Wikipedia

Anton LaVey

Saatanan kirkon perustaja

Anton Szandor LaVey, oikealta nimeltään Howard Levey[2] (11. huhtikuuta 1930 – 29. lokakuuta 1997) oli yhdysvaltalainen nykyaikaisen satanismin perustaja ja aatteellinen johtaja.

Anton LaVey
Howard Stanton Levey
Henkilötiedot
Syntynyt11. huhtikuuta 1930
Chicago, Illinois
Kuollut29. lokakuuta 1997 (67 vuotta)
San Francisco, Kalifornia
Ammatti muusikko, kirjailija, pappi
Titteli Saatanan kirkon ylipappi[1]
Saatanallisen teologian tohtori[1]
Puoliso Carole Lansing (1951–1960)
Diane Hegarty (1960–1984)
Blanche Barton (1984–1997)
Lapset Karla LaVey
Zeena Schreck
Satan Xerxes Carnacki LaVey
Muut tiedot
Merkittävät teoksetSaatanallinen Raamattu
Järjestö Saatanan kirkko
Seuraaja Peter H. Gilmore
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Kotisivu

LaVey perusti vuonna 1966 San Franciscossa Saatanan kirkon. Hän myös julkaisi useita tekstejä ja kirjoja, kuten Saatanallisen Raamatun, joissa hän määritteli satanismin periaatteet sekä Saatanan käsitteen merkityksen kirkossaan. Todellisen Saatanan olemassaoloon LaVey ei uskonut.

LaVey järjesti 1960-luvulla useita julkisuustemppuja, kuten saatanallisia häitä ja kasteita. Hänen kirkkonsa oli tuolloin Yhdysvalloissa melko kuuluisa, ja siihen kuului myös joitain julkkisjäseniä. Seuraavalla vuosikymmenellä LaVey vetäytyi julkisuudesta kirkon ajauduttua sisäisiin ristiriitoihin. Hän kuoli vuonna 1997.

Elämä muokkaa

Tausta ja nuoruus muokkaa

Howard Stanton Levey syntyi 11. huhtikuuta 1930 Chicagossa Illinoisissa.[3] Hänen vanhempansa olivat Michael ja Gertrude Levey. Howard muutti nuorena perheensä mukana Kaliforniaan.[4] LaVey oli lapsena kiinnostunut musiikista, kauhukirjallisuudesta ja okkultismista. Hänen omien väitteidensä mukaan hänellä oli häntä, joka leikattiin pois teini-ikäisenä.[5]

LaVey kertoi suvustaan, varhaisvaiheistaan ja työpaikoistaan jälkeenpäin monenlaisia värikkäitä tarinoita. Tiedot ovat useimmiten peräisin häneltä itseltään, eikä niille ole useinkaan löydetty vahvistusta muista lähteistä.[3] LaVey kertoi isoäitinsä olleen transilvanialainen mustalainen, joka opetti hänelle yliluonnollista kansanperinnettä ja tarinoita vampyyreistä ja ihmissusista. Hän väitti työskennelleensä sirkuksen leijonankesyttäjänä 17-vuotiaana, varietee-pianistina 18-vuotiaana sekä poliisin valokuvaajana 1950-luvun alussa. Hän väitti tavanneensa Marilyn Monroen varieteessa ja seurustelleensa tämän kanssa ennen Monroen nousua tähdeksi.[4]

LaVey kertoi sirkusaikoinaan hylkiöiden seurassa eläessään havainneensa kristillisen kirkon tekopyhyyden, sillä samat miehet, jotka kävivät sunnuntaisin jumalanpalveluksessa, jossa LaVey soitti urkuja, kävivät lauantaisin katsomassa himoiten sirkuksen tanssijattaria. LaVeyn mukaan tämä osoitti sen, kuinka uskonto ei pysty tukahduttamaan ihmisen lihallisia himoja. Sirkuksesta LaVey oppi myös sen, kuinka ihmiset kaipaavat viihdettä ja erikoisuuksia.[6]

Aikuiselämä ennen satanismia muokkaa

Mentyään naimisiin vuonna 1951 LaVey otti työn San Franciscon poliisin valokuvaajana. Työssään LaVey kertoi nähneensä ihmisluonnon verisimmän ja synkimmän puolen kuvatessaan eri tavoin väkivallan kohteeksi joutuneita uhreja. Parin vuoden jälkeen LaVey siirrettiin kuvaamaan erilaisia outoja poliisille ilmoitettuja tapauksia, kuten ufoja ja epätavallisia ääniä. Vuonna 1955 LaVey lopetti työt valokuvaajana ja siirtyi kertomansa mukaan kaupungin viralliseksi urkuriksi.[7]

Vuonna 1956 LaVey sai isältään lahjaksi 13-huoneisen talon San Franciscosta. Vuonna 1887 rakennettu talo oli aiemmin ollut bordelli ja salakapakka, ja siinä oli salaisia huoneita ja salaovia. LaVey remontoi ja maalasi talon itselleen sopivaksi, nimesi sen Mustaksi Taloksi ja asui siinä elämänsä loppuun asti. LaVeyt alkoivat pitää siellä seurapiirikokoontumisia, jotka kehittyivät luentojen ja okkultististen tilaisuuksien ”Antonin Taikapiireiksi”. Osallistujat saivat kuulla vampyyreista, ESP:stä, ihmissusista, zombeista, lemmenjuomista, ennustamisesta, voodoosta ja kaikesta muustakin selittämättömästä ja oudosta. LaVey hankki myös suuren burmalaisen kissan, jota hän väitti leopardiksi, ja sen jälkeen aidon leijonan lemmikikseen.[8] Vähitellen hänestä tuli paikallinen julkisuuden henkilö, joka tunnettiin synkkänä ja salaperäisenä hahmona.[9]

Vuonna 1991 Lawrence Wrightin kirjoittama Rolling Stone -lehden artikkeli paljasti LaVeyn varhaisvaiheiden todellisen laidan. LaVeyn kertomuksille San Franciscon poliisille työskentelemisestä ei löytynyt todisteita, kuten ei tarinoille varieteesta tai Marilyn Monroestakaan.[10] LaVey kertoi toivovansa menneisyytensä säilyvän arvoituksellisena. Hänelle oli tärkeää luoda itsestään myyttistä imagoa, jota hän korosti omaelämäkerrallisissa teoksissaan, ja hän saikin ihmiset uskomaan keksittyihin legendoihin omasta menneisyydestään lähes kolmen vuosikymmenen ajan. Hän korosti itsekin olevansa valehtelija, huijari ja teeskentelijä ja piti juuri sitä saatanallisena piirteenä itsessään.[11]

Satanismi muokkaa

Pääartikkeli: Satanismi

1960-luvulta lähtien tiedot LaVeyn elämänvaiheista ovat nuoruusvuosia paremmin tunnetut. Vuoden 1966 vapunyönä LaVey perusti ystäviensä kehotuksesta Saatanan kirkon taikapiirinsä pohjalle. Perustamisyönä hän myös ajeli päänsä. Kirkon perustamista seurasi joukko paljon huomiota saaneita julkisuustemppuja, kuten saatanallisten häiden järjestäminen ja historian ensimmäinen saatanallinen kaste, jossa vastasyntyneen puutteessa kastettiin LaVeyn kolmivuotias Zeena-tytär. Häiden ja kasteen jälkeen LaVey suoritti myös saatanalliset hautajaiset auto-onnettomuudessa kuolleen kirkkonsa jäsenen kunniaksi.[12]

LaVeyn kirkon jäsenmäärä oli 1960-luvulla muutama sata. Heidän joukkoonsa liittyi vuosikymmenen loppua kohti myös joitain kuuluisuuksia, kuten näyttelijä Jayne Mansfield, jonka kiinnostusta liikkeeseen ja itseensä LaVey tosin liioitteli.[13] LaVey palkattiin osallistumaan myös Roman Polańskin ohjaaman, saatanallisena pidetyn elokuvan Rosemaryn painajainen (1968) markkinointiin, vaikka hän ei väitteistään huolimatta luultavasti osallistunutkaan elokuvan tekemiseen.[14]

Vuonna 1967 LaVey julkaisi kirkkonsa ”yksitoista Maan saatanallista sääntöä”, [15] ja vuonna 1969 hän kirjoitti filosofiaansa esitelleen Saatanallisen Raamatun, joka teki Saatanan kirkosta entistä tunnetumman ja toi sille rahaa. LaVey koosti kirjan vanhoista luentomuistiinpanoistaan ja muista kirjoituksistaan, ja osan hän plagioi vanhoista teksteistä. Saatanallisessa Raamatussa LaVey yhdisteli vielä taikuutta ja rationaalisuutta, mutta 1970-luvun loppupuolella hän kääntyi taikuutta vastaan.[16]

1970-luvulla Saatanan kirkko oli jo vakiintunut, eikä LaVey enää järjestänyt entisenkaltaisia julkisuustemppuja. Samalla kirkko laajeni San Franciscosta muualle maahan, ja sen jäsenmäärä oli 200–500. LaVey jatkoi myös kirjojen kirjoittamista ja julkaisi artikkelejaan The Cloven Hoof -lehdessä. Vuonna 1973 hän ystävystyi laulaja Sammy Davis Jr.:n kanssa, josta tuli myös kirkon kannattaja.[17]

Vuonna 1975 Saatanan kirkosta erosi ryhmä johtavia jäseniä, ja se oli vähällä hajota kokonaan sisäisiin ristriitoihin. LaVey oli suututtanut monet alkamalla myydä pappisvirkoja ja etääntymällä okkultismista. Turhautunut LaVey lakkautti kirkostaan erkaantuneet paikallisosastot ja vetäytyi kokonaan julkisuudesta.[18]

Kuolema muokkaa

LaVey kuoli 29. lokakuuta 1997 keuhkoödeemaan.[19] Hän menehtyi katolisessa St. Mary’s Hospital -sairaalassa. Hänelle toimitettiin saatanalliset hautajaiset läheisimpien omaisten läsnä ollessa, ja hänet krematoitiin myöhemmin.[20]

Yksityiselämä ja persoona muokkaa

LaVey meni vuonna 1951 naimisiin 15-vuotiaan Carole Lansingin kanssa ja sai tämän kanssa tyttären Karlan 1952. Vuonna 1960 LaVey erosi vaimostaan Diane Hegartyn vuoksi, jonka kanssa hän sai toisen tyttärensä Zeenan vuonna 1964. Hän erosi 1980 ja sai vuonna 1993 pojan Xerxesin kolmannen kumppaninsa Blanche Bartonin kanssa. Zeena LaVey (nykyisin Schreck) katkaisi välinsä isäänsä vuonna 1990 ja erosi Saatanan kirkosta.[19]

LaVeyn tunteneet pitivät häntä valehtelutaipumuksestaan huolimatta karismaattisena, viihdyttävänä ja miellyttävänä ihmisenä, joka ystävystyi ihmisiin helposti sekä osasi keskustella älykkäästi ja huumorintajuisesti filosofiasta, uskonnosta ja musiikista. LaVey oli myös taitava muusikko. Hän ei pitänyt aikansa rock-musiikista, vaan kuunteli melodista, vanhempaa musiikkia.[21]

Filosofia ja opetukset muokkaa

LaVeyn ajattelu kehittyi 1960-luvun uushenkisyyden ja orastavan humanistisen psykologian kontekstissa. Hengellisten näkökohtien sijaan hän painotti ruumiillisuutta ja yksilöllisyyttä.[22] Satanismin keskeisimmät piirteet olivat egoismi ja ateismi. LaVeyn satanismi ei silti ollut nihilististä, vaan hän kehotti seuraajiaan noudattamaan lakia. Nautiskelu oli LaVeyn mukaan hyväksi vain, jos siitä ei koitunut vahinkoa muille. Hän ei palvonut Saatanaa eikä pitänyt pahuuden harjoittamista itsetarkoituksellisena. Perinteisiä uskontoja hän kritisoi tekopyhyydestä ja ihmisen luontaisten tarpeiden kieltämisestä.[9]

LaVey kuvaili itseään ”rationaaliseksi satanistiksi”,[22] ja Saatanan kirkon arvoja onkin kuvattu humanistisiksi.[23] Vuoden 1970 elokuvassaan Satanis: The Devil’s Mass LaVey julisti:[16]

»Tämä on hyvin itsekäs uskonto. Me uskomme ahneuteen, me uskomme itsekkyyteen, me uskomme kaikkiin ihmistä motivoiviin himokkaisiin ajatuksiin, sillä se on ihmisen luonnollinen tunne. Jos haluat olla syntinen, ole kulmakunnan paras synnintekijä. Jos haluat tehdä jotain tuhmaa, tee se tietoisena siitä että teet tuhmuuksia, ja nauti siitä.»

LaVey määritteli Saatanan merkityksen kirkolleen Yhdeksässä saatanallisessa julkilausumassa, jotka hän julkaisi Saatanallisessa Raamatussaan 1969:[24][25]

  1. Saatana edustaa nautintoa pidättyväisyyden sijaan!
  2. Saatana edustaa elintärkeää konkreettisuutta hengellisen haihattelun sijaan!
  3. Saatana edustaa tahriintumatonta viisautta tekopyhän itsepetoksen sijaan!
  4. Saatana edustaa ystävällisyyttä sen ansaitseville rakkauden kiittämättömiin haaskaamisen sijaan!
  5. Saatana edustaa kostoa toisen posken kääntämisen sijaan!
  6. Saatana edustaa vastuuta vastuussa oleville psyykkisistä vampyyreista huolehtimisen sijaan!
  7. Saatana edustaa ihmistä vain yhtenä eläimistä, toisinaan parempana, useammin huonompana kuin nelijalkaisia, koska hän on ”jumalallisen hengellisen ja älyllisen kehityksensä” ansiosta tullut eläimistä häijyimmäksi!
  8. Saatana edustaa kaikkia niin kutsuttuja syntejä, koska ne kaikki johtavat ruumiilliseen, älylliseen tai emotionaaliseen mielihyvään!
  9. Saatana on ollut paras ystävä, joka kirkolla on koskaan ollut, koska Hän on pitänyt sen toiminnassa kaikki nämä vuodet!

Näiden lisäksi LaVey määritteli ”Yhdeksän Saatanallista Syntiä”[26] ja ”Maan Yksitoista Saatanallista Sääntöä”[27].

LaVey torjui käsityksen saatanallisten tai muiden henkiolentojen todellisesta olemassaolosta. LaVeyn omien sanojen mukaan satanismi on ”vain Ayn Randin filosofiaa seremonioilla ja rituaaleilla höystettynä”. Satanismissa on vaikutteita myös Aleister Crowleylta, Friedrich Nietzscheltä, Charles Baudelairelta ja Ragnar Redbeardiltä.[28]

Muusikko muokkaa

LaVey aloitti musiikkiharrastuksen 5-vuotiaana ja opetteli soittamaan viulua, rumpuja, pasuunaa, oboeta, pianoa ja urkuja. Nuorena miehenä hän elätti itsensä muusikkona.[29] Saatanan kirkon perustamisen jälkeen hän julkaisi kolme albumia: The Satanic Mass (1968), Strange Music (1994) ja Satan Takes a Holiday (1995).[30][31]

Kirjallisuutta muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Baskin, Wade: Dictionary of Satanism. Open Road Media, 17.12.2019. ISBN 9781504060165. Google-kirjat, viitattu 26.4.2021. (englanniksi)
  • Mathews, Chris: Modern Satanism : Anatomy of a Radical Subculture. Westport, Conn.: Praeger Publishers, 2009. ISBN 9780313366390.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b Baskin 2019, hakusana ”Lavey, Anton”.
  2. ↑ Lachman, Gary Valentine: Tajunnan alkemistit. Helsinki: Like, 2003. ISBN 952-471-207-5.
  3. ↑ a b Mathews 2009, s. 41
  4. ↑ a b Anton LaVey: Legend and Reality ChurchofSatan.org. Arkistoitu 28.8.2011. Viitattu 6.2.2014.
  5. ↑ Mathews 2009, s. 41–42.
  6. ↑ Mathews 2009, s. 42–43.
  7. ↑ Mathews 2009, s. 43–44.
  8. ↑ Mathews 2009, s. 44–47.
  9. ↑ a b Stefon, Matt: Anton LaVey. Encyclopædia Britannica, 7.4.2021. Viitattu 26.4.2021. (englanniksi)
  10. ↑ Mathews 2009, s. 45–46.
  11. ↑ Mathews 2009, s. 46–48.
  12. ↑ Mathews 2009, s. 48–50.
  13. ↑ Mathews 2009, s. 50–51.
  14. ↑ Mathews 2009, s. 52.
  15. ↑ Mathews 2009, s. 50.
  16. ↑ a b Mathews 2009, s. 53–55.
  17. ↑ Mathews 2009, s. 57–58.
  18. ↑ Mathews 2009, s. 84.
  19. ↑ a b David G. Bromley: CHURCH OF SATAN TIMELINE 1.8.2012. World Religions & Spirituality Project VCU • Virginia Commonwealth University. Viitattu 16.2.2014.
  20. ↑ F.A.Q. Anton LaVey and His Family Church of Satan. Viitattu 16.2.2014.
  21. ↑ Mathews 2009, s. 48.
  22. ↑ a b Raine, Susan: ”Book Reviews – The Devil’s Party: Satanism in Modernity”. Religion, volume 44, 2014, issue 3. Sivut 529–533. (englanniksi)
  23. ↑ Melton, J. Gordon: Church of Satan. ''Encyclopædia Britannica, päivämäärä tuntematon. Viitattu 28.4.2021. (englanniksi)
  24. ↑ The Nine Satanic Statements Church of Satan. Viitattu 6.2.2014.
  25. ↑ Church of Satan: Beliefs Religionfacts. Viitattu 6.2.2014.
  26. ↑ LaVey, Anton Szandor: Yhdeksän Saatanallista Syntiä Pakanaverkko ry. Viitattu 14.7.2021.
  27. ↑ LaVey, Anton Szandor: Maan Yksitoista Saatanallista Sääntöä Pakanaverkko ry. Viitattu 14.7.2021.
  28. ↑ James R. Lewis: Who Serves Satan? A Demographic and Ideological Profile Marburg Journal of Religion, Marburgin yliopisto. Viitattu 6.2.2014.
  29. ↑ Prato, Greg: Anton LaVey: Artist Biography. AllMusic. Viitattu 26.6.2021. (englanniksi)
  30. ↑ Anton LaVey; Discography. AllMusic. Viitattu 26.6.2021. (englanniksi)
  31. ↑ Anton LaVey. Discogs. Viitattu 26.6.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anton LaVey.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Anton_LaVey&oldid=22052617”