Armeijakunta

Armeijakunta on itsenäisiin sotatoimiin pystyvä sotatoimiyhtymä, johon kuuluu kaikkia sen tehtävään tarvitsemia maavoimien aselajeja. Armeijakunta ei ole määrävahvuinen, eikä sen osia ole määritelty tarkkaan, vaan se muodostetaan tehtävän ja vastuualueen mukaan. Toisen maailmansodan aikainen armeijakunta käsitti 2–5 divisioonaa tai prikaatia ja esimerkiksi armeijakunnalle kuuluvaa raskasta tykistöä. Armeijakunnan yläpuolella on armeijan esikunta.

Armeijakunta sisältää alayksikköinä Suomessa nykyisin prikaateja ja sitä suurempi on ollut esimerkiksi maanpuolustusalue.

Esimerkki armeijakunnan kokoonpanosta

Puolustustehtävässä olevaan armeijakuntaan voisi kuulua tyypillisesti esimerkiksi:

• esikunta, joka on jakaantunut operaatio- ja selustaosaan
• kaksi jalkaväkiprikaatia (puolustustehtävä painopistesuunnassa)
• taisteluosasto (puolustustehtävä sivusuunnassa)
• jääkäriprikaati (selustan puolustus ja vastahyökkäykset)
• erillisiä panssarintorjuntayksiköitä (ohjuskomppania jne.)
• tykistöryhmä (raskaita patteristoja ja raketinheitinpatteri)
• ilmatorjuntapatteristo (ilmatorjunnan johtoporras, kevyitä ilmatorjuntapattereita ja lähi- ja kohdeilmatorjuntaohjuspatterit)
• tiedusteluyksiköitä (partiotiedustelu, tekninen tiedustelu, aselajitiedustelu, tulenjohto)
• pioneeriyksiköitä (esimerkiksi taistelupioneeri-, sulutus-, linnoitus- ja vesistöyksiköitä)
• viestipataljoona (esikunta- ja viestikomppanioita)
• huoltoyksiköitä (esimerkiksi kuljetus-, lääkintä- ja kunnossapitoyksiköitä)

Lähteet

• Mättölä, Ali: Liikkuvien voimien armeijakunnan rooli Venäjän sotataidon kehittymisessä 2000-luvun alkupuolella. Armékårens roll för de mobila styrkorna under utvecklingen av Rysslands krigskonst i början av 2000-talet. Suomentanut Sirkka Seppänen. Stockholm: Försvarshögskolan. Krigsvetenskapliga Institutionen, 2003. ISBN 91-89683-48-X. (suomeksi)(ruotsiksi)
• Wilson, John B.: Armies, corps, divisions, and separate brigades. Washington, D.C: Center of Military History, 1999. ISBN 0-16-049994-1. (englanniksi)