Arthur Porritt
Arthur Espie Porritt Bt, GCMG, GCVO, CBE, Wanganuin ja Hampsteadin ensimmäinen paroni (10. elokuuta 1900 Wanganui – 1. tammikuuta 1994 St. John's Wood), oli yleisurheilija, kirurgi[1] ja Uuden-Seelannin ensimmäinen siellä syntynyt kenraalikuvernööri.[2]
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 | |||
Maa:  Uusi-Seelanti
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Pariisi 1924 | 100 metrin juoksu | |
| Universiadit | |||
 Kultaa |
Varsova 1924 | 100 metrin juoksu | |
| Kultaa |
Varsova 1924 | 200 metrin juoksu | |
 Hopeaa |
Varsova 1924 | 110 metrin aitajuoksu | |
Porritt opiskeli Wanganui Collegiate Schoolissa ja Otagon yliopistossa. Hän voitti kansallisen tittelin sadan jaardin juoksussa vuonna 1923 ja pelasi myös rugbyä yliopistossa. Hän sai Rhodes-stipendin.[1]
Vuoden 1924 kesäolympialaisissa Pariisissa Porritt sai sadan metrin juoksusta pronssia.[3] Hänen edelleen nousivat hänen ystävänsä Harold Abrahams ja yhdysvaltalainen Jackson Scholtz. Hän kilpaili myös 200 metrin juoksussa.[4] Porritt valittiin Amsterdamin olympialaisiin mutta loukkaantui eikä voinut juosta vaikkakin toimi joukkueen kapteenina. Hän oli lisäksi vuonna 1934 Uuden-Seelannin joukkueen johtajana Brittiläisen imperiumin kisoissa ja kesäolympialaisissa 1936 Berliinissä, jossa hän neuvoi Jack Lovelockia osallistumaan 1500 metrin juoksuun 5 000 metrin juoksun sijasta.[1]
Porritt oli prikaatikenraali ja palveli toisessa maailmansodassa Britannian armeijan lääkintäjoukoissa.[1]
Porritt pääsi Commonwealth Games Federationin puheenjohtajaksi ja oli Kansainvälisen olympiakomitean jäsen. Hän työskenteli lääkärinä St Mary's Hospitalissa Lontoossa ja palveli myös brittiläistä kuningasperhettä vuodesta 1935 alkaen.[1] Hän oli sekä British Medical Associationin että Royal College of Surgeons of Englandin puheenjohtaja.[2] Uuden-Seelannin kenraalikuvernöörinä hän toimi vuosina 1967–1972.[5]
Porrittista tuli ritari vuonna 1950 ja baronetti vuonna 1963. Hän nousi vuonna 1973 pääriksi, ja hän sai Wanganuin ja Hampsteadin paronin arvon. Hän kuoli Lontoossa 93-vuotiaana. Ympäristöaktivisti Jonathon Porritt on hänen poikansa.[6]
Porritt on kuulunut New Zealand Sports Hall of Fameen vuodesta 1990.[7]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Arthur Porritt Biography and Olympic Results. Olympics at Sports-Reference.com. Arkistoitu 7.11.2012. Viitattu 29.11.2010. (englanniksi)
- ↑ a b McKay, Brett & McKay, Kate: The Whole Man: 25 Men Who Cultivated Both Mind and Body Articles. 6.7.2010. Art of Manliness (AOM). Viitattu 29.11.2010. (englanniksi)
- ↑ Arthur Porritt Athletes. The International Olympic Committee (IOC). Viitattu 1.9.2020. (englanniksi)
- ↑ LE 200 MÈTRES PLAT Jeux de la VIIIeme Olympiade Paris 1924 : Rapport Officiel du Comité Olympique Français. 1925. Comité Olympique Français. Viitattu 5.9.2022. (ranskaksi)
- ↑ Tom Watson Wins Bronze for New Zealand Timeline. NZHistory.net.nz. Viitattu 29.11.2010. (englanniksi)
- ↑ Dame Patsy and Sir Jonathon Porritt with a tree planted by his father, Governor-General Sir Arthur Porritt Government House (NZ). Arkistoitu 5.9.2022. Viitattu 5.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Arthur Porritt Athletes. New Zealand Olympic Committee. Arkistoitu 11.2.2016. Viitattu 29.11.2020. (englanniksi)