Arvo Mörö

suomalainen linja-autoliikennöitsijä ja Mannerheim-ristin ritari

Arvo Mörö (3. heinäkuuta 1914 Kivennapa25. syyskuuta 1980 Oulu) oli sotien aikainen kaukopartiomies ja Mannerheim-ristin ritari numero 87. Siviiliammatiltaan hän oli linja-autoliikennöitsijä. Sodan jälkeen hän toimi Oulussa omistamassaan A. Mörö Oy:ssä toimitusjohtajana.[1]

Arvo Mörö

Kotitausta muokkaa

Arvo Mörö oli syntyjään luovutetusta Karjalasta. Hän syntyi Kivennavalla Tuomas ja Helena Mörön maanviljelijäperheeseen.[2]

Talvisodan aika muokkaa

Talvisodassa Mörö kuului 3. rajakomppaniaan Kannaksen viivytystaisteluiden aikana ja myöhemmin divisioonansa kaukopartiojoukkueeseen.[3]

Välirauhan ajan salainen tiedustelu muokkaa

Rauhan tulo ei katkaissut Mörön toimintaa tiedustelijana, vaan hänestä tuli puolustusvoimain pääesikunnan alaisena toimivan ulkomaaosaston ns. tilastotoimiston tiedustelija eli reppuri. Tässä asemassa hän suoritti ainakin kahdeksan tiedustelumatkaa Karjalankannakselle. Useiden Karjalassa syntyneiden kaukopartiomiesten tapaan Mörö hyödynsi näillä matkoillaan paikallistuntemustaan, sillä kaksi näistä matkoista ulottui hänen syntymäpitäjäänsä Kivennavalle.[1][4][5]

Rauhan aikaa käytettiin myös tiedustelijan erikoiskoulutukseen.[1] Esimerkiksi huhtikuussa 1941 järjestettiin laskuvarjohypyn pikakoulutus.[6] Myös tiedustelijakurssi ja radiosähköttäjäkoulutus olivat ohjelmassa.[1]

Toiminta jatkosodassa muokkaa

Mörön ensimmäinen jatkosodan partiomatka alkoi kahden miehen partiolla heti sotatilan julistamisen jälkeen 17. kesäkuuta 1941. Tiedustelukohteena olivat neuvostoarmeijan joukkojen siirrot Viipurin eteläpuolella. Tämän jälkeen seurasi lukuisia matkoja, joiden aikana suoritettiin niin tiedustelu- kuin hävitystehtäviäkin. Useilla matkoilla Mörö oli sekä partion johtaja että radisti.[7]

Ritarinimitys muokkaa

Esityksen Arvo Mörön nimittämisestä Mannerheim-ristin ritariksi teki päämajan tiedusteluosaston päällikkö, eversti Lars Melander. Esityksessä kootaan yhteen talvisodan, välirauhan ajan sekä syksyn 1941 toiminta. Nimitys Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi tuli 31. elokuuta 1942.[8]

Liikennöitsijä Arvo Mörö muokkaa

Ennen sotia vuonna 1924 perustettu veljekset Mörön linja-autoliike toimi Kivennavalla. Sotien jälkeen piti luovutettujen alueiden liikennöitsijöille löytää uudet kotipaikat ja toiminta-alueet. Tämä tehtiin yhteistyössä Linja-autoliiton sekä kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön kesken.

Omistajajien palattua sotatoimista veljeksistä Arvo Mörö jatkoi liiketoimintaa ja vanhemmat veljekset Antti, Juho ja Väinö Mörö jäivät Etelä-Suomeen. A. Mörö Oy:n toiminta asettui uuteen kotipaikkaan Ouluun ja sen ympäristöön. Yritys on sittemmin myyty osaksi Koiviston Auto - yhtymää[9].

Lähteet muokkaa

  • Brantberg, Robert: Sotasankarit. Jyväskylä: Revontuli, 2000. ISBN 952-5170-11-X.
  • Hurmerinta, Ilmari & Viitanen, Jukka: Suomen Puolesta: Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Jyväskylä: Ajatus kirjat, 2004. ISBN 951-20-6224-0.
  • Karhunen, Joppe: Taistelujen miehet. Porvoo: WSOY, 1972. ISBN 951-0-00639-4.

Viitteet muokkaa

  1. a b c d Hurmerinta & Viitanen 2004, 275.
  2. Mörö, Arvo. Mannerheim-ristinritarit.fi. Viitattu 6.7.2010.
  3. Karhunen 1972, 438.
  4. Tiedustelua ja tuhotöitä:talvisodan partio- ja agenttitoiminta päämajan tiedusteluosaston Kajaanin ja Petsamon alatoimistojen tiedustelualueilla. pro gradu suomen historia. T. Tähjä, 2007. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.8.2014). Vuonna 1925 tapahtuneen organisaatiomuutoksen jälkeen puolustusvoimien tiedustelusta tuli vastaamaan tilastotoimisto, joka toimi nyt yleisesikunnan tilastollinen ja ulkomaaosasto nimisen osaston alaisuudessa.
  5. Välirauhan aikainen tiedustelu – välirauhan aikainen Päämajan tiedustelija eli reppuri (Arkistoitu – Internet Archive) Pohjan Viestikilta. Viitattu 6.7.2010.
  6. Brantberg 2000, 179.
  7. Karhunen 1972, 439–441.
  8. Hurmerinta & Viitanen 2004, 275–277.
  9. Koskilinjat Oy on ostanut A. Mörö Oy:n koko osakekannan (Arkistoitu – Internet Archive) Oulu eteläinen alueporttaali. Viitattu 6.7.2010.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Heiskanen, Raimo: Saadun tiedon mukaan : Päämajan johtama tiedustelu 1939-1945. Otava: Helsinki, 1988. ISBN 951-1-10173-0.
  • Tikkanen, Pentti H.: Marskin kaukopartioritarit : Kaukopartiopataljoonan eli Erillisen Pataljoona 4:n Mannerheim-ristin ritarit. Hämeenlinna: Karisto, 1995. ISBN 951-23-3482-8.