Arbëreshë on albaniankielinen nimitys Italiassa asuvista albanialaisista, jotka pakenivat 1500-luvulla ottomaanien Albanian-valloitusta ja perustivat siirtokuntia eri puolille Etelä-Italiaa ja Sisiliaa, mistä he löysivät kotimaansa kaltaisia asuinseutuja. Ensimmäiset kirjatut asutukset ovat Apuliasta vuosilta 1461–1462. Arbëreshët ovat näihin päiviin saakka säilyttäneet oman kielensä ja kulttuurinsa. Heitä on Italiassa vähän yli 100 000.[1]

Arbëreshë
Väkiluku noin 100 000
Merkittävät asuinalueet
 Italia
Abruzzo
Molise
Campania
Apulia
Basilicata
Calabria
Sisilia
Kielet albania, italia
Uskonnot katolilaisuus (Italialais-albanialainen katolinen kirkko)
Sukulaiskansat albaanit

Historia muokkaa

Yksittäisiä albanialaisjoukkioita on muuttanut Italiaan jo vuosina 1272, 1388 ja 1393, mutta suuremmat asutuskeskukset perustettiin vasta 1400-luvun puolella, kun tuolloinen Napolin kuningas Alfonso I kutsui Demetrio Reresin komentamat albaanijoukot kukistamaan kapinaa Calabriassa. Palkkiona Reres sai alueelta maata, jonne hänen sotilaansa ja heidän perheensä asettuivat. Hänen poikiensa sanotaan perustaneen albaaniasutukset Sisiliassa. Vielä suurempi joukko albaaneja muutti Italiaan, kun Osmanien valtakunta valloitti nykyisen Albanian alueen ja Skanderbegin johtamat albaanikapinalliset alueella lopulta kukistettiin vuonna 1468. Vuosien 1468 ja 1478 välillä albaanipakolaisia asettui Basilicataan, Moliseen, Apuliaan ja etenkin Calabriaan. Vuosina 1532–1535 albaaneja tuli myös nykyisen Kreikan Peloponnesoksen alueelta jälleen osmanien sieltä ajamina. Yhteensä albaanit perustivat Italiaan noin 100 kylää tai kaupunkia, joista lähes puolet sijaitsivat Calabrian vuorilla. 1800-luvun loppupuolella monet arbëreshët, kuten runoilija Girolamo De Rada, vaikuttivat albaanien kansallisessa heräämisessä.[2]

Nykyisin italian kieli valtaa alaa albanian kieleltä paikallisten albaanien keskuudessa. Kielen käytön vähenemiseen on vaikuttanut esimerkiksi italiankielinen koulujärjestelmä, tuen puute hallinnolta, työperäinen muuttoliike Etelä-Italiasta ja italiankielinen valtamedia. Osa albaanien kylistä on kuitenkin edelleen lähes kokonaan albaniankielisiä. Arbëreshëjä ei tule sekoittaa muihin Italian albaaneihin, joita on tullut viime vuosikymmenien aikana eri puolille Italiaa.[2]

Asuinalue muokkaa

Nykyisin Italiassa asuu vielä noin 90 000 arbëreshë-taustaista albanian puhujaa noin 50 kylässä tai kaupungissa ympäri Etelä-Italiaa Abruzzossa, Molisessa, Campaniassa, Apuliassa, Basilicatassa, Calabriassa ja Sisiliassa.[2]

  • Abruzzo: Villa Badessa (alb. Badhesa)
  • Molise: Campomarino (alb. Këmarini), Montecilfone (alb. Munxhifuni), Portocannone (alb. Portkanuni), Ururi (alb. Ruri)
  • Campania: Greci (alb. Greçi)
  • Apulia: Casalvecchio di Puglia (alb. Kazallveqi), Chieuti (alb. Qeuti), San Marzano di San Giuseppe (alb. Shën Marxani)
  • Basilicata: Barile (Alb. Barilli), Ginestra (alb. Xhinestra), Maschito (alb. Mashqiti), San Costantino Albanese (alb. Shën Kostandini), San Paolo Albanese (alb. Shën Pali)
  • Calabria: Acquaformosa (alb. (Firmoza), Castroregio (alb. Kastërnexhi), Cavallerizzo (alb. Kajverici), Cerzeto (alb. Qana), Civita (alb. Çifti), Eianina/Poicile (alb. Ejanina/Purçilli), Falconara Albanese (alb. Fallkunara), Farneta (alb. Farneta), Firmo (alb. Ferma), Frascineto (alb. Frasnita), Lungro (alb. Ungra), Macchia Albanese (alb. Maqi), Marri (alb. Marri), Plataci (alb. Pllatani), San Basile (alb. Shën Vasili), San Benedetto Ullano (alb. Shën Benedhiti), San Cosmo Albanese (alb. Strigari), San Demetrio Corone (alb. Shën Mitri), San Giacomo di Cerzeto (alb. Shën Japku), San Giorgio Albanese (alb. Mbuzati), San Martino di Finita (alb. Shën Murtiri), Santa Caterina Albanese (alb. Picilia), Santa Sofia d’Epiro (alb. Shën Sofia), Spezzano Albanese (alb. Spixana), Vaccarizzo Albanese (alb. Vakarici), Caraffa di Catanzaro (alb. Garafa), Carfizzi (alb. Karfici), Pallagorio (alb. Puhëriu), San Nicola dell’Alto (alb. Shën Kolli), Vena di Maida (alb. Vina)
  • Sisilia: Contessa Entellina (alb. Kundisa), Piana degli Albanesi (alb. Hora e Arbëreshëvet), Santa Cristina Gela (alb. Shëndhastini).

Lähteet muokkaa

  1. Roger Williams: Southern Italy. Lontoo: Apa Publications, 2006. ISBN 978-981-258-615-5.
  2. a b c Robert Elsie: Historical Dictionary of Albania, s. 17–19. Second Edition. The Scarecrow Press, 2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa