Wikipedia

August Ahlqvist

suomalainen runoilija, suomalais-ugrilaisten kielten tutkija ja Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston suomen kielen professori

Karl August Engelbrekt Ahlqvist, A. E. Ahlqvist, kirjailijana A. Oksanen (7. elokuuta 1826 Kuopio – 20. marraskuuta 1889 Helsinki), oli suomalainen runoilija, suomalais-ugrilaisten kielten tutkija ja vuodesta 1863 ystäväänsä Elias Lönnrotia seurannut Keisarillisen Aleksanterin yliopiston suomen kielen professori (myöhemmin myös kansleri).[1] Ahlqvistia pidetään fennougristiikan yhtenä perustajana[2]. Ahlqvistin suuri innoittaja oli J. L. Runeberg, jolta hän peri kansallisromanttisen näkökulman. Kirjailijanimeä A. Oksanen hän alkoi käyttää Kuopiossa kirjoittaessaan Saima-lehteen, jota toimitti tuolloin J. V. Snellman.

August Ahlqvist
Henkilötiedot
Syntynyt7. elokuuta 1826
Kuopio
Kuollut20. marraskuuta 1889 (63 vuotta)
Helsinki
Koulutus ja ura
Instituutti Helsingin yliopisto
Tutkimusalue kielitiede

Elämä ja ura muokkaa

Ahlqvist oli kotoisin Kuopiosta. Hän syntyi aviottomana lapsena, hänen isänsä oli kenraaliadjutantti, vapaaherra Johan Mauritz Nordenstam (k. 1882). Äiti Maria Augusta Ahlqvist (k. 1886) oli kuopiolainen piika. Hänen kasvatusisänään toimi maanjako-oikeuden puheenjohtaja, varatuomari Karl Stenius.[3]

Ahlqvist perusti vuonna 1847 D. E. D. Europaeuksen ja Paavo Tikkasen kanssa Suomettaren. Myöhemmin hän perusti myös kielitieteellisen aikakauslehti Kielettären.[4] Hän teki vuosina 1854–1859 useita tutkimusmatkoja suomen sukulaiskieliä puhuvien kansojen pariin sekä vuosina 1877 ja 1880 hantien ja mansien asuma-alueille. Ahlqvist julkaisi useita tutkimuksia vatjan, vepsän, mordvan, hantin ja mansin kielistä, ollen viimeksi mainitussa pioneeri[4], Viron kirjallisuudesta sekä suomen ja unkarin kielten sukulaisuudesta. Hän kirjoitti myös teoksen Muistelmia matkoilta Venäjällä, joka on ensimmäinen suomenkielinen matkakirja[4], sekä Savolaisen laulun sanat.[5]

 
August Ahlqvist, Eero Järnefeltin maalaama muotokuva vuodelta 1889.

Ahlqvist valmistui vuonna 1857 filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta ja vuonna 1860 filosofian tohtoriksi.[6] Vuonna 1862 hänet kutsuttiin Suomen Tiedeseuran jäseneksi.[7] Ahlqvist palkittiin Venäjän keisarillisen tiedeakatemian puolikkaalla Demidovin palkinnolla, joka oli aikanaan maailman merkittävimpiä tiedepalkintoja.[4] Hän myös osoitti tutkimuksillaan ensimmäisenä, että tšuvassi ei ole suomalais-ugrilainen kieli.[4]

Kriitikko ja Aleksis Kiven vainoaja muokkaa

Ahlqvist toimi myös kirjallisuuskriitikkona. Hänellä oli suomen kielen uudistajana paljon merkitystä kirjallisuuspiireissä, mikä käy ilmi Aleksis Kiven tapauksesta. Ensimmäisestä Aleksis Kiven merkittävästä julkaisusta, Seitsemästä veljeksestä lähtien Kivi oli Ahlqvistin ankaran kritiikin kohteena. Seitsemän veljeksen arvostelussaan Finlands Allmänna Tidningenissä hän teilasi kirjan täysin, pitäen sitä myöhemmin jopa ”häpeäpilkkuna suomalaisessa kirjallisuudessa”.[8][9] Tämä pelästytti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, ja Seitsemän veljeksen Novelli-kirjaston vihkosien myynti keskeytettiin ja painatussuunnitelma yhtenä niteenä julkaistavasta kirjasta jäädytettiin kolmeksi vuodeksi.[10][11]

Ahlqvist suhtautui kriittisesti Kiven kansankuvaustapaan, joka esitti kansan paljon raadollisemmassa valossa kuin kansan nöyryyttä ja sävyisyyttä korostava runebergiläinen idealistinen kansankuvaus. Veijo Meri kuvaa Ahlqvistin suhdetta Kiveen ”sairaaksi”, sillä hän kirjoitti Kivestä tämän jo kuoltua vielä muun muassa pilkkarunon, jossa käytti Kivestä muun muassa ilmaisuja ”taitamaton tahruri” ja ”hullu viinan juoja”.[8] Ankaran kritiikin on myöhemmin arveltu jopa vaikuttaneen Kiven mielenterveyden romahtamiseen ja ennenaikaiseen kuolemaan.[12][10]

Tuotanto muokkaa

  • Satu, 1847
  • Bidrag till finska. Finska språkforskningens historia, 1854
  • Viron nykyisemmästä kirjallisuudesta, 1855
  • Wotisk grammatik jemte språkprof och ordförteckning, 1855
  • Anteckningar i Nordtschudiskan, 1859
  • Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854–58, 1859
  • Läran on verben i mordwinska, 1859
  • Laulu kellosta (Friedrich Schiller), 1859 (kääntäjä)
  • Väkinäinen naiminen (Molière) (kääntäjä)
  • Kavaluus ja rakkaus (Schiller), 1863 (kääntäjä)
  • Säkeniä I–II, 1860, 1868
  • Versuch einer mokscha-mordwinischen gramatik nebst texten und wörterverzeichniss, 1861
  • Suomalainen runousoppi kielelliseltä kannalta, 1863
  • Auszüge aus einer neuen grammatik der finnischen sprache, 1868
  • Suomalainen murteiskirja, 1869
  • Det vestfinska språkets kulturord, 1871
  • Uusi suomalainen lukemisto suomalais-ruotsalaisen sanakirjan kanssa, 1873
  • Suomen kielen rakennus, 1877
  • Täydellinen Kalevalan sanasto, 1878
  • Unter wogulen und ostjaken, 1883
  • Elias Lönnrot, 1884
  • Tutkimuksia Kalevalan tekstissä ja tämän tarkastusta, 1886
  • Kalevalan karjalaisuus, 1887
  • Suomalaisia puhekokeita, 1889
  • Wogulischer Wörterverzeichniss, 1891
  • Wogulische sprachtexte nebst entwurf einer wogulischen grammatik aus dem nacthklasse des verfassers. Hrsg. Von Yrjö Wichman, 1894
  • Oksasen runoja, 1898
  • Kirjeet, 1982

Lisäksi muun muassa lehtiartikkeleita ja sävellettyjä runoja

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Universitetet. August Ahlqvist utnämnts till professor. Helsingfors Dagblad, 15.7.1863, nro 160, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 31.1.2015.
  2. ↑ Karl August Engelbrekt Ahlqvist Historiallisia humanisteja. Helsingin yliopisto. Viitattu 26.1.2011.
  3. ↑ Kotivuori, Yrjö: August Engelbrekt Ahlqvist. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
  4. ↑ a b c d e Toni Suutari (toim.): Castrénin perilliset. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2001.
  5. ↑ August Ahlqvist Estofilia. 2018. Tallinna: Suomen suurlähetystö. Viitattu 4.5.2018. (viroksi) (suomeksi)
  6. ↑ August Engelbrekt Ahlqvist. Lounas, 22.11.1889, nro 93, s. 1–2. Kansalliskirjasto. Viitattu 31.1.2015.
  7. ↑ Elfving, Fredrik: Suomen Tiedeseura 1838 - 1938. Helsinki: Societas Scientiarum Fennica, 1938.
  8. ↑ a b Perttula, Irma FL: Kivi ja Ahlqvist (pdf) aleksiskivi-kansalliskirjailija.fi. aleksiskivi-kansalliskirjailija.fi. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 2.10.2009.
  9. ↑ Finsk litteratur VII – II. Finlands Allmänna Tidning, 21.5.1870, nro 116, s. 2–3. Kansalliskirjasto. Viitattu 31.1.2015.
  10. ↑ a b Yle Teema, Sininen laulu (Arkistolinkki)
  11. ↑ Kiven teokset Aleksis Kivi – Kansalliskirjailija. 2014. Nurmijärven kunta. Arkistoitu 12.11.2018. Viitattu 12.11.2018.
  12. ↑ Petri Liukkonen: August (Engelbrekt) Ahlqvist authorscalendar.info.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Pirinen, Antti: Perkeleitä ja enkeleitä : Ahlqvistien maailmat. Helsinki: SKS, 2022. ISBN 978-951-858-358-8.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=August_Ahlqvist&oldid=22161968”