Anton Kotonen
Anton Kotonen (29. marraskuuta 1876 Virolahti – 25. tammikuuta 1936 Helsinki)[1] oli suomalainen juristi ja sosiaalidemokraattinen poliitikko, joka toimi kansanedustajana, oikeusministerinä ja eduskunnan sihteerinä. Hän ansioitui varsinkin lainvalmistelussa ja oli mukana vuonna 1919 hyväksytyn tasavaltaisen hallitusmuodon laatimisessa.
| Anton Kotonen | |
|---|---|
 |
|
| Suomen oikeusministeri | |
|
Mantereen hallitus
22.12.1928–18.2.1929 |
|
| Edeltäjä | Torsten Malinen |
| Seuraaja | Oiva Huttunen |
| Eduskunnan sihteeri | |
|
1929–1936
|
|
| Edeltäjä | E. J. Ahla |
| Seuraaja | E. H. I. Tammio |
| Kansanedustaja | |
|
1.6.1909–1.2.1914
1.4.1919–4.9.1922 |
|
| Ryhmä/puolue | Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Viipurin läänin itäinen vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. marraskuuta 1876 Virolahti |
| Kuollut | 25. tammikuuta 1936 (59 vuotta) Helsinki |
| Arvonimi | laamanni (1929) |
| Tiedot | |
| Koulutus |
oikeustutkinto (1902) varatuomari (1905) |
Elämä muokkaa
Varhaisempi ura muokkaa
Kotonen syntyi Kotosenmäen kylässä Virojoella vuonna 1876. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Tuomas Kotonen ja Maria Villi. Anton Kotosen veli oli piirisihteeri, päätoimittaja Otto Kotonen.[2] Anton Kotonen oli vuodesta 1904 naimisissa Aini Karola Lampénin kanssa.[3] Kotonen edusti 1800-luvun loppupuolelle tyypillistä ensimmäisen polven sivistyneistöä, joka tuli maanviljelijäperheestä.
Kotonen pääsi ylioppilaaksi Viipurin suomalaisesta klassillisesta lyseosta vuonna 1898. Hän suoritti oikeustutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1902 ja sai varatuomarin arvon vuonna 1905. Kotonen toimi Sortavalan pormestarina eli raastuvanoikeuden päällikkötuomarina vuosina 1904–1905 ja kaupunginviskaalina eli syyttäjänä vuosina 1906–1907. Sen jälkeen hänellä oli oma asianajotoimisto Sortavalassa vuosina 1906–1920.[1][4] Väinö Tanner oli syksystä 1911 alkaen harjoittelijana Kotosen asianajotoimistossa, koska ei juristiksi valmistuttuaan ollut saanut työpaikkaa Helsingistä.[5]
Kotonen oli Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) kansanedustajana vuosina 1909–1914 ja 1919–1921. Hän oli perustuslakivaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsen. Ensimmäiselle kaudelleen hänet valittiin Kuopion läänin itäisestä vaalipiiristä, mutta vuodesta 1910 alkaen hän edusti Viipurin läänin itäistä vaalipiiriä.[1] Kun Kotonen valittiin toiselle edustajankaudelleen, hänen edustajantoimensa asetti kyseenalaiseksi Parikkalan puolueyhdistys, joka oli Venäjän suhteen hyvin kansallismielisellä linjalla ja suhtautui kielteisesti Venäjän hallitusvaltaan ja sen suunnitelmaan Uudenkirkon ja Kivennavan liittämisestä suoraan Venäjään. Parikkalalaiset ja heitä tukenut Viipurin itäinen sosialidemokraattinen piirijärjestö vaativat venäläisyyteen myötämielisesti suhtautunutta Kotosta eroamaan kansanedustajan toimesta ja puolueesta. Sosiaalidemokraattinen eduskuntaryhmä ei suostunut erottamiseen, mutta Kotonen ei onnistunut uusimaan paikkaansa vuoden 1913 eduskuntavaaleissa.[6]
Kotonen oli Sortavalan kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1917–1919.[4] Hän oli myös SDP:n Viipurin läänin itäisen piiritoimikunnan jäsen.
Hallitusmuoto muokkaa
Kotonen tunnettiin taitavana ja varsinkin teknisesti lahjakkaana lainvalmistelijana, ja hän ansioitui lakikielen kehittämisessä. Hänen taitojaan hyödynnettiin useissa komiteoissa, joista merkittävin oli vuoden 1917 perustuslakikomitea.[4] Keväällä 1917 Tokoin senaatti oli asettanut yksitoistahenkisen komitean valmistelemaan Suomelle uutta hallitusmuotoa, koska Venäjän keisarin valta oli kukistunut helmikuun vallankumouksessa ja Suomen valtiollinen asema haluttiin sortovuosien jälkeen vakiinnuttaa. Kesän kuumuus sai komitean ydinjoukon hakeutumaan pois Helsingistä.[7] Tällöin vapaaherra R. A. Wrede kutsui luokseen Wredebyn kartanoon kaksi muuta komitean keskeistä jäsentä, ensin sen puheenjohtajan K. J. Ståhlbergin ja sitten myös SDP:tä edustaneen Kotosen. He ryhtyivät työskentelemään elokuussa 1917. Kotosen kerrotaan joutuneet pitämään paljon seuraa vapaaherratar Wredelle, koska R. A. Wrede ja Ståhlberg antautuivat pitkiin filosofisiin pohdintoihin, jotka pitkästyttivät Kotosta. Kolmen miehen ryhmä hahmotteli hallitusmuotoesityksen pääkohdat, joiden pohjalta komitea muokkasi syyskuussa varsinaisen mietinnön.[4][3]
Komitean mietintö toimi eduskunnan vuonna 1919 hyväksymän tasavaltaisen hallitusmuodon pohjana. Hallitusmuodon hyväksyminen edellytti kompromissia SDP:n ja oikeiston edustajien välillä: esityksestä poistettiin vasemmiston alkuaan vastustama ritarimerkkien antamiskielto ja vastaavasti siihen lisättiin pykälä, jonka mukaan ”kansalaisten työvoima on valtakunnan erikoisessa suojeluksessa”. Kotonen oli mukana neuvottelemassa sovintoa ja jälkimmäinen lisäys oli ilmeisesti hänen laatimansa.[4]
Kotonen oli mukana SDP:n, edistyspuolueen ja Maalaisliiton yhteisessä lähetystössä, joka kävi pyytämässä K. J. Ståhlbergia ehdokkaaksi vuoden 1919 presidentinvaaliin. Juuri Kotosen on kerrottu suostutelleen haluttoman Ståhlbergin suostumaan ehdokkaaksi.[8]
Myöhempi ura muokkaa
Kotonen valittiin vuonna 1919 eduskunnan ensimmäiseksi varapuhemieheksi ja seuraavana vuonna lakivaliokunnan sekä SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Hän kuului myös valtakunnanoikeuteen ja oli jäsenenä luotsikomiteassa 1919, Ahvenanmaan komiteassa 1919–1920, valtiopäiväjärjestyksen tarkastuskomiteassa 1921–1922 sekä virastojen työaikakomiteassa ja virastokomiteassa 1922. Syksyllä 1920 Kotonen vastusti SDP:n eduskuntaryhmän päätöstä ajaa punavankien armahduskysymystä jarrutuskeskustelun avulla, minkä seurauksena hänet erotettiin ryhmän puheenjohtajan paikalta ja lopulta koko puolueesta. Tämän jälkeen hän siirtyi poliittisesti oikealle ja liittyi lopulta Isänmaalliseen kansanliikkeeseen (IKL).[4]
Kotonen toimi lainvalmistelukunnan jäsenenä vuosina 1921–1928 ja eduskunnan sihteerinä vuosina 1929–1936. Hänelle myönnettiin laamannin arvo vuonna 1929.[1] Kotonen julkaisi 1920-luvulla eräitä lainselitysoppaita ja osallistui innokkaasti Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen toimintaan. Hän kuului järjestön hallitukseen, oli pari vuotta puheenjohtajanakin ja kirjoitti artikkeleita Lakimies-lehteen.[4] Kotonen oli lisäksi oikeusministerinä ammattiministerin ominaisuudessa Mantereen hallituksessa, joka ajan tavan mukaan oli lyhytikäinen. Kotonen oli ministerinä vain hallituksen alkuvaiheen aikana 22. joulukuuta 1928 – 18. helmikuuta 1929 eli 59 päivää.[9]
Julkaisut muokkaa
- Kelvotonta suomea lainopillisessa teoksessa. Lakimies 1: 1927.[10]
- Suomen kansa lukkarinkoulussa. Täysikiellottoman kansanraittiuden edistämisliitto n:o 24, 1930, 20s.
- Työehtosopimuslaki. Otava, 1925, 110 s.
- Asutuslaki : (laki maan hankkimisesta asutustarkoituksiin 25 p:ltä marraskuuta 1922) ja sen toimeenpanoasetus (yhdessä T. M. Kivimäen kanssa). Otava, 1924, 357, XIIIs.
- Laki puutavarayhtiöiden lainvastaisesti hankkimista kiinteistöistä ja sen toimeenpanoasetus / Anton Kotonen ja T. M. Kivimäki. Otava, 1925, 78 s.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Anton Kotonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Aikalaiskirja. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista, s. 240. Helsinki: Tietosanakirja-Osakeyhtiö, 1920.
- ↑ a b Anton Kotonen 1876-1936 (Arkistoitu – Internet Archive) Kymenlaaksolaiset vaikuttajahahmot. Viitattu 12.8.2012.
- ↑ a b c d e f g Mia Sundström: Kotonen, Anton (1876 - 1936) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 2.9.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Tannerin tarina (Arkistoitu – Internet Archive) Väinö Tannerin säätiö. Viitattu 12.8.2012.
- ↑ Marja Rantala, Työväenyhdistyksen mikro- ja makrotaso.
- ↑ Lakiehdotus Suomen hallitusmuodoksi laadittiin Wredebyssä Anjala-Seura Ry. Viitattu 12.8.2012.
- ↑ Paavo Hirvikallio: Tasavallan presidentin vaalit Suomessa 1919–1950, s. 15. WSOY, Helsinki 1958.
- ↑ Anton Kotonen Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
- ↑ Lakimies (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla muokkaa
- Anton Kotonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
| Edeltäjä: Torsten Malinen |
Suomen oikeusministeri 1928−1929 |
Seuraaja: Oiva Huttunen |