Arminius
Arminius (noin 17 eaa. – 21 jaa.) oli germaaniheimo keruskien päällikkö. Vuonna 9 jaa. hän voitti roomalaisen Varuksen sotajoukot Teutoburgin metsässä[1].
Roomalaisen historioitsijan Tacituksen mukaan Arminius oli noin 200 000 hengen keruskiheimon päällikön Segimerin poika[2]. Arminiuksesta tuli vuonna 4 Rooman armeijan keruskeista koottujen auxilia-joukkojen komentaja, sillä hänet oli luultavasti jo nuorena poikana otettu Rooman joukkoihin panttivangiksi varmistamaan keruskien lupaama uskollisuus. Palvellessaan Rooman armeijassa Arminius oppi latinaa ja Rooman käyttämää taistelutaktiikkaa, mutta ennen kaikkea hän oppi arvostamaan armeijan kurinalaisuutta[2]. Hän sai myös Rooman kansalaisuuden sekä ritarin aseman (equites)[3].
Noin vuosina 7–8 Arminius erosi armeijan palveluksesta ja palasi takaisin kotimaahansa. Germanian roomalainen maaherra Publius Quintilius Varus oli aloittanut voimakkaan roomalaistamisen hallitsemillaan alueilla, ja hän pyrki laajentamaan Rooman valtapiiriä. Tämä nostatti useat germaaniheimot kapinaan, jonka johtoon Arminius nousi. Kapinan huipentumana oli kolmen roomalaisen legioonan täydellinen tuhoaminen Teutoburgin metsässä. Arminius päätteli, että väijytys vaikeakulkuisessa metsässä olisi oikea tapa kohdata Rooman joukot. Valmistautumiseen kuului koulutusvaihe, jossa soturit opetettiin hyökkäämään suunnitelmallisesti ja kurinalaisesti.[2]
Taistelun jälkeen roomalaiset tekivät useita rankaisuretkiä Reinin yli vuosina 14–16 sotapäällikkönsä Germanicuksen johdolla. Arminius sen sijaan iski idän suunnalle markomannien kuninkaan Marbodin kimppuun ja kukisti tämän armeijan. Rooma pyrki murentamaan Arminiuksen aseman kylvämällä riitaa eri germaaniheimojen välille. Roomalaiset pystyivät lyömään Arminiuksen joukot Weserjoen lähellä käydyssä taistelussa, ja Germanicus vangitsi Arminiuksen vaimon Thusneldan. Roomalaiset eivät kuitenkaan onnistuneet kukistamaan Arminiusta ja joutuivat vetäytymään. Arminius halusi vahvistaa asemiaan tulevien yhteenottojen varalta ja pyrki solmimaan liiton kuningas Marbodin kanssa. Marbod kieltäytyi, ja vuonna 17 keruskit ja markomannit aloittivat sodan toisiaan vastaan.[3] Marbod joutui tappiolle, mutta Arminius joutui silti palaamaan kotiin, sillä tyytymättömyys häntä kohtaan oli kasvanut. Arminius murhattiin vuonna 21.[2] Ilmeisesti surmatyön takana olivat hänen vaimonsa sukulaiset, jotka kannattivat yhteistyötä roomalaisten kanssa.
Arminiusta on joskus pidetty germaanien nationalismin luojana. Olikin harvinaista, että joku taisteli roomalaisia vastaan ja selvisi voittajana. Antiikin aikana ei kuitenkaan voitu puhua nationalismista nykymielessä, ja Arminius tuskin pyrki sinänsä tällaisiin tavoitteisiin. Tuonaikainen heimosoturi osoitti lojaalisuutta vain heimolleen, ehkä joskus hieman suuremmalle sukulaiskansojen ryhmälle, kuten sveebit.
Saksalainen jalkapalloseura DSC Arminia Bielefeld on nimetty Arminiuksen mukaan.
Lähteet muokkaa
- ↑ Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 376, 401. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3.
- ↑ a b c d Granzow Busch, Niels-Peter: Petturi vai vapauttaja?. Tieteen Kuvalehti Historia, 2009, nro 12, s. 42–45. Bonnier. ISSN 0806-5209.
- ↑ a b Arminius Encyclopædia Britannica Online. Encyclopædia Britannica. Viitattu 26.11.2010. englanti
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Arminius Wikimedia Commonsissa
