Antti Junes
Antti Junes (6. heinäkuuta 1874 Alatornion Kiviranta – 29. heinäkuuta 1963 Alatornio) oli suomalainen maanviljelijä ja maalaisliittolainen poliitikko.
Nuoruus ja varhaisvuodet muokkaa
Antti Juneksen vanhemmat olivat herastuomari Antti Junes vanhempi ja Maria o.s. Haara. Isänisä Anders Granroth oli kotoisin Pietarsaaren maalaiskunnasta, Pedersörestä, ja muuttanut Tornioon ostaen myöhemmin Alatornion Kivirannalta Juneksen tilan. Koulutaustaa Antti Juneksella oli kansakoulu ja Limingan kansanopisto 1894–1895. Antti Junes oli avioitui 1896 torniolaisen Emma Charlotte Ekmanin kanssa ja avioliitosta syntyi yhdeksän lasta. Vuonna 1897 Antti Junes osti Mäki-nimisen tilan Kivirannalta, jota myöhemmin on kutsuttu Mäkiantiksi. Useissa vuosisadan alun kirjoituksissa puhutaankin Antti Junes nuoremmasta ja vanhemmasta, joista nuorempi tarkoittaa tässä esiteltävää henkilöä.
Vuosisadan alun kunnallispoliitikko ja järjestötoiminta muokkaa
Antti Junes tuli mukaan kunnallispolitiikkaan vuonna 1900, jolloin hän aloitti toimintansa kunnallislautakunnan tehtävissä. Tätä tehtävää hän hoiti vuoteen 1917, jolloin hän siirtyi kunnankirjuriksi. Alatornion kunnanvaltuuston puheenjohtajana hän toimi 1932–1933.
Kunnallispolitiikan lisäksi Antti Junes osallistui erityisesti taloudelliseen järjestötoimintaan. Hän toimi Alatornion Osuusmeijerin luottamustehtävissä, paikallisen säästöpankin hallituksessa 48 vuotta, hoiti Alatornion sähkölaitoksen toimitusjohtajan tehtävää 16 vuotta jne. Pitkän päivätyön Junes suoritti myös Peräpohjolan maanviljelysseuran johtokunnan jäsenenä ja mainitun järjestön puheenjohtajana 1918–1949. Tämä toiminta antoi hänelle käytännöllisen näköalapaikan sen aikaiseen pohjoissuomalaiseen pienviljelykseen ja sen ongelmiin. Samassa kylässä toimintansa 1900-luvun alussa aloittaneen Peräpohjolan kansanopiston hallintoon hän tuli mukaan 1919 johtokunnan puheenjohtajana. Näistä ansioista ja jo pitempään jatkuneesta kansanedustajatyöstä johtuen silloinen presidentti Lauri Kr. Relander myönsi hänelle kunnallisneuvoksen arvonimen vuonna 1925.
Ura poliitikkona muokkaa
Antti Junes oli ehdokkaana jo yksikamarisen eduskunnan ensimmäisissä vaaleissa 1907 Tornion maalaisliittolaisten muodostamalla ehdokaslistalla – kaikki ehdokkaat olivat vanhoillislestadiolaisia. Junes onnistui pääsemään seuraavissa vaaleissa 1910 eduskuntaan. Vuonna 1910 alkanut ura kesti vuoteen 1914. Uudelleenvalinta tapahtui itsenäisen Suomen tasavallan rakennusvaiheen alkaessa 1919 eduskuntavaaleissa. Toiminta jatkuikin vaalikautta 1933–1936 lukuun ottamatta huhtikuuhun 1945, jolloin sodanajan pitkä parlamentti lopetti toimintansa.
Eduskunnassa Junes työskenteli useissa valiokunnissa, muun muassa laki- ja talousvaliokokunnan puheenjohtajana 1931–1932. Valtakunnan oikeuden jäsenenä Junes toimi 1929–1931, 1937 ja 1941–1946. Juneksen parlamentaariseen uraan mahtui ministerikausi apulaismaatalousministerinä Kyösti Kallion III hallituksessa.[1] Mainitun hallituksen aikana Lapualla sai alkunsa oikeistolainen kansanliike, Lapuan liike, joka vaikutti muun muassa mainitun hallituksen eroon.
Juneksen eduskunta-aloitteet koskivat valtaosaltaan Pohjois-Suomea ja etupäässä Tornionjokilaaksoa. Hän oli tyypillinen oman alueensa kansanedustaja. Uskonnolliselta katsomukseltaan Junes oli vanhoillislestadiolainen, joka ei erityisesti korostunut eduskuntatyössä. Toisaalta hän vaikutti merkittävästi kristillis-yhteiskunnallisen työn alkamiseen Pohjois-Suomessa, jota edusti Sigfrid Sireniuksen setlementtiliike.
Eläkevuodet muokkaa
Antti Junes vietti 70-vuotispäiviään kotonaan Mäkiantin tilalla heinäkuussa 1944. Pian sen jälkeen käynnistyi syyskuussa 1944 Lapin sota, jonka seurauksena tuhoutui myös hänen kotitilansa Mäkiantti Tornion pohjoispuolella Kivirannan alueella käydyissä taisteluissa lokakuussa 1944. Välittömästi eduskuntatyön loppumisen jälkeen keväällä 1945 oli alettava rakentaa myös uutta kotitaloa osana Lapin jälleenrakennusta.
Tilanpidon Antti Junes luovutti tyttärensä perheelle, mutta työskentely kotipiirissä jatkui. Erityisesti lähellä kotipaikkaa sijainnut Kivirannan karsinapato oli lähellä sydäntä. Siellä saattoi hänet nähdä vaikka puhdistamassa lähes 300 metristä padon vartta tai myymässä patokellarilta monikiloisia lohia ja taimenia aivan viimeisiin elinvuosiin asti.
Lähteet muokkaa
- Jouko Talonen: Tornionjokilaakson ja maalaisliiton edusmies – kunnallisneuvos Antti Junes Alatorniolta, artikkeli Pohjolan Sanomissa, 7. helmikuuta 1985.
- Jouko Talonen: Antti Junes poliittis-yhteiskunnallisena vaikuttajana, Tornionlaakson vuosikirja 1989, ss. 175–204.
- Pertti Vuento: Kiviranta ja Pudas – Lohen ja färien kylät, 1992, Kivirannan kylätoimikunta, ISBN 952-90-3832-1, ss. 200–212.
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Antti Junes Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Ulpu Marjomaa: Junes, Antti (1874–1963) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Antti Junes Suomen ministerit. Valtioneuvosto.