August Bournonville
August Auguste Bournonville (21. elokuuta 1805 Kööpenhamina, Tanska – 30. marraskuuta 1879 Kööpenhamina) oli tanskalainen balettimestari ja koreografi. Hänen isänsä oli ranskalainen balettitanssija ja koreografi Antoine Bournonville, joka oli opiskellut ranskalaisen koreografin Jean-Georges Noverren oppilaana, ja hänen tätinsä oli Julie Alix de la Fay (o.s. Bournonville) joka oli Ruotsin kuninkaallisen baletin tanssija.
Bournonville opiskeli italialaisen koreografin Vincenzo Galeottin oppilaana Tanskan kuninkaallisessa baletissa Kööpenhaminassa sekä Pariisissa ranskalaisen tanssijan Auguste Vestris'n oppilaana. Hän loi omaperäisen balettityylin, josta käytetään nimitystä Bournonvillen koulukunta.
Nuoruuden Pariisin-opiskelujen jälkeen Bournonvillesta tuli Kööpenhaminaan Kuninkaallisen baletin tanssija. Vuosina 1830–1877 hän oli kuninkaallisen baletin koreografi, ja hän loi seurueelle yli 50 balettia, joita ihaillaan niiden elämänilon, keveyden ja kauneuden vuoksi. Hän loi tyylin, joka on täysin hänen omansa vaikka oli saanut vaikutteita pariisilaisesta baletista. Koreografina hän loi baletteja, joiden tapahtumaympäristönä oli milloin Tanska, milloin Italia tai Venäjä, jopa Etelä-Amerikka. Koreografioista on säilynyt vain pieni osa.
Bournonvillen työtä alettiin tuntea Tanskan ulkopuolella vasta toisen maailmansodan jälkeen. Kuninkaallinen baletti on vuoden 1950 jälkeen tehnyt pitkiä kiertueita ulkomaille.
Tunnetuimpia Bournonvillen baletteja ovat La Sylphide (1836), Napoli (1842), Konservatoriet (1849), Kermessen i Brügge (1851) ja Et Folkesagn (1854).
Nuoruus muokkaa
Bournonvillen isä, ranskalainen balettitanssija Antoine Bournonville, oli asettunut työskentelemään Tanskaan. Hänen äitinsä oli Antoine Bournonvillen ruotsalainen taloudenhoitaja Lovisa Sundberg. Vanhemmat avioituivat myöhemmin.[1] August meni kahdeksanvuotiaana oppilaaksi Kuninkaalliseen balettikouluun Christiansborgin linnan hoviteatteriin, ja hänen opettajansa oli isän lisäksi Tanskan kuninkaallisen Baletin balettimestarina ja pääkoreografina vuosina 1775–1816 toiminut Vincenzo Galeotti.[2]
Bournonville esiintyi näyttämöllä ensi kerran 2. lokakuuta 1813 pienessä osassa viikinkikuninkaan poikana Galeottin baletissa Lagertha, joka oli ensimmäinen pohjoismaisaiheinen baletti. Vajaan vuoden kuluttua hän sai ensimmäisen ensimmäiset omat suosionosoitukset tanssittuaan Hoviteatterissa Unkarilaisen soolon. Tanssin lisäksi August oli ahkera lukija, oppi kotona ranskaa, soitti viulua, lauloi poikasopraanona ja opiskeli puhetaitoa näyttelijöiden Michael Rosing, Lindgreen ja Frydensdahl oppilaana. Hänen lahjansa huipentuivat kuningattaren syntymäpäivänä 29. lokakuuta 1817, kun hän kaksitoistavuotiaana esitti Adonian roolin musiikkinäytelmässä Salomonin tuomio ja lauloi siinä romanssin.
Perhe muokkaa
Bournonvillella oli viisi sisarusta, mutta hän oli lapsista ainoa, jolla oli kiinnostusta tanssiin. Hän avioitui Helena Fredrika Håkanssonin kanssa 23. kesäkuuta 1830, ja he saivat seitsemän lasta, joista molemmat pojat kuolivat jo pienenä. Lisäksi hän sai Pariisissa aviottoman tyttären.[1]
Pariisi muokkaa
Isä Antoine Bournonville sai vuonna 1920 kuninkaalta apurahan balettiopintoihin Pariisiin. August lähti isänsä mukaan, ja vaikka hän Pariisin aikana opiskeli vain isänsä kanssa, hän sai siellä tuoreimpia balettivaikutteita ja seurasi loistavien opettajien Gardelin ja Vestris'n työtä käytännössä. Tanskaan paluun jälkeen Augustista tuli Kuninkaallisen teatterin tanssija, mutta ohjelmisto ei pariisilaisen baletin jälkeen tuntunut hänestä kiinnostavalta. August Bournonville palasi 1824 Pariisin viimeistelemään opintojaan ja valmistellakseen tutkintoa Pariisin oopperan balettiin. Aiottu 15 kuukauden oleskelu venyi viideksi vuodeksi, ja sinä aikana Tanskan baletti joutui surkeaan tilaan. August tutustui Pariisissa isänsä vanhan ystävään Louis Niveloniin, joka tarjosi hänelle ystävyytensä, aterioita ja pääsyn seurapiireihin. August toivoi mestari Gardelin ottavan hänet vastaan, mutta Gardelin studio oli lopetettu, ja hänet neuvottiin Auguste Vestris'n oppilaaksi kohentamaan heikoimpia alueitaan, "tasapainoa, piruetteja ja käsiä". Vestris otti Bournonvillen oppilaakseen. August kirjoitti isälleen:
»Olen tyytyväinen Vestris'iin, ja lisäksi hän on hyvin ilahtunut innostuksestani, ahkeruudestani ja avuliaisuudestani. Hän on hyvin täsmällinen oppituntien suhteen ja tulee luokkaan kolmesti viikossa kahdeksalta aamulla ja kolmesti viikossa yhdeksältä, ja hän on siellä yhteentoista. Nousen aamulla kuudelta ja tulen paikalle puoli tuntia ennen oppitunnin alkua, jotta olen aivan varmasti valmis, kun Vestris tulee. Hän on ottanut minut ystäväkseen ja kehittää taitojani hyvin huolellisesti osoittaen täsmällisesti virheeni mutta suhtautuu minuun hienotunteisesti.»
Bournonville tanssi 1820–1828 maineikkaan tanssijan Marie Taglionin ja Pariisin oopperan baletin kanssa.
Kuolema muokkaa
Bournonville lopetti aikuisten opettamisen keväällä 1877. Palatessaan kirkosta 30. lokakuuta 1879 hän sai sairauskohtauksen ja hänet vietiin sairaalaan. August Bournonville on haudattu Kööpenhaminaan Assistensin hautausmaalle.[1]
Vaikutus muokkaa
Bournonvillen työ on tärkeä silta aikaisempaan perinteeseen. Hän vastusti baleteissaan romantiikan ajan baletin liioiteltua. Hän on merkittävä koreografioidensa tasa-arvoisuuden vuoksi, sillä niissä painottuvat mies- ja naisroolit yhtä paljon, kun tuohon aikaan eurooppalaisessa baletissa korostettiin ballerinan osuutta.[3] Aikalaiset tutkivat usein ihmisen tunteiden ääripäitä, kun taas Bournonville loi kuvan tasapainoisemmasta ihmisluonteesta.
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Bournonvillen elämäkerta, baletit, tyyli ym., Bournonville.com (elämäkertaosuudessa toimivat vain ylälaidassa olevat linkit ja nekin kaksoisnapautuksella.)
- Ballet (Arkistoitu – Internet Archive)
- Gratiernes Hyldning, 1829
- Valdemar, 1835
- Sylphiden, 1836
- Toreadoren, 1840
- Napoli eller Fiskeren og Hans Brud, 1842
- Konservatoriet eller et Avisfrieri, 1849
- Psyche, 1850
- Kermessen i Brugge eller de Tre Gaver, 1851
- Et folkesagn 1854
- La Ventana, 1854
- Abdallah, 1855
- Blomsterfesten i Genzano (Genzanon kukkaisjuhlat), 1858
- Fjernt fra Danmark eller et Costumebal Ombord, 1860
- Valkyrien, 1861
- The White Rose
- Bouquet Royal, 1870
- Livjægerne på Amager
- Arcona, 1875
- Fra Siberien til Moskau, 1876