Anne Pohtamo
Anne-Marie Pohtamo-Hietanen (s. 15. elokuuta 1955)[1] tuli tunnetuksi vuonna 1975, kun hänet valittiin Miss Suomeksi sekä Suomen kautta aikojen toiseksi Miss Universumiksi.
| Anne Pohtamo | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Anne Pohtamo-Hietanen |
| Syntynyt | 15. elokuuta 1955 Helsinki |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Ammatti | yrittäjä |
Pohtamo on toiminut sittemmin muun muassa mallina[2], muotitapahtumien juontajana[3] ja evankelistana.
Miss Universum -kisan voitto muokkaa
Vuoden 1975 Miss Universum -kisat järjestettiin väliamerikkalaisen El Salvadorin pääkaupungissa San Salvadorissa, ja Pohtamon lisäksi kisoihin osallistuivat 70 muun maan edustajat, mikä oli kisojen siihenastinen ennätysmäärä. Oikeistokonservatiivisen PCN-puolueen hallitseman El Salvadorin sisäinen tilanne oli sekasortoinen, ja kisoja varjostivat opiskelijoiden ja lukuisien muiden ryhmien järjestämät mielenosoitukset niitä vastaan. Niinpä kisat jouduttiin pitämään vahvan poliisi- ja sotilasvartion turvaamana. Kisoista raportoineen Ilta-Sanomien mukaan kisayleisön suosikkeja olisivat olleet Chilen, Meksikon, Venezuelan, Panaman ja Kolumbian ehdokkaat, ja tuomaristoa syytettiin latinalaisamerikkalaisten syrjinnästä. Pohtamon voitto aiheutti soraääniä myös kotimaassa. Muun muassa Kansan Uutiset arvosteli Pohtamoa siitä, ettei tämä ollut kiinnittänyt huomiota El Salvadorin kansan hätään, ja Naisasialiitto Unioni vaati Pohtamoa tasa-arvon nimissä luopumaan kruunustaan.[4] Viimeksi mainitun taustalla oli Suomeen 1970-luvun alkupuolella rantautunut feminismin uusi aalto, joka piti missikisoja naisia esineellistävinä.[5]
Elokuvaroolit muokkaa
Vuonna 1978 Pohtamolla oli rooli Lars G. Thelestamin ohjaamassa jännityselokuvassa Tuntematon ystävä, jossa hän esitti rikostarkastaja Olavi Susikosken (Åke Lindman) naisystävää tohtori Harriet Bergiä. Elokuva perustui Mauri Sariolan rikosromaaniin Susikoski virittää ansan (1970). Lisäksi Pohtamo esitti pieniä sivurooleja Woody Allenin elokuvassa Manhattan (1979) ja Michael Wadleigh'n elokuvassa Wolfen (1981).[6]
Aerobic muokkaa
1980-luvulla julkaistiin kolme äänilevyä, joissa Anne Pohtamo antaa jumppaohjeita musiikin säestyksellä. Mukana tuli myös vihkonen, jossa oli kuvia jumppaliikkeistä.[7] Levyjen myynti ylitti kultalevyrajan vuonna 1984. Levyjen oheistuotteina myytiin pieniä jumppavälineitä.[6]
Evankeliointi muokkaa
Pohtamo on toiminut Suomen Raamattuopiston evankelistana vuodesta 1997[8]. Hän kiersi maata Suomen Raamattuopiston freelancer-puhujana tultuaan uskoon vuonna 1992[6].
Politiikka muokkaa
Pohtamo aktivoitui poliittisesti vuoden 2000 presidentinvaaleissa tukemalla keskustan ehdokkaan Esko Ahon valintaa. Pohtamo oli ehdolla vuoden 2007 eduskuntavaaleissa kristillisdemokraattien listalta Helsingin vaalipiirissä, mutta ei tullut valituksi.[9]
Yksityiselämä muokkaa
Pohtamo asui 1970-luvulla New Yorkissa ja seurusteli unkarilaissyntyisen ravintoloitsijan Jacques de la Fontainen kanssa. Suhde päättyi kuitenkin Fontainen väkivaltaisen käytöksen vuoksi.[10]
Pohtamo palasi Suomeen ja meni naimisiin entisen kihlattunsa Arto Hietasen kanssa[10]. Parikunta on edelleen naimisissa[11] ja heillä on neljä lasta: Jesse Hietanen (1981), Joni Hietanen (1984), Jasmin Hietanen (1987) ja Jimi Hietanen (1994)[1].
Anne Pohtamosta on julkaistu kaksi elämäkertaa. Vuonna 2004 julkaistiin Liisa Kososen kanssa kirjoitettu[12] Kirkkainta kruunua kohti, Anne Pohtamo - kauneuskuningattaresta evankelistaksi[13] ja vuonna 2009 Markku Vuorisen toimittama uskonnollisia pohdintoja sisältävä Minun valintani[14].
Levyt muokkaa
- Aerojumppaa Annen kanssa, K-tel 1983
- Aerojumppaa Annen kanssa 2, K-tel 1984
Muuta muokkaa
- Juice Leskinen teki laulun Anne Pohtamosta. Laulun nimi oli "Anne ja Jacques".
- Liisa Kosonen kirjoitti Kirkkainta kruunua kohti -nimisen elämäkertakirjan Anne Pohtamosta.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Anna.fi: Anne Pohtamo
- ↑ Salo, Merja: Muodin ikuistajat. Muotivalokuvaus Suomessa, s. 191. Taideteollinen korkeakoulu, 2005. ISBN 951-558-170-2.
- ↑ Ikä hidastaa missin tahtia – Anne Pohtamo: "Välillä unohdan, mitä olin tekemässä" Yle Uutiset. 16.10.2016. Viitattu 22.8.2023.
- ↑ Mikko Heino: Sotilaat missien turvana. Ilta-Sanomat 15. heinäkuuta 2017, Plus-liite s. 16. Helsinki: Sanoma Media Finland.
- ↑ Väisänen, Virpi: Vihapuheen historia, osa 5: Feministit vihaisen puheen maalitauluna 10.1.2022. Audio Areena.
- ↑ a b c Lehtikanto, Katariina: Anne Pohtamo täyttää 65 vuotta 15.8.2020. Iltalehti.
- ↑ Top 3 Anne Pohtamo aerobic exercise records of the 1980s Tumblr. Viitattu 22.8.2023. (englanniksi)
- ↑ hannehyttinen: Anne Pohtamo-Hietanen: ”Vihdoin tiesin, ketä kiittää” Uusi Tie -verkkolehti. 4.10.2017. Viitattu 22.8.2023.
- ↑ http://www.kristillisdemokraatit.fi/kd/main.php?p=1&news=2132 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Ampuja, Eetu: Anne Pohtamon ex-rakastajaa ei murhannutkaan mafia – seiska löysi ”Suihku-Jaskan” ruskettuneena palmun alta: ”Elän upean daamin kanssa” Seiska. 10.3.2018. Viitattu 12.3.2019.
- ↑ Liisa Talvitie: Anne Pohtamo palasi viiden vuoden eron jälkeen Arton kanssa uudelleen yhteen – salamahäät sinetöivät suhteen Ilta-Sanomat. 12.7.2023. Viitattu 22.8.2023.
- ↑ Liekkikustannus Oy Vestonkatu 59 A. 1 33580 Tampere: Kirkkainta kruunua kohti – Anne Pohtamo – Liisa Kosonen (käytetty) www.liekkikustannus.fi. Viitattu 22.8.2023.
- ↑ Elämäkerta: Tapani Kansa kosi Anne Pohtamoa Ilta-Sanomat. 28.9.2004. Viitattu 22.8.2023.
- ↑ Anne Pohtamo, Markku Vuorinen: Minun valintani. Keuruu: Aikamedia, 2009. ISBN 978-951-606-888-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.8.2023).
Aiheesta muualla muokkaa
- Apu-lehden haastattelu 25. lokakuuta 2004 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Anne Pohtamo Yle Elävä arkisto.