Auri sacra fames
Aurī sacra famēs on latinankielinen sanonta, joka tarkoittaa "kirottu kullan himo". Ilmaisu esiintyy Vergiliuksen Aeneis-eepoksessa (3,57)[1], joka oli eräänlainen antiikin Rooman kansalliseepos.[2]
Alkuperä muokkaa
Runossa Traakian kuningas Polynestor surmaa Troijan kuninkaan Priamoksen nuorimman pojan Polydoroksen voidakseen ryöstää tämän omaisuuden:[3]
"Kun Troijan valta oli murskattu ja Fortuna paennut, traakialainen, seuraten Agamemnonin asiaa ja voittoisia aseita, katkoo jokaisen pyhän siteen, lyö Polydoruksen ja riistää voimalla kullan. Mihin rikokseen et ajaisi ihmisten sydäntä, kirottu kullan himo? [4]
Merkitys ja käyttö muokkaa
Sanontaa on usein käytetty puhuttaessa siitä, miten ahneus ja rikkauksien himo johtavat ihmisen alhaisiin tekoihin.[5]
Dante muokkaa
Dante Alighieri lainaa ilmaisua Jumalaisessa näytelmässä. Kiirastulen laulussa XX, 40–41 on kohtaus, missä Dante ja häntä kiirastulessa saattava Vergilius kohtaavat runoilija Statiuksen paikassa, missä ahneet hyvittävät syntejään. Vergilius kysyy Statiukselta, miksi tämä oli ollut eläessään ahne. Statius torjuu syytöksen ja lainaa Vergiliuksen kuuluisaa lausetta kirotusta kullanhimosta. Hän selittää sen ohjanneen hänen mieltään ja kertoo joutuneensa kiirastuleen vastakkaisesta syystä. Hän oli ollut liiankin avokätinen ja sitten katunut liiallista anteliaisuuttaan.[6] Kohtausta on tulkittu erilaisin tavoin.[5]
Karl Marx muokkaa
Vergiliuksen sanat "kullan himosta", joka ajaa ihmisen mihin tahansa rikokseen ja "katkoo jokaisen pyhän siteen" teki vaikutuksen nuoreen Karl Marxiin. Hänen yhdessä Friedrich Engelsin kanssa kirjoittamansa Kommunistinen manifesti kuvaa porvariston historiallista kumousta sanoilla, joissa kaikuu Vergiliuksen lause kaikkien "pyhien siteiden" katkomisesta:
Porvaristo on hävittänyt kaikki feodaaliset, patriarkaaliset, idylliset suhteet kaikkialla, missä se on päässyt valtaan. Se on katkonut säälimättä feodaaliajan kirjavat siteet - - eikä ole jättänyt ihmisten välille muuta sidettä kuin alastoman edun - - Porvaristo on riisunut pyhyydenhohteen kaikilta toimilta, joita tähän asti on pidetty kunnianarvoisina - -" [7]
Vuonna 1859 teoksessa Poliittisen taloustieteen arvostelua Marx lainaa suoraan Vergiliusta, kun hän väittää, että kapitalismissa vaihtoarvosta ja sen lisäämisestä tulee talouden yleinen päämäärä:
"Raha ei ole vain yksi rikastumishalun kohde, se on sen nimenomainen kohde. Tämä halu on olennaisesti auri sacra fames."[8]
Lähteet muokkaa
- Alighieri, Dante: Jumalainen näytelmä. (Divina Commedia.) Suomentanut Eino Leino (1. painos 1912). Seitsentähdet. Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951-1-16514-3. Teoksen verkkoversio.
- Marx, Karl & Engels, Friedrich: Kommunistisen puolueen manifesti. (Manifest der kommunistischen Partei, 1848.) Työväenliikkeen tietokirjoja. 6. painos (1. painos 1963). Helsinki: Kansankulttuuri, 1976. ISBN 951-615-024-1. Suomennos verkossa.
- Marx, Karl: Poliittisen taloustieteen arvostelua. Valitut teokset 4. osa, s. 5–185. Suomentanut Antero Tiusanen. Kustannusliike Edistys, Moskova, 1979 (alkuteos 1859). Teoksen verkkoversio.
- Pitkäranta, Reijo: Suomi-latina-suomi-sanakirja. Wsoy, 2002. ISBN 951-0-22506-1.
Viitteet muokkaa
- ↑ P. VERGILI MARONIS AENEIDOS LIBER TERTIVS thelatinlibrary.com.
- ↑ Vergiliuksen Aeneis koppa.jyu.fi. Viitattu 30.10.2021.
- ↑ Pitkäranta 2002, s. 594
- ↑ Vergilius: Virgil, Aeneid 3 engl. käännös H.C. Fairclough. Theoi Texts Library. Viitattu 17.1.2022.
- ↑ a b auri sacra fames Treccani. Vocabulario on line. Viitattu 18.2.2022.
- ↑ Dante 1913, Kiirastuli, s. 132–133
- ↑ Marx & Engels 1848
- ↑ Marx 1859