Austin Maestro on keskikokoinen 5-ovinen hatchback, jota valmisti ensin British Leylandin tytäryhtiö Austin Rover Group vuodesta 1983 vuoteen 1988, ja sen jälkeen sen seuraaja Rover Group vuoteen 1994 asti. Myös pakettiautoversiota valmistettiin. Autoa ei tuotu Suomeen.

Austin Maestro
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdistynyt kuningaskunta
Valmistaja Austin Rover Group
Valmistusvuodet 19831994 (Austin Maestro)
19851991 (MG Maestro)
Muut nimet MG Maestro
Korimalli 5-ovinen hatchback
2-ovinen pakettiauto
Luokka C-segmentti
Muotoilija Ian Beech
David Bache
Edeltäjä Austin Maxi
Austin Allegro
MG 1300
Seuraaja Rover 200 (toinen sukupolvi)
MG ZS
Teknisesti samankaltaisia Austin Montego
Vetotapa etuveto

Maestroa valmistettiin Morrisin entisellä tehtaalla Cowleyssa, Oxfordissa. Sitä myytiin aluksi Austin- ja MG-merkeillä[1]. Myöhemmät mallit tunnetaan nimellä Rover Maestro vaikka autoa ei koskaan virallisesti myyty Rover-merkkisenä.

MG Maestro Turbo

Maestrossa British Leyland luopui pitkään kehittelemästään kaasu-nestejousituksesta, joka tunnettiin loppuvaiheessa nimellä Hydragas, ja varusti auton saksalaistyyppisellä kierrejousituksella.[1]

Austin Maestro Van

Maestron lanseeraukseen sisältyi suuria toiveita Britannian autoteollisuuden uudesta tulemisesta modernin perheauton myötä. Autoon oli tarjolla ajotietokone joka puhui näyttelijä Nichola Mackenzien äänellä. Auto oli tilava ja mukava, ja Volkswagenilta hankittu vaihteisto oli paljon parempi kuin mihin Austin-asiakkaat olivat tottuneet. Maestrosta julkaistiin pian sporttinen versio MG Maestro EFI kaksilitraisella moottorilla. Odotuksissa jouduttiin kuitenkin pettymään, sillä British Leylandin työn laatu osoittautui taas kerran huonoksi, auton jo vuonna 1977 lukkoon lyöty muotoilu vaikutti heti alkuun hieman vanhahtavalta, eikä British Leyland kyennyt kilpailemaan Britannian yritysautojen markkinoilla isoja määräalennuksia tarjonneen Fordin ja sen suosikkimallin Escortin kanssa. Maestron muita kilpailijoita olivat Vauxhallin Vauxhall Astra ja Cavalier sekä myöhemmin myös Ford Orion.[2][3]

Lähteet muokkaa

  1. a b Jansson, Matti: Englantilaiset uusivat autotekniikkaansa. Helsingin Sanomat, 5.3.1983, s. 22. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  2. Roberts, Andrew: Austin Maestro 30th anniversary The Telegraph. 11.3.2013. Viitattu 1.12.2018. (englanniksi)
  3. Whisler, Timothy R.: The British Motor Industry, 1945-1994: A Case Study in Industrial Decline, s. 386. Oxford University Press, 1999. ISBN 0-19-829074-8. Kirjan teksti Questia-palvelussa (vaatii tilauksen). (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä autoihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.