Arthur Bispo do Rosário
Arthur Bispo do Rosário (1909 Japaratuba, Sergipe, Brasilia − 5. heinäkuuta 1989, Rio de Janeiro, Rio de Janeiron osavaltio) oli tekstiilitaiteilijana ja kuvanveistäjänä tunnettu brasilialainen.[1]
Elämä muokkaa
Tiedoissa Bispo do Rosárion taustasta on ristiriitaisuuksia. Sergipen osavaltiossa sijaitsevan Japaratuban seurakunnan vuoden 1909 kastetietojen mukaan hänen isänsä on Claudino Bispo do Rosário ja äitinsä Blandina Francisca de Jesus. Laivaston rekisteriin on kuitenkin merkitty isän nimeksi Adriano Bispo do Rosário ja sen mukaan Arthur Bispo do Rosário syntyi 14. toukokuuta 1909 Minas Geraisin osavaltiossa. Erään työpaikan arkistojen mukaan Bispo do Rosário syntyi 16. maaliskuuta 1911 Sergipen osavaltiossa.[1]
Vuonna 1925 Bispo do Rosário ryhtyi opiskelemaan Sergipessä oppisopimuksella merenkulkua. Vuosina 1926−1932 hän työskenteli hyttipoikana ja harrasti samalla nyrkkeilyä. Hänet erotettiin laivastosta 8. kesäkuuta 1933 niskoittelun vuoksi. Nyrkkeilijän ura taas katkesi tammikuussa 1936, jolloin Bispo do Rosário kaatui ja jalasta murtui luu.[1]
Vuonna 1938 Bispo do Rosário joutui psykoosiin, jonka aikana hän erään kertomuksen mukaan koki tarpeen muotoilla maailmankaikkeus sellaiseksi, että jumala kelpuuttaisi sen ja antaisi Tuomiopäivänä pelastuksen. Bispo do Rosário pidätettiin ja vietiin sitten sairaalaan, jossa hänellä diagnosoitiin paranoidinen skitsofrenia. Sittemmin hän päätyi Rio de Janeiron Jacarepaguá-asuinalueella sijaitsevaan Colônia Juliano Moreira -mielisairaalaan, jossa asui lopun elämänsä vinttikammarissa.[2]
Sairaalassa Bispo do Rosário alkoi rakentaa useista materiaaleista koostuvia ripustettavia tai lattialle pystytettäviä veistoksia ja muita teoksia. Käsinkirjottuihin kankaisiin oli kiinnitetty sekalaisia osia: ylijäämätavaraa kuten nappeja, pulloja, paperia, pahvia, sairaalan liinavaatteita, ruokailuvälineitä, vanhoja univormuja ja kumisaappaita. Bispo do Rosário teki yli 800 teosta, muun muassa vaatteita, julistekankaita, vene-, auto-, ja nyrkkeilykehäveistoksia, pieniä kääreisiin sidottuja katukylttejä, kortteja, joiden tarkoitus oli siirtää esineitä, sekä Marianpäivän vaatteensa eli ponchon, jota hän aikoi pitää Tuomiopäivänä. Osa teoksista muistuttaa hänen alueensa perinteistä taidetta, joissain näkyy kristinusko ja eräät ovat samantyylisiä kuin perinteiset afrikkalaiset hautakoristelut tai kongolaiset taikakalut.[2]
Bispo do Rosário ei mielestään ollut taiteilija. Hänen mukaansa hänellä ei ollut muita vaihtoehtoja. Hän ei tehnyt teoksiaan yleisöä ajatellen, eikä hän myynyt niitä.[2]
Bispo do Rosário kuoli heinäkuussa 1989 Colônia Juliano Moreirassa sydänkohtauksen, valtimonkovettumataudin ja pesäkekeuhkokuumeen seurauksena.[1]
Kuoleman jälkeen muokkaa
Brasiliassa Bispo do Rosárion elämästä on tehty elokuvia, kirjoja, ja näytelmiä. Hänen tuotantonsa on virallisesti tunnustettu osaksi Brasilian kulttuuriperintöä. Rio de Janeirossa Museu Bispo do Rosário Arte Contemporanea -museossa on pysyvästi esillä kokoelma Bispo do Rosárion töistä. Töitä on ollut esillä myös Euroopassa, esimerkiksi Venetsian biennaalissa vuonna 1995 ja 2013 ja lisäksi ainakin Lontoossa ja Pariisissa.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Obra & Vida Museu Bispo do Rosario. Arkistoitu 23.10.2016. Viitattu 22.10.2016. (portugaliksi)
- ↑ a b c d Outsider Art Fair Outsider Art Fair. Viitattu 22.10.2016.