Wikipedia

Antti Rinne

suomalainen poliitikko ja Suomen entinen pääministeri

Antti Juhani Rinne (s. 3. marraskuuta 1962 Helsinki) on suomalainen poliitikko, ammattiyhdistystoimija ja juristi, joka toimi Suomen pääministerinä puolen vuoden ajan vuonna 2019. Rinne on toiminut SDP:n puheenjohtajana toukokuusta 2014 elokuuhun 2020, kansanedustajana vuosina 2015–2023 ja eduskunnan ensimmäisenä varapuhemiehenä joulukuusta 2019 joulukuuhun 2020 ja uudelleen kesäkuusta 2021 huhtikuuhun 2023. Rinne toimi perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana Johanna Ojala-Niemelän sairausloman ajan joulukuusta 2020 toukokuun 2021 loppuun asti.[2] [3]

Antti Rinne
Antti Rinne vuonna 2019.
Antti Rinne vuonna 2019.
Suomen pääministeri
Rinteen hallitus
6.6.2019–10.12.2019
Presidentti Sauli Niinistö
Pääministerin sijainen Mika Lintilä
Katri Kulmuni
Edeltäjä Juha Sipilä
Seuraaja Sanna Marin
Eduskunnan puhemies
24.4.2019–5.6.2019
Edeltäjä Paula Risikko
Seuraaja Matti Vanhanen
Suomen valtiovarainministeri
Stubbin hallitus
24.6.2014–29.5.2015
Kataisen hallitus
6.6.2014–24.6.2014
Edeltäjä Jutta Urpilainen
Seuraaja Alexander Stubb
Suomen pääministerin sijainen
Stubbin hallitus
24.6.2014–29.5.2015
Kataisen hallitus
6.6.2014–24.6.2014
Edeltäjä Jutta Urpilainen
Seuraaja Timo Soini
Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja
9.5.2014–23.8.2020
Edeltäjä Jutta Urpilainen
Seuraaja Sanna Marin
Kansanedustaja
22.4.2015–4.4.2023
Ryhmä/puolue Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Uudenmaan vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt3. marraskuuta 1962 (ikä 61)
Helsinki
Puoliso Heta Ravolainen-Rinne
Tiedot
Puolue SDP
Koulutus oikeustieteen kandidaatti
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Uskonto evankelis-luterilainen[1]
Aiheesta muualla
anttirinne.fi

Rinne on johtanut Erityisalojen Toimihenkilöliitto Ertoa vuosina 2002–2005, Toimihenkilöunionia vuosina 2005–2010 ja Ammattiliitto Prota vuosina 2011–2014.[4]

Rinne oli valtiovarainministerinä kesäkuusta 2014 toukokuuhun 2015, ensin lyhyesti Kataisen hallituksessa ja sitten Stubbin hallituksessa. Kansanedustajaksi hän nousi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Rinne on toiminut ulkoasiainvaliokunnassa ja Suomen Pankin tilintarkastajana. 9.–26. kesäkuuta 2015 hän toimi eduskunnan pankkivaltuustossa.[5] Rinteen johtama SDP nousi vuoden 2019 eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi.[6] Rinne valittiin kesäkuussa 2019 Suomen 66. pääministeriksi. Hän erosi saman vuoden joulukuussa.[7]

Sanna Marin valittiin 23. elokuuta 2020 Rinteen seuraajaksi SDP:n puheenjohtajana.[8] Eduskuntavaaleissa 2023 Rinne putosi eduskunnasta.[9]

Lapsuus ja nuoruus muokkaa

Rinteen molemmat vanhemmat olivat juristeja,[10] ja hänen isänsä Juhani Rinne toimi kaupunginjohtajana Lohjalla.[11] Lapsuudessaan Rinne harrasti muun muassa näytelmäkerhoa ja soitti klarinettia.[12][13] Rinteen perhe asui ensin Loviisassa, mutta myöhemmin perhe muutti isän työn perässä Hyvinkäälle. Rinne on kertonut muuton olleen hänelle haastava ja uuteen isoon kouluun sopeutumisen aluksi hankalaa. Rinne kertoo nousseensa myöhemmin usein puolustamaan koulukiusattuja uudessa koulussaan.[12]

Valmistuttuaan ylioppilaaksi vuonna 1980 Rinne toimi sahatyömiehenä ja autonkuljettajana. Hän työskenteli kaksi vuotta näyttelijä Veikko Sinisalon autonkuljettajana ja näyttämömiehenä.[14] Rinne pääsi opiskelemaan Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan ja valmistui vain puolessatoista vuodessa oikeustieteen kandidaatiksi tammikuussa 1988.[10][15]

Ammattiyhdistysura muokkaa

Vuodesta 1987 Rinne toimi lakimiehenä Mäntsälässä ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n järjestösihteerinä. Rinne joutui jättämään AKT:n lakimiehen paikan vuonna 1996, ja hänen ay-uransa keskeytyi vuosiksi. Suomen Kuvalehti kertoi vuonna 2005, että Rinne joutui eroamaan, koska hän oli laskuttanut samoista työmatkoista kahteen kertaan. Rinteen mukaan kyse oli huolimattomuudesta ja noin tuhannen markan summasta. AKT:n silloinen puheenjohtaja Kauko Lehikoinen muisteli, että kyse oli noin 10 000 markasta.[16][17] Helsingin Sanomien haastattelussa toukokuussa 2014 Lehikoinen kertoi hahmottaneensa myöhemmin, että Rinteeseen kohdistuneet väitteet olivat keksittyjä ja mahdollisesti osa ajojahtia Rinteen poistamiseksi AKT:stä.[18] Helsingin Sanomien mukaan Lehikoisen ajojahtiväitettä on kuitenkin mahdotonta enää jälkikäteen varmistaa, koska tapausta koskevat asiakirjat on jo hävitetty vanhentuneina.

Toisessa tapauksessa Rinne oli toiminut lohjalaisessa taloyhtiössä isännöitsijänä. Suomen Kuvalehti kertoi hänen jättäneen vuoden 1991 ajalta tositteet palauttamatta ja maksaneen oman puhelinlaskunsa taloyhtiön kassasta[19]. Rinteeltä karhuttiin 25 000 markan (nykyarvo n. 5 000 €) vahingonkorvaukset 1995−1996. Poliittisen historian professori Timo Soikkanen katsoi Ilta-Sanomissa, ettei taannoisilla rahasotkuilla olisi niin suurta merkitystä, ellei Rinne puheenjohtajaehdokkaana ehkä pyrkisi samalla valtiovarainministeriksi. Rahaepäselvyyksistä huolimatta Rinne valittiin Kataisen ja Stubbin hallituksiin valtiovarainministeriksi. Antti Rinne totesi rahaepäselvyyksien noustua julkisuuteen, että menneet eivät ole mitään salaisuuksia.

Huhtikuussa 2002 Rinne valittiin Erityisalojen Toimihenkilöliitto Erton puheenjohtajaksi.[20] Rinteen puheenjohtajakaudella Erton jäsenmäärä nousi, ja vuonna 2005 liittoon kuului noin 30 000 jäsentä.[21]lähde tarkemmin?[22]lähde tarkemmin? Helmikuussa 2005 Rinne valittiin jatkokaudelle ilman vastaehdokkaita.[23] Syyskuussa 2005 Rinne valittiin Toimihenkilöunionin johtoon.[24] Joulukuussa 2010 hänet valittiin vuoden 2011 alussa toimintansa aloittaneen Ammattiliitto Pron puheenjohtajaksi.[25] Hänet valittiin jatkokaudelle marraskuussa 2012.[26]

Suomen tunnetuin liittojohtaja muokkaa

Rinnettä on pidetty Suomen tunnetuimpana liittojohtajana, joka usein uhkaili lakolla ja rakensi itselleen tietoisesti ”työmarkkinagangsterin” maineen.[16] Rinteen on arvioitu omaksuneen räväkän lakkotaktiikkansa Risto Kuismalta AKT:ssä.[27] Erton puheenjohtana Rinnettä pidettiin ärhäkkänä ja Toimihenkilöunionin puheenjohtajavaalivuonna monet Erton jäsenliitot käyttivät lakkouhkia neuvotteluaseena. Rinteen mukaan käsitys hänen kovaotteisuudestaan on paljolti median luoma kuva.[28]

Vuonna 2007 Ylemmät Toimihenkilöt YTN tuomitsi Rinteen aggressiiviset puheet, ”joilla hän järjestelmällisesti pyrkii hajottamaan toimihenkilökenttää”. YTN:n mukaan Rinne arvosteli heitä jatkuvasti ja heikensi hyökkäilyllään palkansaajien yhteistyötä.[29] Rinnettä on julkisuudessa pidetty ”kestohäirikkönä”, joka riitelee muiden liittojen kanssa ja puhuu aggressiivisesti lakkoaseesta vähän väliä.[30]

Helmikuussa 2009 Antti Rinne sai Finanssivalvonnalta moitteet ilmaistuaan sisäpiiritietoa laittomasti puhelinkeskusteluissa. Rinne paljasti UPM:n ay-johtajille ilmoittamia luottamuksellisia tietoja paperitehtaiden sulkemisista tuntia ennen UPM:n pörssitiedotteen lähettämistä.[31]

Vauhdituslakkojupakat muokkaa

Toimihenkilöunionin (TU) ja Teknologiateollisuus ry:n välillä ei päästy syksyllä 2009 neuvottelutulokseen valtakunnallisesta teknologiateollisuuden toimihenkilöitä koskevasta työehtosopimuksesta. Parin viikon lakon jälkeen ala oli sopimuksettomassa tilassa, ja muutamissa yrityksissä haluttiin vauhdittaa sopimuksen syntyä niin kutsutuilla vauhdituslakoilla. Liitto halusi suojata lakkoihin osallistuvien jäsentensä aseman, ja lakkojen päätettiin olevan liiton lakkoja. Päätökset teki Rinne TU:n liittohallituksen antamin valtuuksin. Lakot koskettivat erityisesti teknologiateollisuuden yrityksiä, kuten teräsyhtiö Rautaruukkia, nostolaitevalmistaja Konecranesia ja kaivosteknologiayhtiö Outotecia. Työnantajat saattoivat asian myöhemmin poliisin tutkittavaksi.

Keväällä 2012 Rinteen johtama Ammattiliitto Pro, johon Toimihenkilöunioni oli vuonna 2011 yhdistynyt, aikaisti jo ilmoittamaansa lakkoa lakkojen ilmoitusaikaa koskevien sääntöjen vastaisesti. 16 metsäyhtiötä ja Metsäteollisuus ry jättivät asiasta haasteen.

Vuoden 2009 lakko käsiteltiin syyskuussa 2011 Helsingin käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus katsoi puheenjohtaja Rinteen henkilökohtaisesti syyllistyneen rangaistavaan tekoon, josta hänelle määrättiin 20 päiväsakkoa sekä 11 000 euron oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus.[32] Yhtiöt vaativat rangaistukseen tuomitsemisen lisäksi Rinteeltä ja TU:lta yhteisvastuullisesti yhteensä noin 600 000 euron vahingonkorvauksia. Yksityisoikeudelliset vaatimukset erotettiin kuitenkin käsiteltäväksi omassa oikeudenkäynnissään. Rinne teki oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta kantelun vastapuolen asianajajasta asianajajaliittoon ja ilmoitti tyytymättömyytensä käräjäoikeuden tuomioon.

Joulukuussa 2012 Helsingin hovioikeus katsoi yksittäisten yritysten olevan asianomistajia tapauksessa, ja syyteoikeus asiassa olisi kuulunut työriidan neuvotteluosapuolena toimineelle Teknologiateollisuus ry:lle, ja jätti käsittelemättä Rinteen teon mahdollisen laittomuuden, koska kyseessä oli asianomistajarikos. Tämä kumosi Rinteen saaman sakkotuomion laittomista 2009 lakoista.[33] Vuonna 2014 korkein oikeus piti hovioikeuden päätöksen voimassa.[34]

Vuonna 2016 Käräjäoikeus katsoi 2012 työtaistelun aikaistamisen asianomistajaksi ainoastaan Metsäteollisuus ry:n korkeimman oikeuden päätöksen mukaisesti. Rinne sai käräjäoikeudessa sakkotuomion työtaistelun aikaistamisesta, mutta se hylkäsi Metsäteollisuus ry:n 700 000 euron korvausvaatimuksen[35]. Molemmat osapuolet ilmoittivat tyytymättömyytensä tuomioon ja valittivat tuomiosta. Vuonna 2018 Helsingin hovioikeus piti käräjäoikeuden tuomion voimassa ja tuomitsi lisäksi Rinteen alkuperäisen 1 240 euron sakkojen lisäksi korvaamaan Metsäteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut sekä käräjäoikeusta että hovioikeudesta.[36]

Puoluepoliittinen ura muokkaa

Rinne on toiminut Mäntsälän kunnanvaltuutettuna vuosina 1997–2004 ja uudelleen kuntavaaleista 2021.[11] Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa Rinne oli ehdolla Uudenmaan vaalipiiristä, muttei 2 389 äänellä tullut valituksi.[37] Vuonna 2009 Rinne valittiin Mäntsälän sosiaalidemokraattien puheenjohtajaksi edellisen puheenjohtajan perustettua uuden demariyhdistyksen mukanaan muiden muassa Rinteen entinen vaimo.[38] Rinne valittiin uudelleen Mäntsälän kunnanvaltuustoon vuoden 2012 kunnallisvaaleissa 107 äänellä.[39] Hänelle myönnettiin ero kunnanvaltuustosta vuonna 2019, kun hän oli tullut nimitetyksi pääministeriksi.[40] Rinne oli ehdolla vuoden 2021 kuntavaaleissa ja hänet valittiin Mäntsälän kunnanvaltuustoon.[41] Rinne oli ehdolla vuoden 2022 hyvinvointialuevaaleissa ja hänet valittiin Keski-Uudenmaan aluevaltuustoon. [42]

Vuosina 1997–1998 Rinne avusti Paavo Lipposen I hallituksen toista valtiovarainministeriä Jouko Skinnaria.[43]

SDP:n johtoon muokkaa

Rinne pyrki SDP:n varapuheenjohtajaksi jo vuoden 2012 puoluekokouksessa, muttei tullut tuolloin valituksi.[44] Syyskuussa 2013 Rinteen spekuloitiin mahdollisesti asettuvan ay-demarien ehdokkaaksi puheenjohtaja Jutta Urpilaista vastaan seuraavassa puoluekokouksessa.[45] Ylen tammikuussa 2014 tekemän mielipidetiedustelun mukaan puoluevaltuutetuista- ja varavaltuutetuista Urpilaista kannatti puheenjohtajaksi 38 % ja Rinnettä 14 %.[46]

 
Antti Rinne vuonna 2014.

Virallisesti Rinne asettui puheenjohtajaedokkaaksi helmikuussa 2014.[47] Hän profiloitui ay-liikkeen ehdokkaana, ja Metalliliitto sekä Paperiliitto tukivat hänen kampanjaansa.[48] Maaliskuussa Helsingin Sanomat teki selvityksen, jonka mukaan Rinteen kannatus puoluekokousedustajien keskuudessa oli noussut 44 prosenttiin, Urpilaisen taas pudonnut 31 prosenttiin.[49] Huhtikuun lopulla Helsingin Sanomien kyselyyn vastanneista puoluekokousedustajista Rinteen tueksi asettui jo 54 %, Urpilaisen 34 %.[50] Puoluekokouksessa 9. toukokuuta Rinne valittiin SDP:n uudeksi puheenjohtajaksi niukalla enemmistöllä. Hän sai 257 ääntä ja Urpilainen 243 ääntä.[51]

Kaksi viikkoa Rinteen puheenjohtajaksi valinnan jälkeen järjestettiin europarlamenttivaalit, joissa SDP oli neljänneksi suurin puolue (12,3  % äänistä) ja säilytti kaksi europarlamentaarikkoaan. Kannatus oli kuitenkin 5,2 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin vuoden 2009 vaaleissa.[52]

Valtiovarainministerinä muokkaa

Rinne valittiin valtiovarainministeriksi toukokuussa 2014.[53] Hän aloitti Kataisen hallituksen valtiovarainministerinä 6. kesäkuuta 2014[54] ja jatkoi tehtävässä Stubbin hallituksessa. Tärkeimmäksi tehtäväkseen hän kertoi työpaikkojen luomisen.[53]

Kansanedustajana muokkaa

Kansanedustajaksi Rinne nousi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa, eli vajaa vuosi sen jälkeen, kun oli aloittanut valtiovarainministerinä. Hän sai 12 147 ääntä, mikä oli SDP:n ehdokkaista suurin äänimäärä.[55]

Oppositiossa muokkaa

Rinne ilmoitti huhtikuussa 2016 ettei aio asettua SDP:n presidenttiehdokkaaksi vuoden 2018 vaaleissa.[56]

Vuonna 2018 Rinteen kannatus pääministeriksi oli samat 22 % kuin puoluekannatus. Vain 3 %:n mielestä Sdp:n kannatus perustui edes toissijaisesti Rinteen esiintymiseen julkisuudessa, 8 %:n mielestä syynä oli ”Sdp:n poliittisten avausten ja ehdotusten hyvyys”, 61 %:n mielestä ”yleinen kyllästyminen hallitusta kohtaan”, 29 %:n mielestä ”hallituspuolueiden huonous”.[57][58].

Pääministerinä muokkaa

Katso myös: Rinteen hallitus
 
Heta Ravolainen-Rinne (vasemmalta), pääministeri Antti Rinne, emerituspiispa Irja Askola sekä ministeri Aino-Kaisa Pekonen Helsinki Pridessa 2019.

SDP oli suurin puolue eduskuntavaaleissa 2019 ja Rinne nimitettiin 6. kesäkuuta 2019 Suomen 66. pääministeriksi. Rinteestä tuli 16 vuoden tauon jälkeen ensimmäinen sosialidemokraattinen pääministeri Suomessa. Kesäkuussa 2019 Rinne osallistui ensimmäisenä Suomen pääministerinä Helsinki Pride -kulkueeseen.[59]

 
Pääministeri Rinne johtamassa valtioneuvoston EU-ministerivaliokunnan kokousta 1. marraskuuta 2019.

Rinteen hallituksen hallitusohjelmaan kuuluivat muun muassa 75 %:n työllisyysaste, ”tulevaisuusinvestoinnit”, koulutukseen panostaminen, tuloveron keventäminen, haittaverojen kiristäminen, pakolaiskiintiön nostaminen, työperäisen maahanmuuton lisääminen ja oppivelvollisuuden pidentäminen 18 ikävuoteen.[60] Tutkimuslaitokset ja talouden asiantuntijat kuitenkin pitivät laadittua hallitusohjelmaa epärealistisena, koska se edellytti merkittävää työllisyysasteen parantumista, mikä oli ristiriidassa heikkenevän talouden kehityksen kanssa.[61][62] Myös Valtiontalouden tarkastusvirasto ja sosiaalidemokraatteihin kuuluva entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja antoivat kritiikkiä hallitusohjelman taloutta koskevaan osaan[63][64]. Lisäksi oppositio kritisoi voimakkaasti vaaleissa annettujen lupauksien pettämistä.[65] Hallitusohjelma sai kiitosta ympäristöjärjestöiltä, mutta myös kritiikkiä turpeen polttoon ja yritystukien liittyvistä linjauksista.[66]

Menetettyään hallituksensa toiseksi suurimman puolueen Keskustan luottamuksen Rinne pyysi hallituksensa eroa 3. joulukuuta 2019, ja presidentti Niinistön pyynnöstä hänen hallituksensa toimi toimitusministeristönä siihen asti, kunnes uusi hallitus oli saatu muodostettua.[7] Eron taustalla oli Keskustan tyytymättömyys Rinteen ammattiyhdistysmäiseen tapaan toimia työmarkkinakysymyksissä, joka kärjistyi valtio-omisteisten Postin johdon ajamien uusien työehtosopimusten jälkipyykissä[67]. Rinteen seuraajaksi pyrkivät SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marin ja SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman, joista SDP valitsi Sanna Marinin. Erostaan huolimatta Rinne kuitenkin toimi hallitustunnustelijana, jatkoi SDP:n puheenjohtajana ja sanoi olevansa ”käytettävissä” puheenjohtajaksi myös puolueen seuraavassa puoluekokouksessa kesällä 2020.[68]

 
Pääministeri Rinne kertoo medialle erostaan tiedostustilaisuudessa 3. joulukuuta 2019.

Helsingin Sanomien 10. joulukuuta 2019 julkaiseman kyselytutkimuksen mukaan Rinne oli viime vuosien epäsuosituin pääministeri. Tutkimuksen mukaan vain 13 prosenttia suomalaisista arvioi Rinteen hoitaneen pääministerin tehtävää erittäin tai melko hyvin, ja 62 prosenttia katsoi hänen onnistuneen erittäin tai melko huonosti. Tutkimus perustui 505 haastatteluun.[69]

Rinne valittiin eduskunnan 1. varapuhemieheksi 11. joulukuuta 2019.[70] Keväällä 2022 Rinne haki Lohjan kaupunginjohtajaksi, muttei tullut valituksi[71].

Vaalimenestys muokkaa

Ääniä Vertausluku Tulos
Eduskuntavaalit 2015 12417[72] 86462,000[72] Valitaan[72]
Eduskuntavaalit 2019 12110[72] 48553,500[72] Valitaan[72]
Eduskuntavaalit 2023 3527[72] 10214,636[73] Ei valita[73]

Mielipiteitä ja kannanottoja muokkaa

Rinne kannattaa vahvaa pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Hänen mielestään terveyskeskuskäynnit pitäisi muuttaa maksuttomaksi. Rinne kannattaa homo- ja lesbopareille samoja avioliitto- ja adoptio-oikeuksia kuin heteropareilla. Rinne vastustaa julkisten palveluiden yksityistämistä. Hänen mukaansa nykyisen kaltaiset palvelut ja sosiaalietuudet eivät ole liian raskaita julkiselle taloudelle.[74]

Maaliskuussa 2012 Rinne syytti työnantajia työurien pidentymisen estämisestä. Hänen mukaansa työnantajilla on tapana irtisanoa ensimmäisenä joukossa eläkeikää lähestyvät työntekijät. Lausunnossaan Rinne sanoi, että työntekijä- ja työnantajajärjestöjen sekä valtiovallan täytyisi kaikin keinoin pyrkiä työurien pidentämiseen. Rinne viittasi myös tuoreeseen tutkimukseen, jonka mukaan yli 50-vuotiaat ovat muita ikäryhmiä vähemmän poissa töistä sairauden vuoksi.[75]

Huhtikuussa 2013 Rinne ehdotti Kataisen hallituksen kaavaileman yhteisöveron alennuksen perumista. Rinteen mukaan työnantajat eivät välitä lainkaan hallituksen toiveesta saada työllisyyden kehitys kasvuun, viitaten Stora Enson, Metson ja Kemiran suunnitelmiin vähentää henkilöstöä ja tehdä miljoonien eurojen säästöjä.[76]

Rinne on ehdottanut pääomatulojen verotuksen liittämistä kunnallisveroon. Hänen mukaansa kuntien 10–20 eniten tienaavaa ovat pelkästään pääomatuloja saavia ihmisiä, jotka eivät maksa lainkaan kunnallisveroa, eivätkä näin ollen maksa kunnallisista palveluista. Rinne ehdotti veroasteeksi 10–15 prosenttia. Hän sai tukea SDP:n kansanedustaja Jouko Skinnarilta.[77]

Maaliskuussa 2013 SDP:n puheenjohtajavaalin alla Rinne julkaisi noin 50-sivuisen Aate, liike ja tulevaisuus -ohjelman. Sen olivat kirjoittaneet 30 henkilöä, joiden nimiä ei haluttu paljastaa.[78]

Rinne on sanonut olevansa feministi, mikäli se määritellään siten, että sillä pyritään rakentamaan sukupuolten tasa-arvoa.[79]

Elokuussa 2017 SDP:n kesäkokouksessa Rinne ilmaisi huolensa suomalaisten syntyvyyden laskusta, ja ratkaisuksi kehotti suomalaisia ryhtymään ”uudelleen synnytystalkoisiin”. Lausunto aiheutti kohun sosiaalisessa mediassa, jossa esimerkiksi SDP:n europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari kommentoi termin ”synnytystalkoot” tuovan mieleen kolmannen valtakunnan ja kansallissosialismin.[80][81] Rinne pahoitteli puheitaan ja totesi, että sanavalinta oli huono, mutta piti itse asiaa tärkeänä.[82]

Tammikuussa 2018 Rinne kritisoi Aamulehden haastattelussa voimakkaasti hallituksen ajamaa työttömyysturvan aktiivimallia. Rinteen mielestä hallituksella on väärä käsitys työttömistä ihmisistä ja se pitää kaikkia työttömiä ”laiskoina ja saamattomina”. Rinteen mielestä työvoimapalvelujen resursseja pitäsisi lisätä, ei hallinnollista byrokratiaa ja keppilinjaa sanktioineen ja karenssilla uhkaamisineen. Rinne sanoi, ettei kaikkialla Suomessa ole riittävästi tarjolla työvoimapalveluita ja työvoimapoliittista koulutusta.[83] Haastattelussa Rinne siteerasi saamaansa palautetta, jonka mukaan ”hallituksen politiikka tuntuu siltä, että halutaan laittaa työttömät polvilleen ja antaa heille niskalaukaus”. Rinteen välittämä raju retoriikka herätti paheksuntaa ja kritiikkiä.[84]

Pääministeriksi tultuaan Rinne totesi, että ”meillä ei ole varaa sellaiseen maailmaan, jossa chillaillaan”. Rinteen mukaan töitä on otettava vastaan, jos sellaisia on tarjolla ja henkilö on työkykyinen tai osatyökykyinen. Hän totesi ettei ole kuitenkaan valmis leikkaamaan työttömyysturvaa: ”Täytyy löytää keinoja, joilla parannetaan työllisyyttä ilman, että yhdenkään ihmisen arki pahentuu. Tällä en tarkoita, etteikö pitäisi olla kannusteita, vähän potkuakin persauksiin. Minusta on parempiakin keinoja patistaa ihmisiä töihin kuin leikata toimeentuloa.”[85]

Rikostuomiot muokkaa

2013 Rinne sai 1 716 euron sakot ylinopeudesta.[86]

2011 Rinteen johtama Ammattiliitto Pro aikaisti jo ilmoittamaansa lakkoa lakkojen ilmoitusaikaa koskevien sääntöjen vastaisesti. 16 metsäyhtiötä ja Metsäteollisuus ry jättivät asiasta haasteen. Käräjäoikeus katsoi asianomistajaksi ainoastaan Metsäteollisuus ry:n.[87] Rinne sai 2016 käräjäoikeudessa sakkotuomion työtaistelun aikaistamisesta, mutta molemmat osapuolet valittivat tuomiosta. Helsingin hovioikeus piti käräjäoikeuden tuomion voimassa ja tuomitsi lisäksi Rinteen alkuperäisen 1 240 euron sakkojen lisäksi maksamaan 10 000 euron korvauksen Metsäteollisuus ry:lle käräjäoikeusvaiheen oikeudenkäyntikuluista sekä 6 000 euroa hovioikeusvaiheen oikeudenkäyntikuluja. Vastassa olleet metsäyhtiöt vaativat Rinteeltä ja Prolta yhteensä 700 000 euron korvauksia.[36]

Luottamustehtäviä muokkaa

Rinne on toiminut Mäntsälän kunnanvaltuutettuna vuosina 2013−2019 ja uudelleen vuoden 2021 kuntavaaleista.[5][41] Hän on toiminut myös Mäntsälän seurakunnan kirkkovaltuustossa.[88]

Rinne oli ammattiliitto Pron puheenjohtajana mukana Levi Ski Resortin hallituksessa. Pro puolestaan on hotelliyritys Levin Matkailukeskus Oy:n pääomistaja. Se on vähemmistöomistajana Levi Ski Resort -yhtiössä, jossa osake-enemmistön omistaa Kittilän kunta. Näiden suhteiden takia Rinne joutui osallistumaan Kittilän paikallispoliittseen jupakkaan, jossa erotettiin kunnanjohtaja ja hissiyhtiön toimitusjohtaja.[89]

Yksityiselämä muokkaa

Rinne on naimisissa kolmatta kertaa.[11][16] Hänellä on kaksi tytärtä avioliitosta Merja Rinteen kanssa ja lapsenlapsia.[90] Pariskunta erosi vuonna 2003. Rinteen nykyinen puoliso on Heta Ravolainen-Rinne.[16]

Vuosina 1995–1996 Rinne joutui maksamaan entiselle taloyhtiölleen 25 000 markan vahingonkorvaukset. Isännöidessään taloyhtiötä Rinne maksoi taloyhtiön rahoilla omat puhelinlaskunsa, ei toimittanut lainkaan vuoden 1991 tositteita, piti taloyhtiön rahaliikenteestä kirjaa puutteellisesti ja aiheutti yhtiölle taloudellisia vahinkoja.[17]

Rinne sairastui joulunpyhinä 2018 keuhkokuumeeseen. Sen jälkitautina hänen sydänpussinsa tulehtui. Samalla havaittu sepelvaltimotauti tukki verisuonen, joka jouduttiin avaamaan pallolaajennuksella. Rinne kävi tuolloin hyvin lähellä kuolemaa.[91] Hän kuitenkin tervehtyi ja palasi eduskuntaan 1. maaliskuuta 2019.[92]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Vaalikone 2015 Yle. Viitattu 4.10.2018.
  2. ↑ Antti Rinne valittiin kuohuvan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajaksi Yle Uutiset. 16.12.2020. Yleisradio Oy. Viitattu 21.12.2020.
  3. ↑ Antti Rinne www.eduskunta.fi. Viitattu 6.10.2021.
  4. ↑ Antti Rinne valtiovarainministeriksi 6.6.2014. Valtioneuvosto. Viitattu 31.10.2014.
  5. ↑ a b Antti Rinne Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  6. ↑ Sundman, Robert: SDP voitti perussuomalaiset hiuksenhienolla erolla – suurimman puolueen asema on nyt heikompi kuin koskaan itsenäisyyden aikana Yle Uutiset. 15.4.2019. Yle. Viitattu 16.4.2019.
  7. ↑ a b Harjumaa, Marika & Sundman, Robert & Stenroos, Maria: Ylen erikoislähetys käynnissä: Rinne haluaa jatkaa puolueensa johdossa ja aikoo tavoitella ensi kesänä jatkokautta – Sanna Marin ja Antti Lindtman käytettävissä pääministeriksi 3.12.2019. Yleisradio. Viitattu 3.12.2019.
  8. ↑ Ari Hakahuhta: Sanna Marin SDP:n johtoon: "Teidän ansiosta ja teidän vuoksenne" – Ei ole kuullut Antti Rinteeltä ministerihaaveista, Yle seurasi kokousta Yle Uutiset. 23.8.2020. Viitattu 6.11.2021.
  9. ↑ Parikka, Valtteri: Entinen pää­ministeri Antti Rinne putoaa edus­kunnasta Helsingin Sanomat. 2.4.2023. Viitattu 3.4.2023.
  10. ↑ a b Larros, Heikki: Viisi ajatusta: AY-johtaja Antti Rinne (Interet Archive) Suomenlaki.com. 21.12.2011. Arkistoitu 2.2.2012. Viitattu 6.2.2014.
  11. ↑ a b c Dahlgren, Taina. STT. Ay mies täydestä sydämestään. Kaleva 2.11.2012.
  12. ↑ a b Ihminen roolin takana osa 1: Antti Rinne Iltalehti. 10.4.2015. Viitattu 13.4.2015.
  13. ↑ Antti Rinne lähtee soittaen sotaan Helsingin Sanomat. 20.1.2014. Viitattu 13.4.2015.
  14. ↑ Salo, Irmeli: Jäsenten etu ensin Talouselämä.fi. 6.11.2007. Viitattu 6.2.2014.
  15. ↑ Tolonen, Jaana (toim.): Suomen lakimiehet – Finlands jurister 1988, s. 888. Suomen Lakimiesliiton kirjasarja, 99. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1988. ISSN 0585-9530. ISBN 951-640-395-6.
  16. ↑ a b c d Kauhanen, Anna-Liisa: Antti Rinne lähtee soittaen sotaan Hs.fi. 19.1.2014. Viitattu 6.2.2014.
  17. ↑ a b Simula, Matti: Ay-johtajalla lisää rahasotkuja. Suomen Kuvalehti 16/2005, s. 14–15.
  18. ↑ Elonen, Pia: AKT:n ex-pomo peruu tietoja Antti Rinteen matkalaskuepäselvyyksistä. [vanhentunut linkki] Helsingin Sanomat 15.5.2014 (Arkistoitu linkki)
  19. ↑ Tikka, Juha-Pekka: IS: Sdp:n Antti Rinteellä kaksi vanhaa rahasotkua 2014-03-21. Retrieved 2019-12-11. Ilta-Sanomat. Viitattu 24.12.2019.
  20. ↑ Ollikainen, Marjo: Antti Rinne Erton puheenjohtajaksi HS.fi. 28.4.2002. Viitattu 27.12.2021.
  21. ↑ Helsingin Sanomat. 1.10.2005. Pääkirjoitus.
  22. ↑ Erto. Ajankohtaista. 12.2.2005. Antti Rinne valittiin ERTOn puheenjohtajaksi toiselle kaudelle.
  23. ↑ Karvonen, Tuomas: Erton Rinne toiselle kaudelle IT-viikko.fi. 13.2.2005. Viitattu 6.2.2014.
  24. ↑ Antti Rinne Toimihenkilöunionin johtoon Turun Sanomat. 30.9.2005. Viitattu 6.2.2014.
  25. ↑ Antti Rinne Ammattiliitto Pron johtoon Etelä-Suomen Sanomat. 12.12.2010. Viitattu 6.2.2014.
  26. ↑ Aro, Juhani: Antti Rinne jatkaa Pron johdossa Demari. 23.11.2012. Viitattu 6.2.2014.
  27. ↑ Lähteenmäki, Pekka: Ohjelmoija liittyy liittoon Talouselämä. 28.1.2004. Viitattu 6.2.2014.
  28. ↑ Antti Rinne Toimihenkilöunionin johtoon MTV Uutiset. 30.9.2005. Viitattu 6.2.2014.
  29. ↑ YTN tuomitsee Antti Rinteen toimet Tek.fi. 21.4.2007. Viitattu 6.2.2014.
  30. ↑ Lappalainen, Tuomo: Riidanhaastaja hieroo rauhaa. Suomen Kuvalehti, 21/2007, s. 21–23.
  31. ↑ Helsingin Sanomat 7.9.2009.
  32. ↑ Sajari, Petri. Helsingin Sanomat. 8.6.2011. Ay-johtaja Rinne kiistää työtaistelua koskevan rikossyytteen.
  33. ↑ Hovioikeus kumosi Pron Antti Rinteen lakkosakot Helsingin Sanomat. 19.12.2012. Viitattu 6.2.2014.
  34. ↑ Antti Rinnettä koskeva hovioikeuden vapauttava päätös jätettiin ennalleen Korkein oikeus. Viitattu 4.4.2019.
  35. ↑ Antti Rinne välttyi jättikorvauksilta, mutta sai sakot Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 4.1.2021.
  36. ↑ a b Hovioikeus piti Antti Rinteen sakot työkiistasta voimassa – Lisäksi Rinne joutuu maksamaan Metsäteollisuudelle 16 000 euroa oikeudenkäyntikuluja 20.12.2018. Yle Uutiset. Viitattu 30.5.2020.
  37. ↑ Luettelo ehdokkaista vaalipiireittäin ja puolueittain, myös heidän äänimääränsä ja vertauslukunsa. Tilastokeskus 1999.
  38. ↑ Antti Rinne otti vetovastuun demarileirissä. Mäntsälän Viikkouutiset 25.3.2009 (luettu 7.9.2009) [vanhentunut linkki]
  39. ↑ Uudenmaan vaalipiiri – Mäntsälä – Uusi valtuusto Kuntavaalit 2012 tulospalvelu. 6.11.2012. Yle. Viitattu 6.2.2014.
  40. ↑ Kunnanvaltuusto Pöytäkirja 16.09.2019/Pykälä 85 16.9.2019. Mäntsälän kunta. Viitattu 7.11.2019.
  41. ↑ a b Yle - Tulospalvelu - Mäntsälä - Uudenmaan vaalipiiri - Kuntavaalit 2021 - Yle.fi vaalit.yle.fi. Viitattu 6.10.2021.
  42. ↑ Aluevaltuusto (hyvinvointialue) Keski-Uudenmaan Sote. Viitattu 17.3.2022.
  43. ↑ Antti Rinteen CV Kulttuurifoorumi. Viitattu 6.2.2014.
  44. ↑ Kiuru, Lindtman ja Vainio SDP:n varapuheenjohtajiksi Yle Uutiset. 25.5.2012. Viitattu 6.2.2014.
  45. ↑ Elonen,Piia: Pääkirjoitus: Urpilaisen haastajaksi halutaan äijä Helsingin Sanomat. 17.9.2013. Viitattu 6.2.2014.
  46. ↑ Seppänen, Timo: Demariaktiivit toivovat puheenjohtajakisaa Yle Uutiset. 21.1.2014. Viitattu 6.2.2014.
  47. ↑ Vainio, Timo: Rinne ehdolle SDP:n puheenjohtajaksi Demari.fi. 1.2.2014. Viitattu 13.4.2014.
  48. ↑ Elonen, Piia: Urpilaisen haastanut Antti Rinne sai vaalirahaa ay-demareilta Helsingin Sanomat. 6.2.2014. Viitattu 6.2.2014.
  49. ↑ Nalbantoglu, Minna: Rinteen nouseva suosio ajaa Urpilaista ahtaalle Helsingin Sanomat. 21.3.2014. Viitattu 24.4.2014.
  50. ↑ Mäkinen, Esa & Nalbantoglu, Minna: Haastaja Rinne keulii Urpilaisen ohitse Sdp:n johtajakisassa Helsingin Sanomat. 1.5.2014. Viitattu 1.5.2014.
  51. ↑ Antti Rinne on SDP:n uusi puheenjohtaja Yle Uutiset. 9.5.2014. Viitattu 9.5.2014.
  52. ↑ Europarlamenttivaalit 2014: Koko maa Vaalit.fi. 30.5.2014 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 1.8.2014.
  53. ↑ a b Uusivaara, Terhi: Antti Rinteestä tulee valtiovarainministeri Yle Uutiset. 28.5.2014. Viitattu 6.6.2014.
  54. ↑ Antti Rinne aloitti uutena valtiovarainministerinä, Yle.fi
  55. ↑ Eduskuntavaalit 2015: Valitut ehdokkaat Koko maa Vaalit.fi. 22.4.2015. Oikeusministeriö. Viitattu 22.4.2015.
  56. ↑ Antti Rinne ei lähde presidenttiehdokkaaksi Iltalehti. Viitattu 15.4.2016.
  57. ↑ Sdp:n Antti Rinne nousi suosikiksi pää­ministeri­kandidaateista, mutta suosion syy vesittää puolueen riemun Helsingin Sanomat. 4.7.2018.
  58. ↑ Antti Rinteen suosio ei johdu Antti Rinteestä Helsingin Sanomat. 5.7.2018.
  59. ↑ Antti Rinne osallistuu ensimmäisenä pääministerinä Helsinki Pride -kulkueeseen Helsingin Sanomat. 27.6.2019. Viitattu 27.6.2019.
  60. ↑ Antti Rinteen hallitus­ohjelma on julki: Lue täältä koko ohjelma liitteineen Helsingin Sanomat. 3.6.2019. Viitattu 3.7.2019.
  61. ↑ Janne Suutarinen: Analyytikko tyrmää Rinteen ohjelman utopistiseksi ja harhaiseksi - ”En muista, että olisin ikinä tuollaista höttöä hallitusohjelman talouspuolelta lukenut” Talouselämä. Viitattu 24.12.2019.
  62. ↑ Näin hallitusohjelma on otettu vastaan: Enteilee konkurssia, on hiekalle rakennettu huvila – toisaalta auttaa Suomen yli laskusuhdanteen Yle Uutiset. Viitattu 24.12.2019.
  63. ↑ Kritiikki Rinteen hallituksen talouspolitiikkaa kohtaan kasvaa - nyt asialla Valtiontalouden tarkastusvirasto www.iltalehti.fi. Viitattu 24.12.2019.
  64. ↑ Tuomiojalta yllättävä kritiikki hallitusohjelmalle: ”Olisi järjetöntä myydä pois omaisuutta” – entinen ulkoministeri kommentoi myös Venäjää ja näkee siellä ”suuren kysymysmerkin” demokraatti.fi. 9.8.2019. Viitattu 24.12.2019.
  65. ↑ Uusi oppositio pääsi vauhtiin: "Todelliset hallitusneuvottelut vasta tulossa, hallitus vie Suomen turmioon", Orpo: Rinne vaati hoitamaan SDP:n lupaukset Yle Uutiset. Viitattu 24.12.2019.
  66. ↑ "Vuosituhannen paras hallitusohjelma" – Ympäristöjärjestöt kiittelevät, mutta löytävät ohjelmasta myös ympäripyöreyksiä ja kritisoitavaa Forssan Lehti. Viitattu 24.12.2019.
  67. ↑ Näihin asioihin pääministeri Antti Rinne kaatui - yllätyksiä, epätotuuksia, muiden tontille astumista ja yleistä sekoilua www.iltalehti.fi. Viitattu 24.12.2019.
  68. ↑ https://www.is.fi/politiikka/art-2000006329974.html
  69. ↑ Hartikainen, Jarno: Rinteen pääministerikausi sai murska-arvion: Vain 13 prosenttia suomalaisista tyytyväisiä työhön Helsingin Sanomat. 10.12.2019. Viitattu 11.12.2019.
  70. ↑ Salokorpi, Jussi: Antti Rinne eduskunnan 1. varapuhemieheksi 11.12.2019. Yleisradio. Viitattu 11.12.2019.
  71. ↑ Antti Rinnettä ei valittu Lohjan kaupunginjohtajaksi Yle Uutiset. 20.4.2022. Viitattu 21.4.2022.
  72. ↑ a b c d e f g Tietopalvelu tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 1.9.2023.
  73. ↑ a b Antti Rinne | Tulospalvelu | Eduskuntavaalit 2023 | yle.fi vaalit.yle.fi. Viitattu 1.9.2023.
  74. ↑ Antti Rinne – HS:n vaalikone 2019 Vaalikone.fi. Viitattu 10.3.2019.
  75. ↑ Työnantajat torppaavat urien pidentämisen MTV Uutiset. 14.3.2012. Viitattu 6.2.2014.
  76. ↑ Pron Rinne: Yhteisöveron laskuun ei ole varaa MTV Uutiset. 23.4.2013. Viitattu 6.2.2014.
  77. ↑ Rinne: Pääomatulot mukaan kuntaverotukseen Kauppalehti. 3.11.2013. Viitattu 6.2.2014.
  78. ↑ Rinne, Antti: Aate, liike ja tulevaisuus. Viitattu 10.5.2014.
  79. ↑ Karvala, Kreeta: Puoluejohtajat IL-tentissä: Feministi vai tasa-arvon kannattaja? Iltalehti.fi. 8.3.2015. Iltalehti. Viitattu 17.12.2017.
  80. ↑ Nyman, Riikka: Antti Rinne kutsui suomalaisia ”synnytystalkoisiin” – Jaakonsaari: ”Tuo mieleen kansallissosialismin” 6.1.2018. Iltalehti. Viitattu 6.1.2018.
  81. ↑ Auramies, Jukka: Antti Rinteen ”synnytystalkoot” pöyristytti demaritkin Mtv.fi. 23.8.2017. MTV Uutiset. Viitattu 6.1.2018.
  82. ↑ Blencowe, Annette: Antti Rinne pahoittelee puheitaan synnytystalkoista Yle Uutiset. 24.8.2017. Yleisradio. Viitattu 6.1.2018.
  83. ↑ Nurmi, Lauri: Oppositiojohtaja Antti Rinne: Hallituksen ihmiskuvan vääristyneisyys johtaa älyttömyyksiin Aamulehti. 5.1.2017. Viitattu 6.1.2018.
  84. ↑ Sutinen, Teija: Antti Rinteen siteeraama vertaus aktiivimallista ”niskalaukauksena” herättää pahaa verta Helsingin Sanomat. 6.1.2018. Viitattu 6.1.2018.
  85. ↑ Pääministeri Rinne: ”Meillä ei ole varaa sellaiseen maailmaan, jossa chillaillaan” Ilta-Sanomat. 19.6.2019. Viitattu 21.6.2019.
  86. ↑ IS: Antti Rinne kaahasi keväällä reilut sakot 26.6.2014. TS. Viitattu 30.5.2020.
  87. ↑ Hovioikeus piti Antti Rinteen sakot työkiistasta voimassa – Lisäksi Rinne joutuu maksamaan Metsäteollisuudelle 16 000 euroa oikeudenkäyntikuluja Yle Uutiset. Viitattu 4.4.2019.
  88. ↑ Ministeri Antti Rinne: ”Olen seurakunnan aktiivi” Seurakuntalainen. 2015. Viitattu 15.3.2021.
  89. ↑ Sdp:n Antti Rinteen to­dis­ta­jak­si tu­le­mi­nen kä­rä­jil­le on ollut vai­hei­kas­ta – Rinteen mukaan häntä ei tie­do­tet­tu asiasta tar­peek­si Kaleva. 2018. Viitattu 15.3.2021.
  90. ↑ KK: Antti Rinne järkyttyi 18-vuotiaan tyttärensä raskaudesta 17.12.2015. Ilta-Sanomat. Viitattu 17.12.2015.
  91. ↑ Pääministeri HS:lle: Jos Espanjan lääkärit olisivat herättäneet, Antti Rinne olisi kuollut Iltalehti. 20.6.2019. Viitattu 21.6.2019.
  92. ↑ Haapala, Timo: Antti Rinne palaa eduskuntaan 1. maaliskuuta Ilta-Sanomat. 23.2.2019. Viitattu 23.2.2019.

Kirjallisuutta muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Edeltäjä:
Juha Sipilä 		Suomen pääministeri
2019 		Seuraaja:
Sanna Marin
Edeltäjä:
Paula Risikko 		Eduskunnan puhemies
2019 		Seuraaja:
Matti Vanhanen
Edeltäjä:
Jutta Urpilainen 		Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puheenjohtaja
2014–2020 		Seuraaja:
Sanna Marin
Edeltäjä:
Jutta Urpilainen 		Suomen pääministerin sijainen
2014–2015 		Seuraaja:
Timo Soini
Edeltäjä:
Jutta Urpilainen 		Suomen valtiovarainministeri
2014–2015 		Seuraaja:
Alexander Stubb
Sosiaalidemokraattien kansanedustajat
Uudenmaan vaalipiirin kansanedustajat

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Antti_Rinne&oldid=22246050”