Astemitsoli
| |
Astemitsoli
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 1-[(4-fluorifenyyli)metyyli]-N-[1-[2-(4-metoksifenyyli)etyyli]piperidin-4-yyli]bentsimidatsol-2-amiini | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | R06 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C28H31N4FO |
| Moolimassa | 458,586 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 149 °C [2] |
| Liukoisuus veteen | 0,432 g/l[1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | 96,7 %[1] |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 24 tuntia[1] |
| Ekskreetio | Ulosteiden mukana |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen |
Astemitsoli (C28H31FN4O) on bentsimidatsolijohdannaisiin kuuluva toisen sukupolven antihistamiini. Astemitsolia sisältävät lääkkeet vedettiin markkinoilta vuonna 1999 niiden aiheuttamien sydänoireiden vuoksi.[1]
Toimintamekanismi ja käyttö muokkaa
Astemitsoli on histamiini-H1-reseptorien salpaaja ja estää histamiinin sitoutumisen reseptoriin. Täten histamiinin vaikutukset eivät ilmene elimistössä. Astemitsoli on salpaajana voimakas ja pitkäkestoinen. Ihmisen elimistössä se metaboloituu kahdeksi aktiiviseksi metaboliitiksi, O-desmetyyliastemitsoliksi ja norastemitsoliksi CYP3A4-entsyymin vaikutuksesta. Yhdistettä käytettiin erityisesti allergisen nuhan ja sidekalvontulehduksen hoitoon. Astemitsoli ei läpäise veri-aivoestettä, minkä vuoksi sillä ei ole samankaltaista väsyttävää vaikutusta, kuin monella ensimmäisen sukupolven antihistamiinilla. Astemitsoli voi pidentää QT-aikaa ja aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä ja tämän vuoksi yhdiste on vedetty pois lääkeainemarkkinoilta. Ruoka-aineista greippimehu haittaa astemitsolin metaboliaa ja voi johtaa lääkeaineen pitoisuuden kasvamiseen elimistössä.[1][2][3][4][5]
Synteesi muokkaa
Astemitsolia voidaan syntetisoida kuusivaiheisella reaktiolla käyttämällä lähtöaineina 2-nitroisotiosyanobentseeniä ja 1-karbetoksi-4-aminopiperidiiniä.[2][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Astemizole DrugBank. Viitattu 1.3.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Norbert Höfgen, Sonja Beckh, Istvan Szelenyi & Pal L. Bölcskei: Antiallergic Agents, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 1.3.2014
- ↑ Monique M.-L. Janssens, Hendrik Timmerman & Robert Leurs: Histamine and Histamine Antagonists, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 1.3.2014
- ↑ Leena Tuomisto: 17. Histamiini ja histamiiniantagonistit Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 18.10.2023.
- ↑ David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 804–805. Lippincott Williams & Wilkins, 2012. ISBN 99781609133450. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.3.2014). (englanniksi)
- ↑ Ṛuben Vardanyan,Victor J. Hruby: Synthesis of essential drugs, s. 229. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52166-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.3.2014). (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Human Metabolome Database (HMDB): Astemizole (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Astemizole (englanniksi)
- ChemBlink: Astemizole (englanniksi)