Arvid August Afzelius
Arvid August Afzelius (6. toukokuuta 1785 Fjällåkra, Länsi-Götanmaa, Ruotsi – 25. syyskuuta 1871 Enköping) oli ruotsalainen luterilainen pappi, virsirunoilija ja kansanelämän tutkija.
Afzelius oli papin poika, hän kävi koulua Skarassa ja aloitti opintonsa vuonna 1803 Uppsalan yliopistossa. Suoritettuaan maisterintutkinnon hän oli muun muassa opettajana Tukholmassa vapaamuurarien lastenkodissa. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1811, nimitettiin ylimääräiseksi hovisaarnaajaksi vuonna 1812 sekä varsinaiseksi hovisaarnaajaksi vuonna 1820 sekä hovikonsistorin notaariksi. Vuodesta 1821 hän oli Enköpingin kirkkoherra.[1]
Vuodesta 1811 hän oli jäsen Götiska förbundet -liitossa ja Kungliga Vitterhetsakademienin (Kuninkaallinen Tiedeakatemia) ja Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäsen.
Afzelius teki merkittävän panoksen vanhan pohjoismaisen kirjallisuuden tunnetuksi tekijänä ja ruotsalaisten kansanlaulujen kerääjänä. Vuosina 1811–1818 hän julkaisi käännöksiä Hervörin saagasta, Völuspásta ja Runo-Eddasta. Vuonna 1814–1815 hän julkaisi kokoelman Traditioner af Swenska Folk-Dansar ja yhdessä Erik Gustaf Geijerin kanssa ensimmäisen painetun kokoelman ruotsalaisia kansansävelmiä, jotka ilmestyivät kolmena kokoelmana vuosina 1814–1818 Svenska folk-visor från forntiden -nimellä. Sävelmien sovittamisesta vastasi Uppsalan yliopiston director musices Friedrich Haeffner. Hänen työnsä innoitti muita tutkijoita keräämään kansanmusiikkia ja säveltäjiä käyttämään kansanmusiikkiaiheita. Itse hän kirjoitti balladeja, joista jotkin, esimerkiksi "Näcken" (Näckens polka) ja "Alundavisan" tulivat niin suosituiksi, että niitä pidettiin kansanmusiikkina. Afzelius kirjoitti myös runoja, jotka olivat aikanaan suosittuja ja hän sai niistä Ruotsin akatemian palkintoja.[2]
Vuosina 1839–1870 hän julkaisi kokoelman Swenska folkets sago-häfder, eller Fäderneslandets historia, sådan hon lefwat och till en del ännu lefwer i sägner, folksånger och andra minnesmärken : till läsning för folket. 1-11, joka on kokoelma kansanperinnettä Ruotsin historian tapahtumista.[2]
Hän kirjoitti myös yhden virren, joka on Ruotsin kirkon vuoden 1986 virsikirjassa virsi 22 "Dig skall min själ sitt offer bära". Se on vuodelta 1814 ja julkaistiin vuoden 1819 virsikirjassa. Virsi säilyi kieliasultaan muuttumattomana aina vuoden 1937 virsikirjaan. Vuoden 1986 virsikirjassa se on Britt G. Hallqivstin varovasti uudistamana. Virsi on ensimmäisiä ruotsalaisia luontovirsiä, joka kuvaa luontoa Jumalan ominaisuuksien heijastajana.[3]
Virsi ilmestyi suomennoksena ns. Luulajan virsikirjassa ."Mä kiitosuhrini tuon sulle" Per Boremanin 1944 tekemänä käännöksenä.[4] Vuoden 2002 suomenkielisessä virsikirjassa virsi on Niilo Rauhalan vuonna 1997 tekemänä käännöksenä "Oi, Isä, kiitosuhrin kannan".
Lähteet muokkaa
- ↑ Oscar Lövgren: Psalm- och sånglexikon, s. 4. Gummesons bokförlag, Stockholm, 1964. ISBN (ruotsiksi).
- ↑ a b A August Afzelius Folkmusikupptecknare, Präst, Skald sok.riksarkivet.se. Viitattu 19.3.2022. (ruotsiksi)
- ↑ Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken Band 1 Psalmerna 1- 204 av den ekumeniska psalmboksdelen, s. 92. Wessmans musikförlag AB Visby, 2014. ISBN 978-91-8771-034-6. (ruotsiksi)
- ↑ Ruotsin kirkon virsikirja Kuninkaan käskystä toimitettu vuonna 1972. Virsi 15. Verbum / Kyrkliga centralförlaget Tukholma, 1972.