Wikipedia

Australian Grand Prix 2009

Australian Grand Prix 2009 (virallisesti 2009 Formula 1 ING Australian Grand Prix) oli Formula 1 -kauden 2009 ensimmäinen osakilpailu, joka ajettiin 29. maaliskuuta Albert Parkin radalla Australiassa. Kilpailu oli ensimmäinen uudelle Brawn-tallille.

Australia Australian Grand Prix 2009
1. osakilpailu 17 osakilpailusta kaudella 2009.
Päivämäärä 29. maaliskuuta 2009
Sijainti Albert Park, Melbourne, Australia
Ratatyyppi Katuun pohjautuva moottorirata
Radan pituus 5,303 km
Kilpailun pituus 58 kierrosta, 307,574 km
Sää Aurinkoinen, kuiva
Paalupaikka
Kuljettaja Yhdistynyt kuningaskunta Jenson Button
(Brawn)
Paaluaika 1.26,202
Palkintokoroke
Voittaja Yhdistynyt kuningaskunta Jenson Button
(Brawn)
Toinen Brasilia Rubens Barrichello
(Brawn)
Kolmas Italia Jarno Trulli
(Toyota)
Nopein kierros
Kuljettaja Saksa Nico Rosberg
(Williams)
Kierrosaika 1.27,706 (kierroksella 48)

Edellisvuoden voittaja oli hallitseva maailmanmestari Lewis Hamilton. Kahtena aiempana kautena Australian avausosakilpailun voittaja on voittanut myös saman kauden maailmanmestaruuden.

Viikonlopun aikataulu ja sää muokkaa

Päivä Aikataulu Sessio Sää Ilma Rata Kosteus
Paik.  
27. maaliskuuta 12:30–14:00 03:30–05:00 1. vapaat harjoitukset   Aurinkoinen 18 °C 25–33 °C 50–58 %
16:30–18:00 07:30–09:00 2. vapaat harjoitukset   Aurinkoinen 18 °C 26–31 °C 52–54 %
28. maaliskuuta 14:00–15:00 05:00–06:00 3. vapaat harjoitukset   Aurinkoinen 20–21 °C 36 °C 52–59 %
17:00–18:00 08:00–09:00 Aika-ajot   Aurinkoinen 24–25 °C 30–33 °C 24–38 %
29. maaliskuuta 17:00–19:00 09:00–11:00 Kilpailu   Aurinkoinen 21 °C 24–30 °C 60–70 %
Lähde:[1][2]

Raportti muokkaa

Aika-ajot muokkaa

Brawn GP:n kuljettajat hallitsivat täysin kauden ensimmäisiä aika-ajoja. Tulokastallin Jenson Button ajoi paalupaikan ja toinen kuljettaja Rubens Barrichello oli toinen. Kolmanneneksi nopein oli Sebastian Vettel. Robert Kubica lähti neljännestä ruudusta ja Nico Rosberg viidennestä. Hallitsevalla mestarilla Lewis Hamiltonilla hajosi ensimmäisen ajojakson jälkeen vaihdelaatikko ja hän jäi vasta viidenneksitoista. Autoon jouduttiin myös vaihtamaan uusi vaihdelaatikko ja Hamiltonin sijoitus laski viisi pykälää viimeiseksi. Hän, ja muut kuljettajat nousivat kuitenkin vielä kaksi pykälää, sillä molemmat Toyotat hylättiin aika-ajojen jälkeen, koska niissä todettiin olevan taipuva takasiipi. Williams-talli teki aika-ajojen päätyttyä protestin Ferrarin ja Red Bullin autoista, mutta veti protestinsa pois vedoten urheilullisuuteen, ennen kuin tuomaristo ehti käsitellä sitä.[3]

Kilpailu muokkaa

 
Jenson Button ajamassa Brawn GP:n historian ensimmäisessä F1-kilpailussa.

Kilpailuun paalulta lähti Brawn GP:n kuljettajakaksikko ja kolmannesta ruudusta Sebastian Vettel. Button sai alussa hyvän startin ja meni heti omia menojaan perässään Vettel. Aika-ajossa diskatut Toyotat lähtivät varikolta. Barrichello sai kakkosruudusta huonon startin pudoten seitsemännelle sijalle. Ensimmäisen mutkan kolarissa Heikki Kovalainen osui Rubens Barrichellon perään ja hänen autonsa osui Mark Webberin autoon, joka pyörähti Kovalaisen eteen ja suomalainen osui vielä Red Bull -autoon. Kovalainen joutui keskeyttämään vasemman puolen eturipustusten rikkouduttua. Kilpailun alun jälkeen kovemmat renkaat osoittautuivat paremmiksi ja kaikki pehmeillä renkailla liikkeellä olijat tulivat vaihtamaan ne varikolle melko aikaisessa vaiheessa.

Ensimmäinen turva-auto saatiin radalle kun Williamsin Kazuki Nakajima ajoi reunakiveyksen päältä, minkä jälkeen auto lähti käsistä ja törmäsi keula edellä päin seinää. Renault'n Nelson Piquet Jr. pyörähti Nakajiman aiheuttaman turva-autotilanteen jälkeisessä uusintalähdössä hiekalle.

Ferrarin Felipe Massa joutui keskeyttämään kilpailun tekniseen vikaan ja Kimi Räikkösen kisa meni mönkään, kun hän pyörähti ja törmäsi seinään 43. kierroksella. Räikkösellä olisi ollut ilman törmäilyään erinomainen mahdollisuus palkintopallisijoitukseen, sillä hän oli siinä tilanteessa jo tehnyt suunnitellut renkaidenvaihtonsa, kun taas monilla hänen edellään olleilla oli varikkokäynti vielä tekemättä. Räikkönen pystyi jatkamaan ajamistaan vielä törmäilynsä jälkeen, mutta etusiivenvaihdosta aiheutunut ylimääräinen varikkokäynti pudotti Kimin 16. sijalle. Räikkönen jätti kisan kesken toiseksi viimeisellä kierroksella tasauspyörästön vian vuoksi.

Williamsin Nico Rosberg oli jahtaamassa hyvää sijoitusta, kunnes hänen vauhtinsa hidastui loppukierroksilla renkaiden kulumisen vuoksi ja sijoitus putosi kuudenneksi. Rosberg sai nimiinsä kilpailun nopeimman kierrosajan.

Kilpailun loppu sisälsi dramatiikkaa ja toisen turva-auton. BMW Sauberin Robert Kubica löysi loppukierroksilla kovemman rengasseoksen ansiosta huiman vauhdin. Hän oli ottamassa kiinni pehmeillä renkailla ajanutta Buttonia, kunnes ohitustilanne toisena olleesta Red Bullin Sebastian Vettelistä johti kolarointiin. Kubica oli jo puoliksi Vettelin edellä, kun Vettel käänsi etusiipensä Kubican takarenkaaseen. Sekä Kubica että Vettel suistuivat kolaroinnin seurauksena seinään ja joutuivat keskeyttämään. Vettel kuitenkin jatkoi kierroksen ajan lenkuttaen kolmella pyörällä, mutta jäi lopulta radan varteen. Vettel sai myös seuraavaan kilpailuun tilanteesta kymmenen lähtöruudun rangaistuksen ja Red Bull talli 50 000 dollarin sakot, koska kolmella pyörällä kulkenutta autoa ei jätetty heti radanvarteen.

Kolmantena ruutulipulle ajoi Toyotan Jarno Trulli, joka lähti matkaan joukon hänniltä varikonportilta, koska Toyotan aika-ajosuoritukset hylättiin sääntöjenvastaisen takasiiven johdosta. Tuomaristo rankaisi Trullia kilpailun jälkeen 25 sekunnin aikarangaistuksella, joka pudotti hänet pisteiden ulkopuolelle. Trulli ohitti McLarenin Lewis Hamiltonin sääntöjenvastaisesti turva-auton aikana, kun hän ajoi kolmannella paikalla ollessaan leveäksi nurmelle ja joutui ohittamaan hänen paikkansa ottaneen Hamiltonin. Hallitseva maailmanmestari Hamilton tuli maaliin neljäntenä, mutta nousi Trullin rangaistuksen myötä kolmanneksi. Hän starttasi 18. lähtöruudusta. Kilpailun jälkeisellä viikolla tuomaristo kuuli uudelleen Hamiltonia, Trullia sekä Toyotan ja McLarenin edustajia saatuaan tutkittavakseen lisämateriaalia, kuten tallien radiokeskustelut. Kuulemisen jälkeen tuomaristo peruutti Trullin hylkäyksen ja hylkäsi Hamiltonin. Tuomariston päätöksen mukaan Hamilton ja McLaren olivat antaneet väärää tietoa Trullin ohitustilanteesta[4].

Kilpailu päättyi lopulta Buttonin ja Barrichellon kaksoisvoittoon, kun maalin ajettiin turva-auton perässä. He tekivät myös historiaa, sillä viimeksi tulokastalli on aloittanut taipaleensa kaksoisvoitolla vuonna 1954. [5]

Tulokset muokkaa

  • Kilpailussa ja aika-ajoissa käyttivät KERSiä tallit Ferrari, McLaren ja Renault.

Aika-ajot muokkaa

Sija Nro Kuljettaja Talli Aika (1. erä) Aika (2. erä) Aika (3. erä) Aikasakot
1. 22   Jenson Button Brawn-Mercedes 1.25,211 1.24,855 1.26,202
2. 23   Rubens Barrichello Brawn-Mercedes 1.25,006 1.24,783 1.26,505
3. 15   Sebastian Vettel Red Bull-Renault 1.25,938 1.25,121 1.26,830
4. 5   Robert Kubica BMW Sauber 1.25,922 1.25,152 1.26,914
5. 16   Nico Rosberg Williams-Toyota 1.25,846 1.25,123 1.26,973
6. 3   Felipe Massa Ferrari 1.25,844 1.25,319 1.27,033
7. 4   Kimi Räikkönen Ferrari 1.25,899 1.25,380 1.27,163
8. 14   Mark Webber Red Bull-Renault 1.25,427 1.25,241 1.27,246
9. 6   Nick Heidfeld BMW Sauber 1.25,827 1.25,504 –
10. 7   Fernando Alonso Renault 1.26,026 1.25,605 –
11. 17   Kazuki Nakajima Williams-Toyota 1.26,074 1.25,607 –
12. 2   Heikki Kovalainen McLaren-Mercedes 1.26,184 1.25,726 –
13. 12   Sébastien Buemi Toro Rosso-Ferrari 1.26,503 – –
14. 8   Nelson Piquet Jr. Renault 1.26,598 – –
15. 21   Giancarlo Fisichella Force India-Mercedes 1.26,677 – –
16. 20   Adrian Sutil Force India-Mercedes 1.26,742 – –
17. 11   Sébastien Bourdais Toro Rosso-Ferrari 1.26,964 – –
18. 1   Lewis Hamilton McLaren-Mercedes 1.26,454 Ei aikaa – 5 lähtöruutua [6]
19. 9   Jarno Trulli Toyota 1.26,194 1.25,265 1.27,127 DSQ [7]
20. 10   Timo Glock Toyota 1.25,499 1.25,281 1.26,975 DSQ [7]

Kilpailu muokkaa

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/Keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 22   Jenson Button Brawn-Mercedes 58 1.34.15,784 1 10
2 23   Rubens Barrichello Brawn-Mercedes 58 +0,807 2 8
3 9   Jarno Trulli Toyota 58 +1,604 20 6
4 10   Timo Glock Toyota 58 +4,435 19 5
5 7   Fernando Alonso Renault 58 +4,879 10 4
6 16   Nico Rosberg Williams-Toyota 58 +5,722 5 3
7 12   Sébastien Buemi Toro Rosso-Ferrari 58 +6,004 13 2
8 11   Sébastien Bourdais Toro Rosso-Ferrari 58 +6,298 17 1
9 20   Adrian Sutil Force India-Mercedes 58 +6,335 16
10 6   Nick Heidfeld BMW Sauber 58 +7,085 9
11 21   Giancarlo Fisichella Force India-Mercedes 58 +7,374 15
12 14   Mark Webber Red Bull-Renault 57 +1 kierros 8
13 15   Sebastian Vettel Red Bull-Renault 56 Kolari (Kubica) 3
14 5   Robert Kubica BMW Sauber 55 Kolari (Vettel) 4
15 4   Kimi Räikkönen Ferrari 55 Tasauspyörästö 7
Kesk. 3   Felipe Massa Ferrari 45 Hydrauliikka 6
Kesk. 8   Nelson Piquet Jr. Renault 24 Ulosajo 14
Kesk. 17   Kazuki Nakajima Williams-Toyota 17 Ulosajo 11
Kesk. 2   Heikki Kovalainen McLaren-Mercedes 0 Kolarivaurio (Webber) 12
DSQ 1   Lewis Hamilton McLaren-Mercedes 58 Hylättiin 18
Lähde:[8]

Johtokierrokset muokkaa

Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Yhteensä
22   Jenson Button Brawn-Mercedes 1–58 58

Tilanne kuljettajien ja valmistajien MM-sarjassa muokkaa

Kuljettajien pisteet
Sija Kuljettaja Talli Pisteet
1.   Jenson Button Brawn-Mercedes 10
2.   Rubens Barrichello Brawn-Mercedes 8
3.   Jarno Trulli Toyota 6
4.   Timo Glock Toyota 5
5.   Fernando Alonso Renault 4
6.   Nico Rosberg Williams-Toyota 3
7.   Sébastien Buemi Toro Rosso-Ferrari 2
8.   Sébastien Bourdais Toro Rosso-Ferrari 1
9.   Adrian Sutil Force India-Mercedes 0
10.   Nick Heidfeld BMW Sauber 0
11.   Giancarlo Fisichella Force India-Mercedes 0
12.   Mark Webber Red Bull-Renault 0
13.   Sebastian Vettel Red Bull-Renault 0
14.   Robert Kubica BMW Sauber 0
15.   Kimi Räikkönen Ferrari 0
16.   Felipe Massa Ferrari 0
17.   Nelson Piquet Jr. Renault 0
18.   Kazuki Nakajima Williams-Toyota 0
19.   Heikki Kovalainen McLaren-Mercedes 0
20.   Lewis Hamilton McLaren-Mercedes 0

Valmistajien pisteet
Sija Talli Pisteet
1.   Brawn-Mercedes 18
2.   Toyota 11
3.   Renault 4
4.   Williams-Toyota 3
5.   Toro Rosso-Ferrari 3
6.   Force India-Mercedes 0
7.   BMW Sauber 0
8.   Red Bull-Renault 0
9.   Ferrari 0
10.   McLaren-Mercedes 0

Muuta muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Großer Preis von Australien in Melbourne 2009 - Formel 1 bei Motorsport-Total.com www.motorsport-total.com. Viitattu 10.9.2017. (saksaksi)
  2. ↑ 2009 Formula 1 ING Australian Grand Prix
  3. ↑ Protest withdrawn 'in sport's interest' autosport.com. 28.3.2009. (englanniksi)
  4. ↑ Lewis Hamilton valehteli ja hylättiin hs.fi. 2.4.2009. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 3.4.2009. Viitattu 2.4.2009.
  5. ↑ Brawn GP kaksoisvoittoon - Räikkönen seinään MTV3.fi. Viitattu 29. maaliskuuta 2009.
  6. ↑ Hamilton pudotettiin hännille MTV3.fi. 28.3.2009.
  7. ↑ a b Toyotan takasiipi sääntöjenvastainen MTV3.fi. 28.3.2009.
  8. ↑ Australian GP 2009 - F1-ruutu (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ Button 50. läpi kisan johtanut kuljettaja MTV3.fi. 29.3.2009.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Formula 1 -luokan Australian Grand Prix’t
1950-luku 1950 1951 1952 1953 1954 1955 1956 1957 1958 1959
1960-luku 1960 1961 1962 1963 1964 1965 1966 1967 1968 1969
1970-luku 1970 1971 1972 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979
1980-luku 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989
1990-luku 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999
2000-luku 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009
2010-luku 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019
2020-luku 2020 2021 2022 2023 2024
Radat Adelaiden katurata (1985–1995)
Melbourne Grand Prix Circuit (1996–2019), Albert Park Circuit (2022–)
Osakilpailut Formula 1 -kaudella 2009
  Australia   Malesia   Kiina   Bahrain   Espanja   Monaco
  Turkki   Britannia   Saksa   Unkari   Eurooppa   Belgia
  Italia   Singapore   Japani   Brasilia   Abu Dhabi
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Australian_Grand_Prix_2009&oldid=21208663”