Anna Haava
Anna Rosalie Haava, oik. Haavakivi, (15. lokakuuta (J: 3. lokakuuta) 1864 Kodavere, Liivinmaa – 13. maaliskuuta 1957 Tartto, Viro[1][2]) oli virolainen runoilija.
| Anna Haava | |
|---|---|
 Anna Haava |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Anna Rosalie Haava, oik. Haavakivi |
| Syntynyt | 15. lokakuuta (J: 3. lokakuuta) 1864 Kodavere, Liivinmaa |
| Kuollut | 13. maaliskuuta 1957 (92 vuotta) Tartto, Viro |
| Kansalaisuus | Viro |
| Ammatti | runoilija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | viro |
| Tuotannon kieli | viro |
| Esikoisteos | Luuletused |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Haavakivi kävi koulua Tartossa, jossa hän myös valmistui opettajaksi. Hän oli vuoden ajan diakonissana Pietarissa ja asui sitten kotiseudullaan ja Tartossa.[3] Hän toimi kääntäjänä ja Postimees-lehden kirjallisuusavustajana.[2] Hän oli vuodesta 1954 Viron sosialistisen neuvostotasavallan kansankirjailija.[4]
Haavakiven kolme ensimmäistä runokokoelmaa ilmestyivät nimellä Luuletused ('Lauluja', 1888, 1890 ja 1897), kokoelma myöhempiä runoja nimellä Lained (1906), jossa on lisäksi valikoima parhaita nuoruudenrunoja. Runojen ohella hän julkaisi kokoelman tunnelmakuvauksia Ristlaened (1910 Ristiaallokko) sekä kokoelman muiden ajatuksia Peotäis tõtt (1900, 'Kourallinen totuutta'). Hänen maineensa perustuu lähinnä nuoruustuotantoon, jossa hän kuvaa nuoren ihmisen tuntoja. Toisin kuin Lydia Koidulan, Haavan tuotanto ei painotu isänmaallisuuteen eikä toimintaa kuvaaviin runoihin, joita pidetäänkin enimmäkseen epäonnistuneina. Parhaiten hän onnistuu leikillisissä idyllisissä kansanelämänkuvauksissa. Hänen nuoruudentuotantonsa perusteella Aino Kallas luonnehtii vuonna 1901 häntä sanoin: "sisäänpäin kääntynyt, hiljaisen mietiskelevä, naisellinen" ja Suomeen verratessaan: "Meillä Suomessa – – ei ole yhtään Anna Haavan veroista naislyyrikkoa".[2][3] Runoja on myös sävelletty.
Teokset muokkaa
- Anna Haava. Luuletused I, 1888 runokokoelma
- Luuletused II, 1890 runokokoelma
- Luuletused III, 1897 runokokoelma
- Peotäis tõtt, 1900 mietekokoelma
- Lained, 1906 runokokoelma
- Ristlained, 1910 runokokoelma
- Väikesed pildid Eestist, 1911 proosateos
- Põhjamaa lapsed, 1913 runokokoelma
- Meie päevist, 1920 runokokoelma
- Anna Haava luuletuskogu, (runokokoelma seitsemän edellisen runokokoelman pohjalta) 1924
- Siiski on elu ilus, 1930 runokokoelma
- Laulan oma eesti laulu, 1935 runokokoelma
- Luuletused (lisäksi Järelpõiming), 1954 valikoima
- Nõmmelill, 1964 valikoima
- Väike luuleraamat, 1968
- Laulan oma eesti laulu, 1996, toim. Silvia Nagelmaa sivut 371–379, Aktsente Anna Haava luulest) valikoima
- Mälestusi Laanekivi Manni lapsepõlvest (postuumisti), 2006
- Luule, 2009 kootut runot
Suomennetut runot muokkaa
Lähde:[5]
- kokoelmassa: Kansanvalistusseuran kalenteri, Kansanvalistusseura 1890. S. 171, 181.
- Hätääntynyt ihminen: I–III, suom. Kaarle Krohn
- Sinä olet veitikka!, suom. Kaarle Krohn
- Neula, suom. Matti Helenius-Seppälä, teoksessa: Kansanvalistusseuran kalenteri, Kansanvalistusseura 1896. S. 185.
- teoksessa: Kansan kalenteri, Raittiuden ystävät 1908. S. 173–190.
- Koi kultaa, suom. Helenius-Seppälä
- Uinu, suom. Matti Helenius-Seppälä
- kokoelmissa: Eino Leino, Runot IV: 1908–1915, Otava 1968. S. 516–518 ja Maailman kannel, Otava 1913 (2. p.). S. 130–133.
- Kun oisin kuollut
- Kunne kuljen
- Kyllä tuikkivat tähdet,
- Älä sa kysy!, joka myös teoksessa: Lausuntaohjelmistoa, (1929) WSOY 1929. S. 217–218
- kokoelmassa: Eestin runotar: virolaisen lyriikan antologia, (toim. Elsa Haavio) WSOY 1940. S. 67–70
- Kyll' oli nuoruus ihanaa, suom. Yrjö Jylhä
- Me olimme niinkuin lapset, suom. Yrjö Jylhä
- Mun kuollut ylkäni ukselle lyö, suom. P. Mustapää
- Sydämeni uskoo, suom. Yrjö Jylhä
- Lisäksi
- Valvoja 12/1901, suom. Aino Kallas. S. 726–730[3]
- Sellainen se on!
- Voi teitä, päiväkullat!
- Nyt
- Sua odotan
- Kaikkein kaunein laulu
- Ah, kunne kulkea!
- Oli ihana, iloinen kukkakuu!
- Riemulaulu
- Lennä, leppätiira!
- Uupunut
Lähteet muokkaa
- ↑ Haavakivi, Anna, (Arkistoitu – Internet Archive) Eesti biografiline andmebaas, viitattu 22.4.2020 (viroksi)
- ↑ a b c Haava (oik. Haavakivi), Anna, Tietosanakirja osa 2, palsta 1711, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1910
- ↑ a b c Aino Kallas, Valvoja, s. 722–726, runot 726–730 (Kansalliskirjaston digitoidut aineistot)
- ↑ Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Haava, Anna”, Otavan kirjallisuustieto, s. 267. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ Anna Haavan suomennokset, (Arkistoitu – Internet Archive) Runotietokanta, viitattu 22.4.2020
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anna Haava Wikimedia Commonsissa
