Aulus Gabinius
Aulus Gabinius (kuoli 47 eaa.) oli roomalainen sotilas ja poliitikko. Hän oli aluksi Pompeiuksen kannattaja, mutta siirtyi myöhemmin kannattamaan Julius Caesaria. Gabiniuksen isoisä oli luultavasti Aulus Gabinius, jonka isoisän kerrottiin olleen vapautettu orja. Gabinius oli naimisissa Palicanuksen tyttären Lollian kanssa.[1]
Aulus Gabiniuksen toimiessa kansantribuunina vuonna 67 eaa., hän sääti lain joka antoi Pompeiukselle suuren vallan, kun tämä lähti sotimaan Välimerellä toimivia merirosvoja vastaan. Vuosina 66–63 eaa. Aulus toimi Pompeiuksen legaattina idässä. Vuonna 58 eaa. hän toimi konsulina. Vuosina 57-54 eaa. hän toimi Syyrian maaherrana. Hän uudelleenorganisoi Juudean hallinnon ja asetti Antipatroksen Juudean hallitsijaksi ja Hyrkanoksen ylipapiksi. Vuonna 55 eaa. hän otti vastaan suuren määrän rahaa Ptolemaios XII:lta, jonka hän auttoi takaisin Egyptin valtaistuimelle. Palattuaan Roomaan häntä vastaan nostettiin oikeusjuttuja ja hänet tuomittiin kiristyksestä maanpakoon. Julius Caesar kutsui Aulus Gabiniuksen takaisin Roomaan vuonna 49 eaa. Caesar nimitti Gabiniuksen legaatikseen Illyriaan, jossa tämä kuoli vuonna 47 eaa.[1]
Lähteet muokkaa
- John Hazel: Who's who in the Roman world, s. 85. Routledge, 2002. ISBN 9780415291620. (englanniksi)