Australianvesirotta
Australianvesirotta (Hydromys chrysogaster)[2] on alkuperäinen australialainen istukkanisäkäs.
| Australianvesirotta | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Alalahko: | Oravanleukaiset jyrsijät Sciurognathi |
| Heimo: | Muridae |
| Suku: | Hydromys |
| Laji: | chrysogaster |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hydromys chrysogaster |
|
 Australianvesirotan levinneisyys (punainen ja vihreä) |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Australianvesirotan väritys vaihtelee lähes mustasta kullanruskeaan ja tummanharmaaseen. Alapuoli voi olla ruskea, keltainen, valkea tai jopa kirkkaan oranssi.
- Pituus: 23–37 cm
- Hännän pituus: 23–35 cm
- Paino: 0,3–1,3 kg
Levinneisyys muokkaa
Australianvesirotan levinneisyysalue kattaa Australian, Tasmanian ja Uuden-Guinean sekä lukuisia läheisiä saaria, kuten Obi Islandin. Laji elää joissa ja jokisuistoissa, seisovissa vesissä sekä soilla.
Lisääntyminen muokkaa
Australianvesirotta voi lisääntyä ympäri vuoden. Huippu on kuitenkin keväällä ja kesällä. Naaras synnyttää lyhyen tiineyden päätteeksi pesäänsä jopa 7 poikasta. Vastasyntyneet pennut ovat kaljuja, sokeita ja avuttomia sekä täysin riippuvaisia emonsa tarjoamasta ravinnosta ja suojasta. Huolenpito jälkeläisistä on vaativaa, ja emo viettääkin liki kaiken aikansa niiden parissa. Saalistamassa se käy lyhyesti yöllä. Pennut avaavat silmänsä kaksiviikkoisina ja alkavat pian tutkia pesää ja sen lähiympäristöä. Kuukauden vanhoina ne vieroitetaan, mutta vasta kuukautta myöhemmin ne itsenäistyvät.
Ravinto muokkaa
Australianvesirotta etsii ravintonsa enimmäkseen joen tai kosteikon pohjalta. Se sukeltaa silmät auki ja näkee mainiosti myös veden alla. Herkät viiksikarvat auttavat havaitsemaan saaliseläimen liikkeitä. Tarkan näkö- ja tuntoaistinsa ansiosta australianvesirotta pystyy pyydystämään ravinnokseen monenlaisia otuksia: vesihyönteisiä ja niiden toukkia, kaloja, äyriäisiä, simpukoita, sammakoita, ja kilpikonnia. Uhrinsa se kiikuttaa pintaan, ja asettuu aterioimaan suosikkitukilleen tai -kivelleen tai rannalle paikalle, jossa saa ahmia rauhassa.
Lähteet muokkaa
- ↑ Aplin, K., Copley, P., Robinson, T., Burbidge, A., Morris, K., Woinarski, J., Friend, T., Ellis, M. & Menkhorst, P.: Hydromys chrysogaster IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 228–231. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
Aiheesta muualla muokkaa
- ITIS: Hydromys chrysogaster (englanniksi)