Wikipedia

At War with Satan

Venom-yhtyeen albumi 1984

At War with Satan on englantilaisen äärimetalliyhtye Venomin kolmas albumi, ja se julkaistiin vuonna 1984. Se tunnetaan varsinkin nimiraidastaan, joka on koko A-puolen mittainen moniosainen sävellys. Kitaristi Jeffrey ”Mantas” Dunnin panos oli pienempi kuin yhtyeen kahdella ensimmäisellä albumilla. Sen sijaan albumin tyyli ja tematiikka olivat basisti-laulaja Conrad ”Cronos” Lantin yritys jäljitellä Rushin tuotantoa ja erityisesti albumia 2112. Venom loittoni varhaistuotantonsa raa’asta ja yksinkertaisesta tyylistä, mikä Dunnin mukaan oli tietoinen yritys olla ”jotakin hienompaa ja parempaa”. Tässä yhtye onnistui vain osittain, sillä sekä kriitikot että yhtyeen jäsenet ovat suhtautuneet At War with Sataniin ristiriitaisesti. Myyntiluvut olivat kohtuullisen hyvät, mutta albumista ei tullut toivottua kaupallista läpimurtoa.

At War with Satan
Venom
Studioalbumin At War with Satan kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Julkaistu huhtikuu 1984
 Tuottaja(t) Keith Nichol
 Tyylilaji thrash metal,[1] black metal, NWOBHM[2]
 Kesto 39.45
 Levy-yhtiö Neat Records
Muut kannet

Vuoden 1984 kuvalevy.
Venomin muut julkaisut
Black Metal
1982 		At War with Satan
1984 		Possessed
1985

Albumin vaiheet muokkaa

Vuonna 1983 brittiläisen heavy metalin uusi aalto oli edelleen marginaalinen tyylilaji, jota valtavirran musiikkilehdistö ei liiemmin arvostanut.[3] Venomin jäsenten soittotekninen osaaminen oli vaatimatonta, ja monet suhtautuivat heihin lahjattomina möykkääjinä.[4] Yhtyeen saatanallinen imago ja šokeeraava musiikki toivat sille kuitenkin mainetta hevarien keskuudessa,[2] ja asianharrastajat odottivat innolla yhtyeen kolmatta albumia.[3]

Yhtyeen aiemmista levyistä poiketen At War with Satan oli konseptialbumi. Teema oli tosin enimmäkseen näkyvillä A-puolen ainoassa kappaleessa ”At War with Satan”.[3] Useampi kriitikko on spekuloinut, että aiempaa kunnianhimoisemmalla musiikilla yhtye yritti uudistaa julkisuuskuvaansa[5] ja osoittaa teknistä kyvykkyyttään.[2] Vuoden 2008 haastattelussa yhtyeen laulaja-basisti Conrad ”Cronos” Lant kuitenkin kiisti tämän ja sanoi yksinkertaisesti halunneensa tehdä suuresti ihailemansa Rushin tyylistä musiikkia. Erityisen tärkeä esikuva oli Rushin albumi 2112.[5] Kitaristi Jeffrey ”Mantas” Dunn sen sijaan muisteli vuonna 2019: ”Meistä tuli liian isoja liian nopeasti, eikä mikään ollut enää entisellään. – – Henkilökemiat muuttuivat ja egot kasvoivat turhan suuriksi… Vuonna 1984 Venom ei enää ollut se sama räävitön, mitään suunnittelematon räyhäkolmikko Newcastlesta, vaan halusimme tietoisesti olla jotakin hienompaa ja parempaa. No, sellainen ei sopinut Venomille.” Dunn olikin harkinnut jättävänsä yhtyeen jo ennen At War with Satanin äänityksiä.[6]

Äänityksiä varten yhtye halusi studioon muutoksia. Rumpuja varten rakennettiin konserttisaleja jäljittelevä tila, jotta ne kuulostaisivat mahdollisimman äänekkäältä. Tuottajana toimi Keith Nichol.[3] Neat Records julkaisi albumin huhtikuussa 1984. Vinyylilevyn kannet oli suunniteltu niin, että avattuina ne näyttivät nahkakantiselta kirjalta. Mukana oli neljäsivuinen sanoitusvihkonen, ja 10 000 ensimmäisen levyn mukana tuli juliste. Lisäksi julkaistiin rajoitettu kuvalevypainos.[7] Äänilevyn kanssa oli tarkoitus julkaista Lantin kirjoittama noin satasivuinen kirja nimeltä The Book of Armageddon. Se olisi sisältänyt koko tarinan proosamuodossa, mutta suunnitelma ei toteutunut.[8]

”Warhead” ilmestyi singlenä pian At War with Satanin jälkeen. Kappaletta ei ollut albumilla, mutta se sai albumiraitoja enemmän näkyvyyttä, kun BBC:n tiskijukka Mike Read soitti sen huumorimielessä Radio Onen aamuohjelmassa.[9]

Musiikki muokkaa

Welcome to Hellin ja Black Metalin musiikki oli ollut lähes kokonaan Dunnin säveltämää.[10] At War with Satanin hän sävelsi yhdessä Lantin kanssa, ”mutta vaikka minäkin rakastin Rushia yli kaiken, niin kyllähän albumi oli silti Cronosin trippi kohti Rushin 2112-konseptilevyn tunnelmaa. Ei niinkään musiikillisesti, mutta monilla muilla tasoilla.”[6]

Koko A-puolen mittainen ”At War with Satan” on yhtyeen aiempiä sävellyksiä monimutkaisempi ja teknisesti haastavampi. Siinä on esimerkiksi äkillisiä tempon ja tunnelman muutoksia.[1] Säkeistöjen ja kertosäkeiden vuorottelun sijaan erilaiset riffit seuraavat toisiaan ilman toistuvaa rakennetta.[5] Venom oli yksi ensimmäisistä metalliyhtyeistä, jotka julkaisivat koko LP-levyn puoliskon mittaisen kappaleen; aiemmin vastaavia albumeja olivat levyttäneet lähinnä progressiivisen rockin yhtyeet.[1] Sanoitus kertoo Helvetin kapinasta Taivasta vastaan, ja Jumala itse joutuu Helvettiin.[5] Yksi tarinan keskeisistä hahmoista on Abaddon, joka oli myös yhtyeen rumpalin Anthony Brayn taiteilijanimi.[11] Lant oli aloittanut ”At War with Satanin” tarinan kirjoittamisen jo kouluikäisenä.[5] Tarinassa on vaikutteita niin Ilmestyskirjasta ja Kadotetusta paratiisista kuin postmoderneista kauhuelokuvista ja pulp-kirjallisuudestakin.[12] Lantin mukaan kappaleen nimi oli tarkoituksellisen epämääräinen. Sen voi tulkita tarkoittavan joko Saatanan rinnalla sotimista tai sotaa Saatanaa vastaan.[13]

B-puolella on kuusi lyhyttä ja hyökkäävää kappaletta, jotka edustavat perinteisempää Venom-musiikkia.[9] Useimpien pituus on noin 2–3 minuuttia.[2] ”Rip Ride” muistuttaa tyyliltään Motörheadia, kun taas ”Stand Up And Be Counted” oli konserteissa yleisön huudatuskappale.[1] Sanoitukset käsittelevät esimerkiksi maailmanloppua[14] ja naisia.[15] Päätösraita ”Aaaaaarrghh” on humoristinen kappale, joka koostuu epämääräisestä metelistä ja huutamisesta.[1][2]

2000-luvun uusintapainoksilla on lisämateriaalina yhtyeen singlejä At War with Satanin ajoilta.[2] ”Warhead”-singlellä oli kaksi B-puolta, samoin vuoden 1985 singlellä ”Manitou”.[16] Lisäksi mukana on TV-mainoksia, joissa kerrotaan yhtyeen nauttivan ”hänen saatanallisen majesteettinsa” hyväksyntää.[17]

Vastaanotto muokkaa

At War with Satan nousi Britannian albumilistan sijalle 64, mikä oli Venomin ensimmäinen ja paras listasijoitus kotimaassaan.[18] Kohtuullisista myyntiluvuista huolimatta albumi ei ollut yhtyeen toivoma kaupallinen läpimurto. Pikemminkin Venom joutui yhä voimakkaammin innoittamiensa uuden sukupolven thrash-yhtyeiden haastamaksi.[16] Aikalaisarviot olivat kuitenkin myönteisiä. Sounds-lehden Garry Bushell kehui ”At War with Satania” Venomin siihen mennessä suurimmaksi saavutukseksi ja ennusti kappaleen jäävän heavy metalin historiaan ”as the ultimate headbang”. Melody Makerin Neil Jeffries puolestaan katsoi albumin todistavan, että Venom oli maailman paras heavy metal -yhtye.[19] Kerrang!-lehden toimituskunnassa yleinen mielipide oli, että albumi olisi voinut olla paljon enemmän: Venom oli uransa risteyskohdassa ja sen olisi pitänyt ottaa aimo harppaus eteenpäin, mutta tähän se ei aivan kyennyt.[20]

At War with Satanin jälkimaine on ollut ristiriitainen. Kerrang!-albumioppaan mukaan nimiraita tuottaa pettymyksen progressiivista rockia kaipaaville, sillä kappale on tuskin muuta kuin tyypillistä ”Venom-mökää” (Venom noise explosion) 15 minuutin mittaan venytettynä. Kaikesta huolimatta At War with Satan on arvion mukaan yhtyeen viimeinen aidosti merkittävä albumi, ”likaista, saatanallista meteliä”.[21] Malcolm Domen mukaan At War with Satan oli ”odottamaton riemuvoitto”, joka sisälsi eräitä Venomin hienoimmista kappaleista. B-puolen ”Cry Wolf” on Domen mukaan osoitus aiempaa kypsemmästä Venomista, joka ei kuitenkaan ollut menettänyt alkukantaista voimaansa.[22] Allmusicin Eduardo Rivadavian mielestä nimikappale oli epätoivoinen yritys hankkia kriitikkojen kunnioitus, mutta yhtyeen taidot eivät olleet haasteen veroiset, joten lopputuloksena oli ”turvonnut magnum opus”. B-puolen kompaktit ja raivoisat kappaleet miellyttävät Rivadaviaa enemmän. Hän kehuu myös CD-uusintapainoksen bonuskappaleita, joista monet ovat selvästi alkuperäisiä albumiraitoja parempia. Uusintapainos saa arvosanaksi neljä tähteä viidestä mahdollisesta.[2] Imperiumin Janne Peltonen kirjoittaa: ”Liki 20 minuuttinen [sic] nimibiisi jyrää vastustamattomasti. Useasta osasta kokoonkudottu teos pysyy ällistyttävästi kasassa.” B-puoli sen sijaan ”antoi jo viitteitä siitä, että Venomin paukut alkavat loppua.” Myös Peltosen mielestä At War with Satanin aikaiset singlet ”Lady Lust”, ”Warhead” ja ”Seven Gates of Hell” olivat albumiraitoja parempia.[23] About.comin Chad Bowarin mukaan At War with Satan on ”kaiken järjen ja logiikan vastainen” albumi, mutta samalla kaikessa yliampuvassa melodraamassaan toimiva.[24]

Aikalaisarvioissa tuottaja Keith Nicholia arvosteltiin kyvyttömyydestä tuoda ”At War with Satanin” äänimaailmaan sen kaipaamaa syvyyttä. Myöhemmät arviot ovat suhtautuneet Nicholiin myönteisemmin.[3] Metal Reviews -sivuston arvostelun mukaan Venomin varhaisten albumien tuotantoarvot olivat ylipäätään heikot: ”Basso oli kovemmalla kuin kitara, äänimaailma ohut ja diskanttinen. Rummut kuulostivat siltä, kuin joku olisi hakannut tyynykasaa. Mutta Welcome to Helliin ja Black Metaliin verrattuna [At War with Satan] oli iso parannus.”[1]

Julkaisun jälkeen muokkaa

At War with Satan ilmestyessä Parents Music Resource Centerin kaltaiset konservatiivijärjestöt vastustivat yhä äänekkäämmin loukkaaviksi koettuja rock-yhtyeitä. Oikeustoimien pelossa brittiläinen HMV-myymäläketju veti albumin myynnistä.[25] Odotettua heikomman myynnin myötä Venomin maailmanvalloitushaaveet päättyivät, ja yhtyeen ilmapiiri oli turhautunut.[26] Lantin mukaan nimikappaleen vastaanotto oli fanien keskuudessa huono, sillä metallimusiikin harrastajat pitivät Venomin perinteisestä tyylistä, johon yhtyeen seuraava albumi Possessed sitten palasikin. Se jäi kuitenkin taiteellisesti epäonnistuneeksi kokonaisuudeksi,[5] sillä yhtyeen huono ilmapiiri ja Dunnin motivaatio-ongelmat tekivät harjoittelemisesta vaikeaa.[5][6][10]

At War with Satanin levyttänyt kokoonpano ei koskaan soittanut nimikappaletta konserteissa. Dunn mainitsi 2019, ettei ole kuunnellut albumia vuosikausiin: ”Mielestäni [se] on hyvä levy mutta en pidä sitä erinomaisena. Se ei ole yhtä hyvä kuin Welcome to Hell ja Black Metal.”[27] Lant sen sijaan on At War with Satanista hyvin ylpeä:[28]

»Mikään vitun bändi ei ole tehnyt ”At War with Satanin” kaltaista biisiä! Ja Venom ei muka osaa soittaa! Kuka muu pystyisi tekemään ”At War with Satanin”? Ei kukaan... paitsi Rush.»
(Conrad ”Cronos” Lant, 2011.)

Kappaleet muokkaa

A-puoli

  1. At War with Satan – 19.57

B-puoli

  2. Rip Ride – 3.09
  3. Genocide – 2.59
  4. Cry Wolf – 4.20
  5. Stand Up (and Be Counted) – 3.32
  6. Women, Leather and Hell – 3.21
  7. Aaaaaarrghh – 2.25

Vuoden 2002 uusintapainoksen bonuskappaleet muokkaa

  2. At War with Satan (TV Spots) – 1.05
  3. Warhead (12" version) – 3.40
  4. Lady Lust – 2.48
  5. Seven Gates of Hell – 5.28
  6. Manitou (12" version) – 4.42
  7. Woman (12" version) – 2.56
  8. Dead of Night (12" version) – 4.09
  9. Manitou (Abbey Road Uncut Mix) – 4.49

Kokoonpano muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Dome, Malcolm: At War with Satan, s. 6–10. Vuoden 2002 uusintapainoksen kansilehti. Sanctuary Records Group Ltd., 2002. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f Jeff: Venom — At War With Satan (Remastered). MetalReviews.com. Viitattu 14.9.2021. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g Rivadavia, Eduardo: At War with Satan Review by Eduardo Rivadavia. Allmusic. Viitattu 14.9.2021. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e Dome 2002, s. 6.
  4. ↑ Rivadavia, Eduardo: Venom: Possessed. AllMusic. Viitattu 23.9.2021. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g Kitts, Jeff: Venom's Cronos: The Guitar World Interview. Guitar World 19.11.2008. Viitattu 14.9.2021. (englanniksi)
  6. ↑ a b c Isoaho, Timo: ”Black Metalin alkuriffi syntyi vessanpöntöllä istuessani, ja koko biisi oli kasassa ehkä varttituntia myöhemmin” – haastattelussa Venom-legenda Jeffrey ”Mantas” Dunn. Inferno 29.11.2019. Viitattu 20.9.2021.
  7. ↑ At War with Satan. Venom Collector Page. Viitattu 20.9.2021. (englanniksi)
  8. ↑ Stöver, Frank: Venom The Darkside #9. 1995. Voices from the Darkside. Arkistoitu 13.6.2013. Viitattu 6.9.2022. (englanniksi)
  9. ↑ a b Dome 2002, s. 7.
  10. ↑ a b Väntänen, Ari: ”Kun Venomin ensimmäiset levyt äänitettiin, meillä ei ollut mitään käsitystä mistään” – haastattelussa legendaarinen Mantas. Inferno 10.10.2017. Viitattu 20.9.2021.
  11. ↑ Karsmakers, Richard: An Interview with Abaddon. Metal-e-Zine, January 1995. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  12. ↑ Barron, Lee: Milton’s infernal majesty: Postmodern poetics within Venom’s At War With Satan Pop Matters. Autumn 2004. Arkistoitu 31.10.2004. Viitattu 6.9.2022. (englanniksi)
  13. ↑ Doran, John: The Last Laugh: Cronos Of Venom Interviewed. The Quietus 6.10.2020. Viitattu 4.10.2021. (englanniksi)
  14. ↑ ”Genocide” (At War with Satan). Venom, Neat, 1984.
  15. ↑ ”Women, Leather and Hell” (At War with Satan). Venom, Neat, 1984.
  16. ↑ a b Dome 2002, s. 8.
  17. ↑ ”At War With Satan – TV Spots” (At War With Satan). Venom, Sanctuary Records Group Ltd., 2002.
  18. ↑ Venom. Official Charts. Viitattu 27.2.2023. (englanniksi)
  19. ↑ Venom Quotes. Venom Collector. Viitattu 14.9.2021. (englanniksi)
  20. ↑ Dome 2002, s. 8–9.
  21. ↑ Where to start with... Venom. Kerrang. Viitattu 14.9.2021. (englanniksi)
  22. ↑ Dome 2002, s. 6–7, 9.
  23. ↑ Peltonen, Janne: Venom: MMC (Castle UK). Imperiumi 15.11.2005. Viitattu 16.9.2021.
  24. ↑ Bowar, Chad: Retro Recommendation: Venom - At War With Satan About.com. 17.9.2010. Arkistoitu 4.4.2013. Viitattu 6.9.2022. (englanniksi)
  25. ↑ Dome, Malcolm: Battle of the Bans Kerrang #102. 1985. Arkistoitu 28.12.2015. Viitattu 6.9.2022. (englanniksi)
  26. ↑ Dome 2002, s. 10.
  27. ↑ Jeff ’Mantas’ Dunn Says He Has ’No Good Memories At All’ Of Venom’s ’Possessed’ Album Blabbermouth. 22.9.2019. Viitattu 1.3.2023. (englanniksi)
  28. ↑ Kuronen, Mikko: Venom – Maan alla on vielä tilaa Inferno. 1.12.2011. Viitattu 1.3.2023.

Aiheesta muualla muokkaa

Venom
Studioalbumit
Livealbumit
Kokoelmat
EP:t
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=At_War_with_Satan&oldid=21832121”