Armi Ratia
Armi Maria Ratia (o.s. Airaksinen, 13. heinäkuuta 1912 Pälkjärvi – 3. lokakuuta 1979 Helsinki) oli tekstiilitaiteilija ja Marimekko Oy:n perustaja ja tunnetuimpia suomalaisia yrittäjiä.[1][2][3] Marimekko Oy:n toimitusjohtajana hän oli vuoteen 1969 saakka sekä uudelleen vuodesta 1971.[3]
| Armi Ratia | |
|---|---|
 Armi Ratia vuonna 1959. (Kuva Pertti Jenytin.) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. heinäkuuta 1912 Pälkjärvi |
| Kuollut | 3. lokakuuta 1979 (67 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti |
tekstiilitaiteilija yrittäjä |
| Puoliso | Viljo Ratia (1935–1969) |
| Lapset |
Ristomatti Anttimatti Eriika |
Elämänvaiheita muokkaa
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Osin viitteettä |
Armi Ratia syntyi Laatokan Karjalassa, ja hänen vanhempansa olivat kauppias Matias ja kansakoulunopettaja Hilma (o.s. Korvenoja) Airaksinen.
Ratia opiskeli tekstiilisuunnittelijaksi taideteollisuuskeskuskoulussa, ja hänellä oli oma kutomo Viipurissa vuosina 1935–1939. Sodan aikana 1939–1941 hän työskenteli toimistovirkailijana puolustusministeriössä. Sen jälkeen hän meni töihin tekstisuunnittelijaksi mainostoimisto Erva-Latvala Oy:hyn. Vuonna 1949 hän siirtyi miehensä omistamaan Printexiin, joka myi aluksi vahakankaita, myöhemmin moderneja vaatteita ja kankaita.
Vuonna 1951 Armi Ratia perusti yhdessä vaatesuunnittelija Riitta Immosen kanssa Marimekko Oy:n, jonka tarkoituksena oli suunnitella ja markkinoida Printexin kankaita. Salaa vaimoltaan Viljo Ratia lunasti Immosen osakkeet. Printex meni 1953 konkurssiin, mutta konkurssipesä jatkoi toimintaa ja Armi Ratiasta tuli sen pääosakas. Samana vuonna Marimekkoon palkattiin suunnittelijaksi Vuokko Nurmesniemi.
Marimekko nousi kansainväliseen kuuluisuuteen vuonna 1960, kun Yhdysvaltain tuleva presidenttipuoliso Jacqueline Kennedy ihastui miehensä vaalikampanjan aikana Marimekon asuihin ja poseerasi Sports Illustrated -lehden kannessa Marimekon leningissä. Erityisesti kulttuuri- ja älymystöpiirit ottivat Marimekon tuotteet omikseen. 1960-luvun alussa Ratia innostui Marikylä-projektista, jonka ajatuksen oli rakentaa ”maailmankylä”, joka toimisi Printexin ja Marimekon tuotesuunnittelun laboratoriona ja henkilöstön tukikohtana. Projektin ja ylellisen elämän huikeat kulut söivät Ratian yritysten kannattavuutta ja vuonna 1966 Marimekko ja Printex yhdistettiin kokonaisuuden hallitsemiseksi. 1960-luvun lopulla yhtiötä saneerattiin rankalla kädellä, mutta samoihin aikoihin Armi Ratia palkittiin Yhdysvalloissa Neiman Marcus -tavarataloketjun arvostetulla muotisuunnittelijapalkinnolla.[4]
Marimekon taloudellisen ahdingon aikana syntyi Annika Rimalan suunnittelema Tasaraita-vaatesarja, josta tuli huikea menestys. 1970-luvun alussa Ratia alkoi lisensoida Marimekko-designia ulkomaille ja teki Marimekosta kansainvälisen franchise-ketjun. Yritys nousi uudelleen kannattavaksi. Vuonna 1974 Marimekko sai tasavallan presidentin vientipalkinnon ja yritys listautui pörssiin. Ratian kuoltua Marimekon osake-enemmistö siirtyi hänen lastensa nimiin.
Graafikko Helge Mether-Borgström suunnitteli Marimekko-logon vuonna 1954.
Ilja Glazunovin maalaama muotokuva Armi Ratiasta on Marimekon toimitusjohtajan huoneen seinällä, riippumatta siitä kuka toimitusjohtajana milloinkin on.
Jörn Donner ohjasi vuonna 2014 elokuvan Armi elää!, jossa Armi Ratian elämää tarkastellaan metaelokuvan keinoin. Kyse ei ole tavanomaisesta elämäkertaelokuvasta, vaan elokuvassa nähdään teatteriseurue, joka valmistelee teatterinäytelmää Armi Ratiasta, pääroolissa Minna Haapkylä.[5]
Huhtikuussa 2015 Armi Ratia sai nimikkopuiston Helsinkiin, Kaivopuiston kaupunginosaan. Ratian mukaan nimettiin puisto, jolla ei aikaisemmin ollut virallista nimeä.[6] Ratia asui tuon puiston lähellä, osoitteessa Itäinen Puistotie 9, vuodesta 1947 lähtien kolmen vuosikymmenen ajan.[7]
Yksityiselämä muokkaa
Vuonna 1935 hän meni naimisiin everstiluutnantti ja yrittäjä Viljo Ratian kanssa. Pariskunta sai kolme lasta: Ristomatti (s. 1941), Anttimatti (s. 1944) ja Eriika (Gummerus) (s. 1948). Avioliitto päättyi eroon vuonna 1969.
Ratia sai vuonna 1939 viidennellä kuukaudella keskenmenon, jossa kaksospojat kuolivat. Vuosina 1941 ja 1944 Ratia sai pojat, Ristomatin ja Anttimatin. Vuonna 1945 Ratia oli jälleen raskaana, mutta hankki laittoman abortin. Jonkun ajan kuluttua abortista Ratia oli taas raskaana odottaen jälleen kaksosia, mutta tämäkin raskaus päättyi keskenmenoon. Seuraavan raskauden aikana Ratia yritti itsemurhaa päästäkseen lapsensaannista, mutta jäi henkiin ja joutui sairaalaan suljetulle osastolle. Tästä raskaudesta syntyi tytär Erika.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ Marimekon toimintakertomus 1979.
- ↑ Ratia, Ristomatti: Paha poika, s. 6. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18330-3.
- ↑ a b Otavan iso Fokus. Kertovasti kuvitettu 8-osainen tietosanakirja 6: Ra–Su, s. 3444. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01236-3.
- ↑ Suomalainen muoti palkittu Amerikassa. Helsingin Sanomat, 17.2.1968, s. 8. Artikkelin maksullinen verkkoversio.
- ↑ Markkanen, Kristiina: Metaelokuva, ei näköispatsas Helsingin Sanomat. 4.3.2015. Viitattu 26.1.2021.
- ↑ Ranta, Elina: Armi Ratian puisto sai nimikyltin. Ilta-Sanomat, 11.4.2015, s. 21.
- ↑ Laitinen, Joonas: Marimekon perustaja on saamassa nimikkopuiston. Helsingin Sanomat, 9.3.2015, s. A 17. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.1.2021.
- ↑ Kirjapaljastus: Armi Ratia menetti kahdet kaksoset keskenmenoissa, synnytti kolme ja abortoi yhden www.iltalehti.fi. Viitattu 25.7.2023.
Kirjallisuutta muokkaa
- Ainamo, Antti: ”Ratia, Armi (1912–1979)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 130–134. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio.
- Parkkinen, Marja-Leena: Love Armi: Armi Ratian henkilökuva. Kuvitus: Ristomatti Ratia. Helsingissä: Otava, 2005. ISBN 951-1-18780-5.
- Tanttu, Juha: Armi Ratian maailmassa. Kuvatoimitus: Ristomatti Ratia. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-6884-1.
- Oranen, Raija: Minä, Armi Maria R. Helsinki: Otava, 2023. ISBN 978-951-1-45035-1.
Aiheesta muualla muokkaa
- Armi Ratia ja Marimekon kulta-aika (1976). Ylen Elävä arkisto.
- Ratia, Armi hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)