. Professori Yrjö Blomstedtin mukaan Laurellin esivanhemmat olivat viljelleet tilaa ainakin vuodesta 1539, jolloin kuningas Kustaa Vaasan käskystä ryhdyttiin laatimaan maakirjoja asutuksesta.

Axel aloitti koulunkäyntinsä Helsingin triviaalikoulussa 16. maaliskuuta 1723 jatkaen 10. toukokuuta 1735 Porvoon lukiossa. Hän valmistui ylioppilaaksi Turussa lukuvuonna 1737–1738 ja kirjattiin Turun Ylioppilasmatrikkeliin nimellä Laurell Axelius Tavast. Hänet vihittiin papiksi 1740 ja nimitettiin Asikkalan kappalaiseksi 1744. Varapastorin arvo hänelle myönnettiin 1755.

Laurellin ensimmäinen puoliso oli Asikkalan kappalaisen Michael Etholeniuksen leski Katarina Falck (k. 1760) ja toinen Ingrid Cheilan (k. 1825).

Peruna

Laurellille on paljastettu kaksikin muistolaattaa Asikkalaan. Tämä on Asikkalan siunauskappelin seinällä, toinen on kotiseutumuseolla.

Laurell sai ensimmäiset siemenperunansa 1749, kun kuningas tuotatti niitä valtakuntaan, ja eri laatua olleen toisen erän vuonna 1761 englantilaisesta laivasta. Hän viljeli innokkaasti perunaa ja jakoi sitä koskevaa tietoa. Maaherra välitti hänelle kuninkaan kiitokset valistustyöstä. Viljelykokeilujensa perusteella Laurell julkaisi 1773 yksityiskohtaisen perunanviljelyoppaan Lyhykäinen Kirjoitus, Potatesten eli Maan-Pärönain Viljelemisestä, säilyttämisestä ja Hyödytyksestä Huonen hallituxesa. Teos julkaistiin myös ruotsiksi ja siitä otettiin toinen painos 1776.

Laurellin perustelujen mukaan peruna oli hyvä ravintokasvi seuraavista syistä:

»Jos lasten edes olis fati äynnän maapäronia, nihn ei he olis nijn suuri wattaiset kuin nyt, waan hoikat. Ei he tulis myös nijn paljo syöpäisiksi, kuin monda heistä nyt owat, waan he kaswaisit woimallisimmaxi, ja heistä tulis nopsamba ja wahwemba wäke. Ja minä uskon, että he myös estäisit monda tautia, ja ei nijn monda kuolis sijnä kaswawasa ja parahasa ijässä.»
()

Lähteet

• Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto, s. 440. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
• Kotivuori, Yrjö: Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Axel Laurell 22.12.2007. Helsingin yliopisto.
• Genos 42 (1971), s.42–46, http://www.genealogia.fi/genos/42/42_42.htm (Arkistoitu – Internet Archive)