Anneli Hoikkala
Aune Anneli Hoikkala (s. 1953 Saarijärvi)[1] on suomalainen biologi ja professori. Hän on toiminut Jyväskylän yliopiston evoluutiogenetiikan professorina vuodesta 2003. Hän toimi 2006–2011 Suomen Akatemian nimeämän Evoluutiotutkimuksen huippututkimusyksikön johtajana.
Akateeminen ura muokkaa
Anneli Hoikkala on opiskellut biologiaa Oulun yliopistossa ja väitteli siellä tohtoriksi.[1] Valmistumisen jälkeen hän jatkoi Oulun yliopistossa opettajana ja tutkijana. Sen lisäksi hän teki tutkimustyötä mm. Australiassa ja Havaijilla.[1]
Hoikkala nimitettiin Jyväskylän yliopiston evoluutiogenetiikan professoriksi elokuussa 2003.[2] Evoluutiogenetiikka on tieteenala, jossa moderneja populaatio- ja molekyyligeneettisiä tutkimusmenetelmiä yhdistetään perinteiseen empiiriseen eli kokeelliseen ekologian tutkimukseen.[1] Lokakuussa 2003 pitämässään virkaanastujaisluennossa professori Hoikkala käsitteli evoluutiotutkimuksen keskeisiä kysymyksiä ja esitteli omia tutkimusalojaan.[3]
Hoikkalan mukana Oulusta Jyväskylään siirtyi hyönteisten parittelumenoja tutkinut tutkimusryhmä (Behaviour Genetics-ryhmä). Samalla Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksella aloitettiin evoluutiogenetiikan koulutus syksyllä 2003.[1] Professori Hoikkalalla oli hankkeessa keskeinen rooli, kun koulutus rakennettiin aivan alusta lähtien. Maisterikoulutusohjelman luominen vei lopulta kaksi vuotta.[2]
Huippuyksikön johtajana muokkaa
Jyväskylän yliopistossa toimi 2006–2011 Suomen Akatemian nimeämä evoluutiotutkimuksen huippututkimusyksikkö, jonka johtajana professori Hoikkala toimi.[4] Jo sitä ennen Jyväskylässä oli 2000–2005 toiminut professori Rauno Alatalon johtama evoluutioekologian huippututkimusyksikkö.[5] Uusi yksikkö oli suoraa jatkoa sen toiminnalle.
Evoluutiotutkimuksen huippuyksikön tutkimuksen perustana oli alkuehto, että evoluutio voi joskus olla nopea ja dynaaminen prosessi, vaikka sitä rajoittavat useat geneettisten tekijöiden ja ympäristötekijöiden monimutkaiset vuorovaikutukset.[4] Tutkimuksessa yksikkö pyrki selvittämään muun muassa sitä, mitkä tekijät ylläpitävät muuntelua eliöiden elinkykyyn liittyvissä ominaisuuksissa. Siihen liittyen tarkasteltiin, miten seksuaalinen valinta vaikuttaa tässä prosessissa.[4] Tutkijat selvittivät myös erilaisia evoluutioon liittyviä ilmiöitä. Tutkimuksen kohteena oli esimerkiksi se, miten huomiota herättävien signaalien (esimerkiksi hyönteisten saalistajia varoittava räikeä varoitusväri) evoluutio käynnistyy.[4] Varoitusvärien tutkimusta oli jo aiemmin (2003) tehnyt sittemmin evoluutioekologian professoriksi edennyt Johanna Mappes.[6]
Evoluutiotutkimuksen tutkimusyksikkö tarkasteli myös valinnan vaikutusta isäntä-parasiitti- sekä peto-saalis-suhteen yhteisevoluutiossa.[4] Yksikkö kehitti tutkimustensa pohjalta keinoja muun muassa tuhohyönteisten torjuntaan sekä riistalintukantojen hallintaan.[4]
Tutkimusura muokkaa
Professori Hoikkalan erikoistumisalueet evoluutiogenetiikassa ovat eliöiden käyttäytymispiirteissä tapahtuva evoluutio ja lajipopulaatioiden genetiikka. Hänen eräs keskeinen tutkimusintressinsä on ollut selvittää, kuinka paljon luonnossa esiintyy geneettistä muuntelua saman lajin populaatioiden sisällä ja eri populaatioiden välillä, sekä se, miten populaatiot ovat sopeutuneet elämään erilaisissa olosuhteissa.
Anneli Hoikkala on tehnyt tutkimusta varsinkin banaanikärpäsillä.[7] Banaanikärpänen on eräs tarkimmin geneettisesti ja fysiologisesti tutkittu eliölaji.[7] Banaanikärpäsen lisäksi Hoikkalan tutkimuslajina on ollut myös mahlakärpäsiin (Drosophila) lukeutuva Drosophila montana-kärpänen, jota hän tutki Oulun yliopistossa ja hän jatkoi siihen liittyvää tutkimustyötä siirryttyään professoriksi Jyväskylään.[2]
Viimeisimmissä tutkimuksissaan professori Hoikkala on jatkanut eliöpopulaatioissa tapahtuneiden geneettisten muutosten ja fenotyyppisen muuntelun (mm. morfologinen muuntelu saman lajin sisällä) tarkastelua.[8] Hän on tutkinut erityisesti lyhyt- ja pitkäkestoisten muutosten vaikutusta populaatioiden sopeutumisessa elinympäristöönsä.[8] Hän on tehnyt aiheeseen liittyvää tutkimusta usealla maantieteellisellä alueella. Hoikkala on yhtäällä selvittänyt eliöiden sopeutumista pohjoiseen ilmastoon ja sen lisäksi hän on tutkinut erilaisten lämpötilojen vaikutusta mahlakärpäsen talvehtimiseen useilla vyöhykkeillä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Anneli Hoikkala evoluutiogenetiikan professoriksi. Vuosikertomus 2003 (Arkistoitu – Internet Archive), s. 17. (PDF). Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, 2003. Viitattu 17.3.2016.
- ↑ a b c Leena Lindström: Seksuaalivalintaa ja pahanmakuisia luteita (2015), s. 137. Teoksessa Mari Heikkilä (toim.): Sattumaa, haperotatteja ja keltainen syklotroni. Aikalaistarinoita Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan 50-vuotiselta taipaleelta. 2015. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, s. 135–141. ISBN 978-951-39-6303-3
- ↑ Virkaanastujaiset 29.10. (Arkistoitu – Internet Archive) Jyväskylän yliopisto, 2003. Viitattu 17.3.2016.
- ↑ a b c d e f Evoluutiotutkimuksen huippuyksikkö (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Akatemia, 19.3.2015. Viitattu 17.3.2016.
- ↑ Alatalo Rauno: Evoluutioekologia (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Akatemia, 30.3.2015. Viitattu 17.3.2016.
- ↑ Akatemia palkitsi lupaavia tutkijoita (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Akatemia, 18.11.2003 Viitattu 17.3.2016.
- ↑ a b Seksikammat varmistavat lisääntymisen Yle Keski-Suomi 26.8.2011. Viitattu 17.3.2016.
- ↑ a b c Anneli Hoikkala research (Arkistoitu – Internet Archive) Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto. (englanniksi) Viitattu 17.3.2016.
Aiheesta muualla muokkaa
- Professori Hoikkalan sivu (Arkistoitu – Internet Archive) Jyväskylän yliopisto.