Antinomia
Antinomia (m.kreik. αντι-, vastaan; νομος, laki) tarkoittaa loogista ristiriitaa tai paradoksia, kirjaimellisesti kahden lain yhteensopimattomuutta. Termiä käytetään sekä logiikassa että tietoteoriassa.[1]
Historia muokkaa
Antiikin aikainen filosofi Parmenides oivalsi jo n. 2500 vuotta sitten, että mikään mikä sisältää loogisen ristiriidan ei voi olla olemassa.[2]
Kantin antinomiat muokkaa
Immanuel Kantin ajattelussa termi antinomia sai erityismerkityksen, ja teknisessä kielenkäytössä termillä viitataan yleensä juuri Kantin antinomioihin. Kant käytti termiä ristiriitatilanteista, jotka syntyvät silloin, kun järki yrittää käyttää puhtaan järjen todellisuuteen (eli kosmologisiin tai metafyysisiin kysymyksiin) liittyvään järkeilyyn sellaisia kategorioita ja kriteerejä, jotka on tarkoitettu aistikokemuksen (fenomena) todellisuuteen liittyvään järkeilyyn. Järki ei kuitenkaan voi saavuttaa rationaalisia totuuksia metafysiikan alueella, koska se yrittää ulottautua mahdollisen kokemuksen tuolle puolen, eli sitä yritetään soveltaa alueeseen joka on siihen nähden transsendentti.[1]
Kant luetteli neljä antinomiaa. Ne liittyivät seuraaviin maailmaa sinänsä koskeviin kysymyksiin:[1]
- Kaikkeuden rajat ajan ja avaruuden suhteen (ikuisuus, äärettömyys).
- Aineen koostuminen jakamattomista atomeista.
- Vapaan tahdon ja determinismin (universaali kausaalisuus) välinen suhde.
- Välttämättömän olennon (jumalan) olemassaolo.
Näiden kaikkien suhteen puhtaan järjen päätelmät ovat ristiriidassa empiiristen havaintojen kanssa — ne ovat kuin teesi ja antiteesi.
Kantin mukaan suuri osa perinteistä metafysiikkaa rakentui dialektiselle päättelylle. Samoin kosmologiasta osa oli enemmän spekulatiivista kuin empiiristä. Kummatkin ajautuivat antinomioihin. Kantin kriittisen ohjelman tavoitteena oli määrittää tieteen ja filosofisen tutkimuksen alueet osoittamalla ne rajat, joiden ulkopuolelle järjen ei pidä yrittää soveltaa omia käsitteitään. Samalla metafysiikka voitiin tehdä mahdolliseksi ja antinomiat vaarattomiksi.[1]
Antinomiat matemaattisessa logiikassa muokkaa
Matemaattisessa logiikassa antinomiat merkitsevät virhettä siinä formaalissa järjestelmässä, jonka pohjalta ne nousevat. Ne osoittavat vikoja yleisesti hyväksytyissä aksioomissa, määritelmissä tai päättelyssä.
Tunnettuja antinomioita:
- Curryn paradoksi
- Grellingin-Nelsonin paradoksi
- Poikkeusparadoksi
- Russellin paradoksi: "mikä loogisten joukkojen joukko ei sisällä itseään"
- Valehtelijan paradoksi: "tämä lause on valhe"
Katso myös muokkaa
- Kognitiivinen dissonanssi
- Konsistenssi eli looginen ristiriidattomuus
- Konflikti
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Korkman, Petteri & Yrjönsuuri, Mikko (toim.): Antinomia Filosofian historian kehityslinjoja. Arkistoitu 21.2.2005. Viitattu 11.2.2008.
- ↑ Schick, Theodore Jr.: Can Science Prove that God Does Not Exist? Council for Secular Humanism. Viitattu 9.12.2008.