Aslaug Vaa
Aslaug Vaa (1889 Rauland, Norja – 1965 Oslo, Norja) oli norjalainen kirjailija ja kirjallisuuskriitikko[1]. Hän yhdisti teoksissaan oman kotiseutunsa perinteitä eurooppalaiseen perspektiiviin, esimerkiksi psykologian ja filosofian näkökulmista. [2] Kotiseudun merkitys näkyy myös useissa murresanoissa, joita Vaa käytti kirjoittaessaan[3]. Hän sai vaikutteita myös omasta maailmanajastaan, jolloin norjalainen yhteiskunta oli siirtymässä vanhoista perinteistä moderniin yhteiskuntaan[2].
| Aslaug Vaa | |
|---|---|
_(15252253971)_(cropped).jpg) Aslaug Vaa |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. elokuuta 1889 Raslaug, Norja |
| Kuollut | 28. marraskuuta 1965 (76 vuotta) Oslo, Norja |
| Kansalaisuus | Norja |
| Ammatti | runoilija, näytelmäkirjailija, kirjallisuuskriitikko, toimittaja |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | uusnorja |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Elämänvaiheet muokkaa
Vaa syntyi Raulandissa nykyisen Vinjen kunnan alueella Telemarkissa. Hän kuitenkin eli lapsuutensa Kviteseidissa, jonne hän muutti perheensä mukana ollessaan kolmivuotias. Myöhemmin hän opiskeli Kristianiassa sijainneessa oppilaitoksessa nimeltään Aars og Voss' skole, jossa opiskellessaan hän alkoi kirjoittaa aktiivisesti. Sieltä valmistuttuaan hän alkoi opiskella Oslon yliopistolla. [4] [3]
Vaan vanhemmat olivat metsänomistaja, tilallinen Tor Aanundsson Vaa ja Anne Marie Roholt. Hänen veljensä oli kuvanveistäjä ja taidemaalari Dyre Vaa. Loppuvuodesta 1911 Vaa meni naimisiin filologi, psykoanalyytikko Ola Raksnesin kanssa. He asuivat toisinaan Pariisissa, Lontoossa ja Berliinissä. Suurkaupungeissa Vaa saattoi opiskella laajasti eri humanistisia aineita, kuten kirjallisuutta, taidehistoriaa, teatterihistoriaa ja filosofiaa. Aika Euroopan suurkaupungeissa vaikutti suuresti Vaan kirjailijuuteen. Suhde Raksnesin kanssa päättyi eroon vuonna 1938. Vaalla on lapsi, Magli Elster, ja lapsenlapsi Jon Elster. [4] [3] [5]
Ero johti tarpeeseen kirjoittaa aktiivisemmin ja suhtautua kirjoittamiseen vakavasti. Vaa halusi löytää oman äänensä. [3]
Eurooppalaisten suurkaupunkien lisäksi Vaa lähti matkastipendin turvin muutamiksi kuukausiksi Afrikkaan, Angolaan. Matka oli Vaalle vaikuttava monin tavoin — esimerkiksi Euroopassa esitetty yhteiskuntakritiikki konkretisoitui eri tavalla Afrikassa. Hän otti Afrikan teemaksi viimeisessä teoksessaan, Honningfuglen og leoparden. [3]
Runous muokkaa
Vaa tunnetaan erityisesti runoudestaan[2]. Häntä pidetään varhaisen uusnorjaksi kirjoitetun runouden edelläkävijänä[5].
Kirjailijana Vaa debytoi 45-vuotiaana runoteoksella Nord i leite. Se ilmestyi vuonna 1934, vaikka Vaalla olikin halua kirjoittaa runoja jo aikaisemminkin. [3] [5]
Näytelmät muokkaa
Vaa kunnostautui myös näytelmäkirjailijana[2]. Hän kirjoitti yhteensä neljä näytelmää[5]. Hänen näytelmissään on keskeisessä osassa muiden Vaalle tyypillisten teemojen lisäksi naisen elämä[2].
Vaalla oli laaja tuntemus kansanperinteistä ja kansanrunoudesta, mikä näkyy hänen näytelmissään. Hän yhdisti tähän myös moderneja ja eurooppalaisia vaikutteita. Esimerkiksi näytelmä Munkeklokka on muodoltaan moderni, mutta keskeisenä aiheena siinä on Norjan keskiaika. Suuria teemoja ovat niin identiteetin kysymykset kuin erotiikka ja uskontokin. [5]
Vaa harjoitti myös kokeellista tyyliä. Tämä näkyy esimerkiksi näytelmissä Steinguden, Tjugendagen ja Honningfuglen og leoparden. [5]
Sanomalehtiura muokkaa
Vaa toimi jonkin aikaa myös toimittajana uusnorjalaisessa lehdessä Den 17de mai, jossa hän kirjoitti ulkomaanuutisia[2].
Hän kirjoitti ja käänsi tekstejä aktiivisesti[2]. Näihin lukeutui sekä artikkeleita että esseitä[5]. Tahoja, joille hän työskenteli, olivat muun muassa Det Norske Samlaget, Norsk Barneblad, Arbeiderbladet, VG ja Dagbladet[2].
Teokset muokkaa
Vaan teoksia ei ole suomennettu.
Runot muokkaa
- Nord i leite (1934)
- Skuggen og strendan (1935)
- Villarkonn (1936)
- På vegakanten (1939)
- Fotefár (1947)
- Skjenkarsveinens visur (1954)
- Bustader (1963)
- Dikt i utval (1964)
- Og ordet var... Etterlatne dikt (1999)
Näytelmät muokkaa
- Steinguden (1938)
- Tjugendagen (1947)
- Munkeklokka (1950)
- Honningfuglen og leoparden (1965)
Lähteet muokkaa
- ↑ Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Vaa, Aslaug”, Otavan kirjallisuustieto, s. 814. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ a b c d e f g h Aslaug Vaa Nynorsk.no. Viitattu 28.11.2023. (uusnorjaksi)
- ↑ a b c d e f Sørbø, Jan Inge: Nynorsk litteraturhistorie, s. 186-192. Det Norske Samlaget, 2018.
- ↑ a b Sigrid Bø Grønstøl, Allkunne: Aslaug Vaa. Store norske leksikon, 1.8.2023. Artikkelin verkkoversio. no
- ↑ a b c d e f g Dyre Vaa. Store norske leksikon, 1.8.2023. Artikkelin verkkoversio. no
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aslaug Vaa Wikimedia Commonsissa
