Antonio Flores (muusikko)
Antonio Flores (14. marraskuuta 1961 – 30. toukokuuta 1995) oli espanjalainen muusikko ja näyttelijä.[1]
| Antonio Flores | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Antonio González Flores |
| Syntynyt | 14. marraskuuta 1961 Madrid |
| Kuollut | 30. toukokuuta 1995 (33 vuotta) Madrid |
| Ammatti | laulaja-lauluntekijä, muusikko, näyttelijä |
| Vanhemmat |
Antonio González (”El Pescaílla”) Lola Flores |
| Lapset | Alba Flores |
| Sukulaiset |
Rosario Flores Lolita Flores |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | pop, rock, flamenco, flamencorumba |
| Soittimet | kitara, piano |
| Palkinnot | |
|
Premios Ondas (1995) |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Floresin isä Antonio González (”El Pescaílla”) oli kitaristi, äiti Lola Flores oli flamenco-taiteilija ja näyttelijä. Floresin sisaret Rosario ja Lolita ovat laulajia ja näyttelijöitä. Vuonna 1986 syntynyt lapsi Alba on näyttelijä.[2]
Floresin isä oli romani ja äidinäiti puoliksi romani.[3][4]
Flores näytteli ensimmäisen kerran 8-vuotiaana elokuvassa El taxi de los conflictos (1969).[1] Hän näytteli Antonion roolin Eloy de la Iglesian ohjaamassa elokuvassa Colegas (1982). Cosas mías (1995) oli Floresin menestynein musiikkialbumi. Hän tuotti ja kirjoitti suurimman osan kappaleista sisarensa Rosario Floresin albumille De ley (1992).[1]
Flores sai parhaan espanjalaisen artistin Premios Ondas -palkinnon vuonna 1995.[5]
Flores kuoli lääkeaineiden yliannostukseen pari viikkoa äitinsä kuolemasta. Kuoleman jälkeen on julkaistu kokoelmalevyjä.[1]
Filmografia (valikoima) muokkaa
- El taxi de los conflictos (1969)
- Colegas (1980)
- El balcón abierto (1984)
- Calé (1987)
- Kiihkon umpikujassa (1989)
- La mujer y el pelele (1990)
- Chechu y familia (1992)
- Cautivos de la sombra (1993)
Diskografia (valikoima) muokkaa
- Antonio (1980)
- Al caer el sol (1981)
- Gran vía (1988)
- Cosas mías (1995)
Lähteet muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d Evan C. Gutierrez: Artist Biography by Evan C. Gutierrez allmusic.com. Viitattu 3.11.2019. (englanniksi)
- ↑ Ignacio Gomar: Alba, la heredera de la saga Flores que más brilla elpais.com. 8.9.2019. Viitattu 3.11.2019. (espanjaksi)
- ↑ Eamonn Rodgers (toim.): Encyclopedia of Contemporary Spanish Culture (1999), s. 192
- ↑ Gonzalez El Pescailla Antonio: Tiritando forcedexposure.com. Viitattu 3.11.2019. (espanjaksi)
- ↑ 1995 premiosondas.com. Arkistoitu 26.6.2019. Viitattu 3.11.2019. (espanjaksi)