Arohyyppä

lintulaji

Arohyyppä (Vanellus gregarius) on harvinainen kahlaajalintu, jonka kannaksi koko maailmassa arvioidaan 600–1 800 yksilöä. Laji on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi.[1] Sen tieteellisen nimen jälkiosa, gregarius, merkitsee seurallista. Lajin kuvaili ja nimesi saksalainen luonnontieteilijä Peter Simon Pallas vuonna 1771.

Arohyyppä
Uhanalaisuusluokitus

Äärimmäisen uhanalainen [1]

Äärimmäisen uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Kurmitsat Charadriidae
Suku: Vanellus
Laji: gregarius
Kaksiosainen nimi

Vanellus gregarius
(Pallas, 1771)

Katso myös

  Arohyyppä Wikispeciesissä
  Arohyyppä Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Vartalon yleisväri on hiekanruskea, mutta päälaki ja alavatsa ovat tiilenpunaiset. Jalat ovat pitkät ja mustat, nokka lyhyt ja musta. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Lajin pituus on noin 25–30 cm, siipien kärkiväli 68–75 cm ja paino 150–250 grammaa.

Levinneisyys muokkaa

Arohyyppä pesii Irakissa ja sen lähiseuduilla keskisessä Aasiassa. Se muuttaa talveksi Pakistaniin, Sri Lankaan, Arabian niemimaalle ja Itä-Afrikkaan. Eurooppaan se voi joutua muuttoharhailijana. Suomessa se on tavattu viisi kertaa vuoteen 2006 mennessä.

Elinympäristö muokkaa

Pesimäaikana arohyypän tapaa aroilla, suola-aavikoilla, kuivatuilla tulvaniityillä ja muilla avomailla. Pesimäajan ulkopuolella se viihtyy kynnetyillä pelloilla, mutarannoilla, ylätasangoilla, hirssipelloilla ja niin edelleen.

Lisääntyminen muokkaa

 
Arohyypän muna.

Arohyyppä on yhdyskuntapesijä, jonka pesä on maahan rapsutettu kuoppa. Se pesii vain kerran kesässä. Munia on yleensä neljä, joskus viisi tai kolme. Haudonta-aika kestää noin 25 päivää. Poikaset kuoriutuvat samanaikaisesti ja ovat pesäpakoisia. Ne oppivat lentämään 35–40 päivän ikäisinä.

Ravinto muokkaa

Arohyypän ravintoa ovat maassa elävät hyönteiset, etenkin kovakuoriaiset ja heinäsirkat. Myös kasvinosat kuuluvat sen ruokavalioon.

Lähteet muokkaa

  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8

Viitteet muokkaa

  1. a b BirdLife International: Vanellus gregarius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.5.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa