Apollonios Tyanalaisen elämä

Apollonios Tyanalaisen elämä (m.kreik. Τὰ ἐς τὸν Τυανέα Ἀπολλώνιον, Ta es ton Tyanea Apollōnion; lat. Vita Apollonii Tyanensis) on Filostratoksen kirjoittama teos, joka kertoo uuspythagoralaisen filosofi ja opettaja Apollonios Tyanalaisen elämästä, matkoista eri puolilla tunnettua maailmaa ja ihmeteoista.

Apollonios Tyanalaisen elämä
Τὰ ἐς τὸν Τυανέα Ἀπολλώνιον
Alkuperäisteos
Kirjailija	Filostratos
Kieli	muinaiskreikka
Genre	elämäkerta
Julkaistu	n. 220
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Historia

Filostratoksen arvellaan kirjoittaneen teoksensa noin vuonna 220. Elämäkerran kohde Apollonios Tyanalainen eli noin vuosina 3–97 jaa. Näin elämäkerta oli kirjoitettu yli sata vuotta Apollonioksen kuoleman jälkeen, joten kyseessä ei ole aikalaiskuvaus. Filostratoksen mukaan hänen teoksensa perustui useisiin lähteisiin. Näitä olivat:

• Maksimos Aigailaisen kirjoittama teos Apollonioksen nuoruudesta.
• Damiksen kirjoittamat muistelmat opettajastaan Apollonioksesta.
• Moirageneen kirjoittama teos Maagikko ja filosofi Apollonios Tyanalaisen muistelmia; vaikkakin Filostratos pitää kuvausta melko epäluotettavana.
• Paikalliset perinteet Apolloniosta koskien seuraavista kaupungeista: Efesos, Tyana, Aigai ja Antiokia.

Teoksensa historiakuvauksen mallina Filostratos vaikuttaa käyttäneen Herodotosta ja teoksen loppuosassa Ksenofonia. Filostratos selvästikin kirjoitti teoksensa Roomassa.

Filostratos kirjoitti elämäkerran suojelijansa keisarinna Julia Domnan, Septimius Severuksen vaimon, pyynnöstä. Jotkut tutkijat ovat katsoneet, että teos olisi kirjoitettu tarkoituksella asettamaan Apollonios samanlaiseksi hahmoksi kuin Jeesus, minkä tarkoituksena olisi ollut vähentää Jeesuksen ja nousemassa olleen kristinuskon merkitystä. Näin teos voisi olla Julia Domnan tilaama pakanauskonnon nostoyritys ja samalla tarkoituksellinen hyökkäys kristinuskoa vastaan. Sossianus Hierocles eli Hierokles rinnasti myöhemmin Apollonioksen Jeesukseen teoksessaan Totuuden rakastaja (Filalēthēs). Eusebios kirjoitti tätä ajatusta ja Apollonios Tyanalaisen elämää vastaan teoksen Hieroklesta vastaan.

Apollonioksen elämäkerran editio princeps oli Aldus Manutiuksen toimittama (Venetsia, 1502, fol.). Siihen kuuluivat myös Alemannus Rhinuccinuksen tekemä latinankielinen käännös sekä Eusebioksen Hieroklesta vastaan. Myöhemmissä laitoksissa elämäkerta julkaistiin osana Filostratoksen muita teoksia. Blaise de Vigenère teki Apollonios Tyanalaisen elämästä ensimmäisenä nykykielenä ranskankielisen käännöksen (1596, 2 osaa, 4to.).

Sisältö

Apollonios Tyanalaisen elämä käsittää kahdeksan kirjaa ja se on kirjoitettu muinaiskreikaksi. Teos kertoo Apollonioksen väitetyistä matkoista muun muassa Italiassa, Hispaniassa, Nubiassa, Mesopotamiassa ja Intiassa. Jotkut tutkijat pitävät teosta fiktiivisenä, eivätkä usko Apollonioksen koskaan käyneen näissä maissa, vaan pysyneen koko elämänsä Rooman valtakunnan itäosissa.

Kirja I kertoo Apollonioksen syntymästä ja siihen liittyneistä ihmeellisistä enteistä; Apollonioksen koulutuksesta, pythagoralaisuudesta ja tähän liittyneestä viiden vuoden vaitiolosta; sekä tämän matkoista itään. Hän kävi muun muassa Pamfyliassa, Lyykiassa, Antiokiassa ja Mesopotamiassa. Ninivessä hän tapasi Damiksen, joka pysyi tämän ystävänä läpi elämän.

Apollonios kävi myös Parthiassa ja Babylonissa. Matkalla hän oli usein kosketuksissa maageihin. Kirjan mukaan Apollonios sai Parthian kuninkaalta Vardanes I:ltä (40-47) kulkuluvan parthialaisen hallitsijan Fraoteen alueille Intiaan. Kirjeessä tälle Vardanes kiitti saamistaan hyvistä palveluksista.

Kirja II kertoo Apollonioksen käynnistä Intiassa. Matkalla seurue muun muassa ihmettelee Prometheuksen kahleita ja vierailee Dionysoksen pyhätössä Nysa-vuorella. Kirja kertoo erityisesti matkasta Taksilaan (luvut 20-24), jossa seurue on filosofikuningas Fraoteen vieraana ja käy oppineita keskusteluja. Kirjan mukaan kaupunki oli suunnilleen yhtä suuri kuin Ninive ja linnoitettu kreikkalaisten kaupunkien tyyliin. Matkalla käydään myös useilla Aleksanteri Suuren sotajoukon kulkeman reitin kohteissa, muun muassa paikassa, jossa sotajoukko joutui kääntymään takaisin.

Kirja III kertoo Apollonioksen matkoista intialaisten viisaiden luona. Viisaiden kanssa keskustellaan muun muassa viisaiden jumalallisuudesta, jälleensyntymästä, homeerisista ja intialaisista heeroksista, oikeudenmukaisuudesta, intialaisista kulteista, kosmologiasta ja astrologiasta. Viisaat esittelevät profetointia ja parantamistaitojaan. Neljän kuukauden jälkeen Apollonioksen seurue lähtee paluumatkalle. Kirja päättyy paluuseen Babylonin ja Antiokian kautta Jooniaan.

Kirja IV kertoo Apollonioksen käynneistä Joonian ja manner-Kreikan kaupungeissa, muun muassa Efesoksessa ja Smyrnassa, missä tämä opettaa paikallisia. Efesoksessa Apollonios varoittaa kaupunkilaisia ruttoepidemiasta; kun rutto myöhemmin puhkeaa, hän esittää syylliseksi erään vanhan kerjäläisen ja yllyttää kaupunkilaiset kivittämään tämän. Apolloniokselle pystytetään patsas kaupunkiin. Pergamonissa Apollonios vierailee Asklepioksen pyhätössä, Troijassa puolestaan Akhilleuksen hautakummulla.

Tämän jälkeen Apollonios käy Palamedeen haudalla Aiolian rannikolla sekä Orfeuksen pyhätössä Lesboksella. Ateenassa hän halusi initiaation Eleusiin mysteereihin. Aluksi hierofantti kieltää mysteereihin osallistumisen huijarina pitämältään mieheltä, mutta Apollonios nimeää hierofantin, joka tulisi antamaan hänelle initiaation myöhemmin. Apollonios luennoi ateenalaisille kulttimenoista ja arvostelee Dionysoksen teatterissa järjestettyjä gladiaattorinäytäntöjä.

Korintissa Apollonios tapaa kyynikkofilosofi Demetrioksen. Lisäksi hän muun muassa ennustaa, että keisari Neron yritys kaivaa kanava Korintin kannaksen läpi epäonnistuisi. Apollonios käy myös Olympiassa, jossa jatkaa eettisiä kehotuksiaan. Matkalla hän pääsee arvostelemaan spartalaisia sotilaita naismaisiksi, mikä saa kaupunkilaisissa aikaan eettisen herätyksen. Peloponnesokselta Apollonios purjehtii Kreetalle, jossa hän tutkii maanjäristyksen seurauksia.

Kirjan lopussa Apollonios matkustaa vielä Italiaan ja joutuu konfliktiin Neron hallinnon kanssa. Matkalla Roomaan Apollonios ja tämän oppilaat tapaavat erään Filolaos Kitionlaisen, joka pakenee Neroa ja kehottaa Apollonioksen seuruetta tekemään samoin. Osa oppilaista pakeneekin. Kun Demetrios karkotetaan Roomasta hänen arvosteltuaan Neron rakentamia kylpylöitä, epäluulo myös Apolloniosta kohtaan lisääntyy. Epäluulo kasvaa Apollonioksen tulkittua auringonpimennyksen enteeksi, jonka mukaan Nero välttää salamaniskun aiheuttaman kuoleman hiuksenhienosti. Tigellinus päättää pidättää Apollonioksen, mutta kun käskyn sisältävä käärö avataan, teksti on mysteerisesti pyyhkiytynyt pois. Apollonioksen yliluonnollisia voimia pekäävä Tigellinus lopulta kuitenkin vapauttaa hänet.

Roomassa Apollonios muun muassa herättää erääseen konsuliperheeseen kuuluvan nuoren naisen henkiin. Hän on myös yhteyksissä Neron vangitsemaan stoalaiseen filosofi Musonius Rufukseen. Kirja päättyy siihen, kun Apollonios lähtee Hispaniaan Neron kiellettyä kaiken filosofisen toiminnan kaupungissa.

Kirja V kertoo Apollonioksen käynnistä Hispaniassa sekä matkasta Sisilian, Ateenan ja Rhodoksen kautta Aleksandriaan. Hän muun muassa ennustaa neljän keisarin vuoden poliittiset ja sotilaalliset tapahtumat. Etnan juurella keskustellaan vulkaanisesta toiminnasta ja Aisopoksen faabeleiden ansioista. Ateenassa Apollonios initioidaan vihdoin Eleusiin mysteereihin, ja Rhodoksella hän käy Rhodoksen kolossilla. Aleksandriassa hän pelastaa erään syyttömänä kuolemaantuomitun miehen sekä moittii kaupunkilaisia veriuhreista ja julmista hevoskilpailuista.

Aleksandriassa Apollonios tapaa myös uuden keisari Vespasianuksen. Hän tapaa myös reetori Dion Khrysostomoksen ja stoalaisen filosofi Eufrateen, ja riitelee näiden kummankin kanssa. Kirja päättyy siihen, että Apollonios lähtee kymmenen oppilaansa kanssa Etiopiaan tapaamaan paikallisia gymnosofisteja.

Kirja VI kertoo enimmäkseen Apollonioksen seurueen käynnistä etiopialaisten gymnosofistien luona. Nämä osoittautuvat vähemmän viisaiksi kuin intialaiset vastineensa. Apollonios puolustaa pythagoralaisuuttaan ja ylistää intialaista viisautta. Keskustelut koskevat muun muassa egyptiläisten ja kreikkalaisten erikoispiirteitä, sielun kuolemattomuutta ja kosmologiaa. Kirja käsittelee myös yhteyksiä Vespasianukseen ja tämän poikaan Titukseen. Apollonios antaa vaikeaselkoisen ennustuksen Tituksen kuolemasta.

Kirjan loppuosa sisältää sekalaisia kertomuksia Apollonioksen elämän vaiheista, joita ei ole sijoitettu kronologisesti; tapahtumat sijoittuvat muun muassa Vähään-Aasiaan ja Syyriaan.

Kirja VII kertoo Apollonioksen elämän dramaattisesta käänteestä, kun tämä kohtaa keisari Domitianuksen. Filostratos kertoo aiempien filosofien asenteista tyranneja kohtaan sekä siitä, kuinka Apollonios vastusti tyranni Domitianusta ja kehotti maaherroja, senaattoreita ja tulevaa keisari Nervaa vastustamaan tämän hallintoa. Apollonios määrätään pidätettäväksi, osittain siksi, koska Eufrates on parjannut tätä keisarille. Apollonios siirtyy Damiksen kanssa Smyrnasta Dikaiarkheiaan, ja myöhemmin he purjehtivat Roomaan. Siellä Apollonios vangitaan. Hän puolustaa itseään syytteitä vastaan. Filostratos sanoo, että Apollonioksen nimiin laitettu kirje, jossa tämä anoo armoa keisarilta, on väärennös.

Kirja VIII kertoo Apollonioksen oikeudenkäynnistä, vapauttavasta tuomiosta ja tämän ihmeellisestä poistumisesta paikalta. Tätä seuraa sen puheen koko teksti, jonka Apollonios kirjoitti puolustuksekseen, vaikka puhetta ei koskaan pidettykään. Vapauduttuaan Apollonios matkustaa Damiksen ja Demetrioksen kanssa Dikaiarkheiaan ja edelleen Kreikkaan. Hän käy uudelleen Olympiassa sekä tapaa Trofonioksen oraakkelin Lebadeiassa sijaitsevassa luolassa; hän viettää seitsemän päivää maan alla ja palaa Pythagoraan opetuksia sisältävän kirjan kanssa. Filostratoksen mukaan tätä kirjaa sekä joukkoa Apollonioksen kirjeitä säilytettiin keisari Hadrianuksen huvilassa Antiumissa.

Oltuaan Kreikassa kaksi vuotta Apollonios siirtyy Jooniaan. Ollessaan Efesoksessa hän näkee ihmeenomaisesti Domitianuksen Roomassa tapahtuneen murhan. Hän hylkää Nervan pyynnön toimia tämän neuvonantajana, ja lähettää sen sijaan Damiksen tämän luokse kirjallisten ohjeiden kanssa. Filostratoksen mukaan Damiksen kertomus loppuu tähän. Loppuun Filostratos on poiminut tietoja Apollonioksen maallisen vaelluksen loppuajoista muista lähteistä. Apollonios poistuu ruumiistaan Diktynnan temppelissä Kreetalla ja ilmestyy myöhemmin eräälle nuorelle miehelle osoittaakseen tälle sielun olevan kuolematon.

Kirjallisuutta

Tekstilaitoksia

• Philostratus: The Life of Apollonius of Tyana. Toimittanut Christopher P. Jones. Osa 1 (kirjat I-IV). Loeb Classical Library no. 16. Cambridge (Mass.): Harvard University Press, 2005. ISBN 0-674-99613-5. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
• Philostratus: The Life of Apollonius of Tyana. Toimittanut Christopher P. Jones. Osa 2 (kirjat V-VIII). Loeb Classical Library no. 17. Cambridge (Mass.): Harvard University Press, 2005. ISBN 0-674-99614-3. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

Muuta kirjallisuutta

• Anderson, Graham: Philostratus. Biography and Belles Lettres in the Third Century A.D.. London: Taylor & Francis, 1986. ISBN 0-7099-0575-0.
• Dall'Asta, Matthias: Philosoph, Magier, Scharlatan und Antichrist: zur Rezeption von Philostrats Vita Apollonii in der Renaissance. Kalliope - Studien zur griechischen und lateinischen Poesie, 8. Heidelberg: Winter, 2008.
• Demoen, Kristoffel & Praet, Danny (toim.): Theios Sophistès. Essays on Flavius Philostratus' Vita Apollonii. Mnemosyne, Supplements, 305. Leiden: Brill, 2008.
• Dzielska, Maria: Apollonius of Tyana in Legend and History. Rome: L'Erma di Bretschneider, 1986. ISBN 88-7062-599-0.
• Flinterman, Jaap-Jan: Power, Paideia and Pythagoreanism. Amsterdam: J. C. Gieben, 1995. ISBN 90-5063-236-X.
• Flinterman, Jaap-Jan: "“The Ancestor of My Wisdom”: Pythagoras and Pythagoreanism in Life of Apollonius". Teoksessa Bowie, E. & Elsner, J. (toim.): Philostratus, s. 155–175. Cambridge: -, 2009.
• Koskenniemi, Erkki: ”Die religiösen Tendenzen des Philostratos in der Vita Apollonii Tyanensis”. Teoksessa Jäkel, Siegfried & Koskenniemi, Heikki & Pyykkö, Vappu: Philosophie und Literatur in der Antike. Annales universitatis Turkuensis Ser B 174. Turku: Turun yliopisto, 1986.

Aiheesta muualla

• Philostratus the Athenian: Vita Apollonii. Perseus. (muinaiskreikaksi)

• Philostratus: The Life of Apollonius, summary. Livius.org. (englanniksi)
• Life of Apollonius of Tyana by Philostratus. Early Christian Writings. (englanniksi)