Arvo Himberg
Arvo Alfred Himberg (28. joulukuuta 1892 Perniö – 30. tammikuuta 1965 Helsinki) oli suomalainen pääkonsuli, urheilujohtaja ja toimitusjohtaja. Erityisesti hän keskittyi urheilun järjestötoiminnassa paini- ja hiihtotoimintaan.[1]
Lakimies ja liikemies muokkaa
Arvo Himberg opiskeli lakia Helsingin yliopistossa ja valmistui lainopin kandidaatiksi 1917 ja sai varatuomarin arvon vuonna 1919. Sen jälkeen hän toimi lakimiehenä mm. sisäasiainministeriössä. Kieliopintojen merkeissä hän oleskeli 1920-luvulla Pariisissa, Lontoossa ja New Yorkissa. Vuosina 1920-1925 hän toimi myös finanssijuristina ja sen jälkeen vuosina 1926-1933 Oy Turunmaan Pankin Helsingin konttorin johtajana. Himberg nimitettiin vuonna 1937 Astor Filmi Oy:n toimitusjohtajaksi, ja tässä tehtävässä hän oli kuolemaansa eli vuoteen 1965 asti.[1]
Urheilujohtaja muokkaa
Himberg oli Suomen Painiliiton toimintaan Himberg tuli vuonna 1935 ja oli liiton puheenjohtaja 1941-1964 eli 23 vuoden ajan, ja hän kuului Suomen Olympiakomitean hallitukseen 1946–1965. Hän toimi samaan aikaan myös Suomen Hiihtoliiton johtokunnassa 1936-1950, josta viiden vuoden ajan liiton varapuheenjohtajana. Hän toimi Kansainvälisen painiliiton (FILA) varapuheenjohtajana ja hallituksessa sekä Kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) hallituksessa 1942-1958.[2]
Olympialaisessa toiminnassa Arvo Himberg on kuulunut olympiajoukkueemme johtajana kuusissa kisoissa eli vuoden 1948 St. Moritzin talvikisoissa ja Lontoon kesäkisoissa, vuoden 1952 Oslon talvikisoissa ja Helsingin kesäkisoissa sekä vuoden 1956 Cortina d’Ampezzon talvikisoissa.Melbournen kesäkisoissa hän toimi painijoiden olympiajoukkueen johtajana.[2] Hiihdon MM-kisoissa hän ollut joukkueen johtajana vuosien 1937, 1939 ja 1941 MM-kisoissa. Painin MM-joukkueen johtajana hän toiminut kaikkiaan 12 kisoissa.[2]
Himberg tunnettiin myös urheilun rahoituksen järjestäjänä. Olympiakomiteassa hän osallistui sen jäsenenä työvaliokunnan ja olympiakeräystoimikunnan työhön. Hän oli perustamassa Painin Tukimiesrahastoa ja Arvo Himbergin painisäätiöt. Hän toimi elinaikanaan nimeään kantaneen säätiön puheenjohtajana.[1] Erityisesti Himbergin rooli rahankeräyksessä oli merkittävä Toisen maailmansodan jälkeen, jolloin hän ennen vuoden 1948 olympialaisia vieraili Yhdysvalloissa tavaten suomalaisia siirtolaisia ja heidän jälkeläisiään. Näin Suomen joukkue sai mm. Lontoon kesäolympialaisiin merkittävää taloudellista tukea suomalaissiirtolaisten suunnalta.[3]
Heti sotien jälkeen tammikuussa 1945 hän johti valtioneuvoston asettamaa komiteaa, jonka tehtävä oli sodanjälkeisen ajan urheilun elvyttäminen. Komiteassa oli ensi kerran edustettuna myös TUL.[4] Komitean työ keskeytettiin vasemmiston poliittisen vallan kasvaessa siinä vaiheessa, ja tilalle nimettiin uusi TUL:n vt. puheenjohtaja Arvi E. Heiskasen johtama komitea, jonka työn tulokset olivat hyvin samanlaiset Himbergin komitean tulosten kanssa. Komiteatuloksia ei otettu välittömästi käyttöön.[5] Himberg osallistui pian komiteatyön jälkeen käynnistyneisiin Suomen urheilun valtakunnanliittokeskusteluun SVUL:n edustajana. Ensi vaiheessa vuoden 1947 aikana solmittiin SVUL:n ja TUL:n välillä yhteistoimintasopimuksia, joilla mahdollistettiin liitoille tasavertainen asema Suomen edustusurheilussa. Tällä periaatteella edettiin yhteistyssä pitkälle 1950-lukua.[6]
Näkyvämpi ja myöhemmin muistettu kiista syntyi Rooman vuoden 1960 kesäolympialaisten yhteydessä, jossa presidentti Kekkonen otti myös aktiivisen roolin. TUL oli irtisanonut syksyllä 1959 yhteistyösopimuksen. Vuoden 1960 talviolympialaisissa Squaw Valleyssä TUL:n ja SVUL:n yhetisedustus onnistuttiin vielä järjestämään. Rooman kesäolympialaisista tuli kompastuskivi, joka tiivistyi SVUL:n alaisten Suomen Painiliiton ja Suomen Nyrkkeilyliiton jyrkkään vastustukseen yhteisistä olympiakatsastuksista. Olympiakriisi huipentui presidentti Kekkosen välitysyritykseen heinä-elokuun vaihteessa 1960. Painiliiton Arvo Himberg ei suostunut tilanteessa yhteisiin katsastuksiin ja vetosi jopa siihen, että Roomaan jo valituista painijoista oli ehditty ottaa edustuspuvun mitat. Asiassa ei päästy sopuun, ja tässä tilanteessa Kekkosen vastustajiksi leimautuivat Himbergin lisäksi SVUL:n silloinen puheenjohtaja Akseli Kaskela ja Suomen Voimisteluliiton puheenjohtaja Erkki Palolampi.[7]
Tunnustuksista muokkaa
Himberg toimi Latvian konsulina vuosina 1924-1928 ja pääkonsulina 1928-1940.[1] Himbergille myönnettiin tunnustuksena Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkki (SVR K), Suomen Urheilun kultainen ansioristi, Kansainvälisen painiliiton suurristi, Olympiakisojen 1 lk ansioristi, Suomen Painiliiton kultainen ansiomerkki ja Suomen Hiihtoliiton ansiomerkki.[2]
Julkaisuja muokkaa
Himberg julkaisi 1935 matkakirjan Loistolaivalla maapallon ympäri jossa kuvattiin hänen samana vuonna yhdessä Kuusisen vaatetusliikkeen perustajan Kalle Kuusisen kanssa tekemää maailmanympärysmatkaa.[1]
Teoksia muokkaa
- Loistolaivalla maapallon ympäri. WSOY 1935
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e Kuolleita - Pääkonsuli Arvo Himberg. Helsingin Sanomat, 31.1.1965, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 20.10.2022.
- ↑ a b c d Kisajoukkueen johtaja juhlii. Helsingin Sanomat, 28.12.1962, s. 18. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 20.10.2022.
- ↑ Amerikansuomalaisilta tulee miljoonia olympiakassaamme. Helsingin Sanomat, 23.6.1948, s. 14. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 20.10.2022.
- ↑ Kallio Kotkas valtion urheilukomitean sihteeriksi. Helsingin Sanomat, 13.1.1945, s. 12. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 20.10.2022.
- ↑ Hentilä 1984, s. 54-56
- ↑ Hentilä 1987, s. 60-75
- ↑ Hentilä 1987, s. 62-67
Lähteet muokkaa
- Arvo A. Himberg SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
- Seppo Hentilä: Suomen työläisurheilun historia II. Työväen Urheiluliitto 1944–1959.. Hämeenlinna: Karisto, 1984. ISBN 951-23-2160-2.
- Seppo Hentilä: Suomen työläisurheilun historia III. Työväen Urheiluliitto 1959–1979.. Hämeenlinna: Karisto, 1987. ISBN 951-23-2433-4.
Aiheesta muualla muokkaa
- Autio, Veli-Matti: Himberg, Arvo (1892–1965) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.6.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.