Archer (panssarintorjuntavaunu)
Archer (virallisesti Self Propelled 17pdr, Valentine, Mk I, Archer) oli brittiläinen toisen maailmansodan aikainen panssarintorjuntavaunu.
| SP 17pdr, Valentine, Mk I, Archer | |
|---|---|
 |
|
| Aseen tyyppi | Panssarintorjuntaan tarkoitettu rynnäkkötykki |
| Alkuperämaa |
 Iso-Britannia |
| Palvelushistoria | |
| Palvelusvuodet | 1944 - ? |
| Valtion käytössä | Iso-Britannia, Egypti |
| Sodissa | Toinen maailmansota, Suezin kriisi |
| Valmistushistoria | |
| Valmistajat | Vickers |
| Valmistusmäärä | 655 kappaletta |
| Tekniset tiedot | |
| Paino | 15 tonnia |
| Pituus | 6,7 metriä |
| Leveys | 2,76 metriä |
| Korkeus | 2,25 metriä |
| Miehistö | Neljä henkeä (Komentaja, ampuja, lataaja ja ajaja) |
| Panssarointi | 14 - 60 mm |
| Pääaseistus | Ordnance Quick-Firing 17-pounder Mk. II |
| Moottori | GMC 6-71 6-cyl diesel |
| Teho | 192 hevosvoimaa |
| Polttoaineen määrä | 227 litraa |
| Jousitus | Kierrejouset |
| Maavara | 0,41 metriä |
| Toimintasäde | 145 kilometriä |
| Huippunopeus | 32 km/h (maantiellä) |
Vaunu on rakennettu Valentine-panssarivaunun modifioidulle alustalle. Taistelukäyttöön se tuli loppuvuodesta 1944. Archer oli siinä mielessä erikoinen ratkaisu, että torni sijoitettiin alustan takaosaan ikään kuin väärin päin, eli siten että tykki osoitti moottoritilan ylitse taakse. Vaunun ajaessa eteenpäin tykki osoitti siis taakse. Tämän vuoksi Archer piti peruuttaa tuliasemaan. Toisaalta tällöin tuliasemasta poistuttaessa voitiin ajaa eteenpäin. Tykin sivusuuntausala oli 45 astetta (22,5 astetta kumpaankin suuntaan keskiviivasta). Käyttäjät pitivät matalasta siluetista ja hyvin järjestetystä taisteluosastosta, mutta eivät pitäneet ohuesta panssarista, puutteellisesta yläsuojasta ja pakokaasusavusta, joka paljasti heidät asemaa vaihdettaessa.
Pääaseena oli englantilainen 76,2 mm Ordnance QF 17-pounder Mk. II -panssarintorjuntakanuuna, joka pystyi läpäisemään pelätyn saksalaisen Tiger I:n etupanssarin yli 1 000 metrin päästä. Pantherin etupanssaria tykki ei välttämättä läpäissyt panssarin kaltevuudesta johtuen. Myöskään Tiger II:n tai Jagdtigerin etupanssareita 17-naulainen ei läpäissyt, mutta oli joka tapauksessa eräs toisen maailmansodan tehokkaimmista panssarintorjuntakanuunoista.
Archerin taistelutila oli päältä avoin ja se oli muutenkin hyvin heikosti panssaroitu. Rungon ja tornin panssarointi oli vain 20 mm paksu. Kansi- ja pohjapanssarit olivat vieläkin heikompia, ne olivat nimittäin vain 10-millisiä. Vaunu oli kuitenkin ilmeisesti suhteellisen toimiva siinä käytössä mihin se oli tarkoitettukin, eli liikkuvana panssarintorjuntatykkinä.
Toisen maailmansodan jälkeen Archerit olivat sotatoimissa Egyptin ja Jordanian armeijoissa Israelia vastaan.
Lähteet muokkaa
- Trewhitt, Philip: Panssarivaunut ja panssaroidut ajoneuvot: 300 sotilasajoneuvoa ympäri maailman, s. 146. 2. painos. Suomentanut Petri Kortesuo. Hämeenlinna: Karisto, 2009. ISBN 978-951-23-5145-9.
- Newsome, Bruce Oliver: Valentine Infantry Tank 1938–45 (New Vanguard 233), s. 27 - 28, 31. Oxford: Osprey Publishing, 2016. ISBN 978 1 4728 1375 6.
